Peräkonttikirppiksellä nähdään taas!

 

Hei vaan piiiitkästä aikaa! Blogissa on ollut hiljaista, kuten näkyy. Kun on tuntunut, ettei ole mitään järkevää sanottavaa, olen ollut hiljaa. Mutta eiköhän tämäkin tästä vielä virkoa. Nyt olis kuitenkin sellaista ilmoitusasiaa, että huomenaamuna kiikutamme miehen kanssa pieneksi jääneet lastenvaatteet Moron Peräkonttikirppikselle Tampereen Keskustorille ja sitten myydään eikä meinata! Tarjolla on pääasiassa 50-116cm lasten vaatetta, lisäksi jotain muutakin lapsiperheille tarpeellista. Hinnat ovat samat edulliset kuin aiemminkin. Olen selvästikin tulossa kipeäksi, tiedän sen päänsärystä ja juilivista käsistä, mutta ellei kova kuume kaada petiin, niin siellä nähdään! Varatkaahan pientä käteistä mukaan!

Olkkarissa

 

 

Hei vaan pitkästä aikaa! Blogilomani venähti ihan huomaamatta kolmeen viikkoon, hupsista. Vaan täällä sitä taas ollaan, tällä kertaa olkkarin kevätkuulumisten kanssa. Viime viikolla sain hankittua uudet kodit kallisarvoisille anopinkielillemme. Viimeiset viitisen vuotta ne asustelivat Ikean kauniissa mustissa bambusälepurkeissa, jotka olivat jo auttamattoman pienet. Isoissa mattamustissa kukkaruukuissa (ainakaan kohtuuhintaisissa) ei ole erityisemmin valinnanvaraa, joten pitkällisen harkinnan jälkeen päädyin edullisiin Orthexin Pauliina -säiliöruukkuihin, joista jätin vaan vesisäiliöosiot asentamatta (anopinkielet tykkäävät kuivahtaa välillä). Nämä edulliset uusiomuovista valmistetut ruukut ovat mielestäni oikein tyylikkäät ja vieläpä kätevän kevyet. Siinä ruukkuja vaihtaessani huomasin, että anopinkielet ovat taas kasvattamassa kukkavanaa, jo kolmatta vuotta peräkkäin! Meillä niillä on siis ilmeisen hyvät oltavat: riittävästi valoa (sälekaihtimet on ylhäällä vuoden ympäri yötäpäivää) ja sopivan epämääräisesti kastelua (multa kuivahtaa välillä).

Useampikin uusi viherkasvi (kuten esimerkiksi tuo kukkimaan ryhtynyt 1 eurolla Prismasta ostamani Laskuvarjolyhty) ja pari harmaata samettityynyliinaa on löytänyt tiensä olkkariin ja muutama vanha taulukin on saatu naputeltua seinälle (lisää on tulossa).

Our livingroom at the moment.

Lego-henkiset synttäritarjoilut

 

Pienimmän Lego-teemaisia 3-vuotisjuhlia vietettiin viime sunnuntaina, ja tältä näytti herkkupöytä. Järjestelyn ja leipomusten kanssa tuli kiire kuten aina, joten mm. ilmapallot jäivät puhaltamatta ja Lego-aiheiset värityskuvat tulostamatta. Mutta pääasia on, että sankari ainakin oli ihan onnessaan!

Tsekatkaapa nuo mamman leipomat pikkuleivät! Niitä varten on valokuvattu miehen vanhan Lego-ukon pää, joka on ensin tulostettu sopivan kokoisena paperille ja sen avulla sitten leikattu muovikalvosta sabloona, jonka reunoja vasten on taikinasta veitsellä leikattu oikean mallinen pää. Wow.

My son’s Lego themed 3rd birthday.

Lego-pussukat pienille synttärivieraille

 

Sunnuntaina on kuopuksen Lego-aiheiset 3-vuotisjuhlat, joten valmistelut on jo aloitettu. Halusin muistaa pikkuvieraita aiheeseen sopivalla kotiinviemisellä, jollaisen maksimihintana pidän noin 2 euroa/lahjus. Prisman hyllyllä hoksasin, että näissä uusissa pienissä palikkapaketeissa oli kussakin ainekset kolmeen pieneen rakennelmaan; eläimeen, ajoneuvoon ja talon julkisivuun. Ja kun yksi paketti maksoi 3,90€, tuli yhden Lego-kotiinviemisen hinnaksi vain 1,30€ (plus Tigerin sellofaanipussi, muistaakseni 20 senttiä kappale). Oikein hyvä hinta-laatusuhde mielestäni. Leikkasin ohjelehtisen irtosivuiksi, niittasin ja taittelin kunkin rakennelman ohjeet kyseisen tuotoksen kaveriksi pussiin, joten sen saa myöhemmin koottua itsekin. Juhlien teemaan täydellisesti sopivat, kivat ja edulliset lahjukset on valmiina!

Ja sitten sananen näiden lahjusten tarpeellisuudesta. Tiedän oikein hyvin, että osa ihmisistä pitää tällaisia kotiinviemisiä kilpavarusteluna ja amerikkalaisena hapatuksena. Oma motivaationi on kiitollisuus vieraita kohtaan. Nykyihmiset ovat kiireisiä ja perheillä on paljon menoja, joten olen suunnattoman kiitollinen ja onnellinen jokaisesta vieraasta, joka saa järjestettyä aikaa tullakseen juhlapäivänä paikalle, osa pitkienkin matkojen takaa. Koska mitäpä olisivat juhlat ilman vieraita!

Karhujakkarat vartissa

 

Meillä on ollut leikkihuoneen pöydän ääressä jo useamman vuoden tälläiset Ikean perusjakkaroista itse madalletut ja maalatut valkoiset versiot, jotka ovat jo pitkään tuntuneet kovin valjuilta. Tänä iltana kun mies nukutti lapsia, repäisin ja piirsin niihin jääkarhun ja pandakarhun naamat. Jakkaroista tuli paljon hauskemmat ja oli vieläpä vartissa valmista. Ans kattoo, mitä lapset tuumivat aamulla!

Kids’ old stools got bear faces!

Alakerran kaappirivistö

 

Meillä oli alakerran aulassa kolme puolikorkeaa, koreilla varustettua Ikean Stuva-kaappia, jotka säilövät minun ja miehen vaatteita. Nyt hankittiin pitkään haaveilemani neljäs, jonka sisään jemmattiin pieni telkkari ja kaksi pelikonsolia. Näiden lisäksi kaappiin mahtuu myös pelejä ja elokuvia, ja koristetyynynpäällisetkin ajattelin sinne säilöä. Vaan tarvittiinhan tähän tuunausprojektiin vähän keittiösuunnittelijan töissä hankkimaani kokemustakin. Stuva-ovien mukana tulevat saranat aukeavat nimittäin vain noin 100 astetta, ja minä halusin kaappiin kunnolla aukeavat ovet… No ovessa olevat saranaporaukset eivät tietenkään menneet yksiin 153 astetta aukeavien Utrusta-saranoiden kanssa, kuten eivät myöskään menneen kaapin rungon rei’ityksen yksiin sarananpohjien kanssa. Mittailujen, porailujen, yritysten ja erehdysten jälkeen meillä on kuin onkin nyt hommaan soveltuva kaappi!

My Ikea hack, Stuva cabinet with Utrusta hinges.

Fixasin vähän saumoja

 

Kyllähän minä jo alun alkaen tiesin, ettei valkoinen laattalattia valkoisilla saumoilla ole se kaikkein viisain vaihtoehto meidän lapsiperheen vessaan. Mutta oli se silti yllätys, mihin kuntoon yhden pienen vessan valkoiset saumat voivat mennä vain 2 ja puolessa vuodessa! Lukemattomat kerrat vessasta on huudettu “Äitiii, pissa ohi pöntön!” ja joskus on käynyt niinkin, että asia on huomattu vasta tuntien päästä… Lisäksi tunnustan, että jokusen kerran uloslähteissä vessassa tuli pyörähdettyä vielä kengätkin jalassa. Joten löytyyhän näitä syitä saumojen ruotoiselle kuosille! Mutta vaikka kokeilin mitä: taikasientä, Puhdistuskiveä ja höyrypesuria, ei väri enää valkoiseksi muuttunut! Vaan sittenpä törmäsin netissä Saumafixiin ja päätin antaa sille mahdollisuuden.

Toissailtana sitten jynssäsin lattian höyrypesurilla (kokeilin jopa metallisilla harjaksilla varustettua jynssäysharjaa!) niin puhtaaksi kun vaan ikinä sain ja annoin lattian kuivua yön yli. No yön aikana itselleni nousi kuume ja olin lähes koko päivän ihan raato, mutta särkylääkkeiden tuoman hetkellisen voimaantumisen aikana levitin aineen saumoille. Sitten tulikin taas kurja olo (tänään syyksi selvisi angiina), joten mies sai kunnian hoitaa homman loppuun, eli jynssätä saumojen ohi levinneet aineet veks. Ihan lupaavalta tämä lattia jo näyttää, vaikka muutamaa kohtaa haluankin vielä vähän vähän fiksata. Paketti maksoi Starkilla 17,40, eli aine tuntuisi olevan ihan hintansa väärti.

The tiling gets fresh again.

Portaikon uusi valaisin

 

Eilen viimein punnersimme miehen kanssa loppukesällä Kodin Ykkösen loppuunmyynnistä lunastamani jättiläismäisen pellavavalaisimen portaikon kattoon kiinni. Tämä veistoksellinen, halkaisijaltaan 80cm valaisin kustansi huikeat 16 euroa. Asennustyön mahdollisti taloyhtiön omistavat kunnioitettavan pituiset tikkaat. Rapputasanteelta on kattoon matkaa 3,7 metriä, joten kyllä siinä vähän hikikin tuli. Tähän asti portaikon katossa palveli mitä ilmeisimmin asunnon alkuperäinen, ankea muoviplafondi. Plafondin alta paljastui maalamaton pala kattoa, joten vielä pitäisi kaivaa Ykköspohja-purkin jämät ulkovarastosta ja töpsytellä harmahtava neliö valkoiseksi.

Taannoin Design Boulevardilta hankkimani Tampere-julistekin löysi paikkansa portaikosta, uuden peilin vierestä. Portaikossa on nyt oikein kiva tunnelma!

Stairway and a new giant lamp.

Tartutettu kerrossänkykuume

 

Täällä on kaksosten kerrossänky-kuume tarttunut jo äitiinkin, joten äiti nyt sitten miettii erinäisiä ratkaisuja. Koko perheemme nukkuu alakerrassa, jonka huonekorkeus on niukin naukin 2,3 metriä. Jos korkeutta olisi enemmän, haluaisin lapsille kerralla riittävän leveän ja korkean vanerisen sänkyn, johon saisi teini-iän lähestyessä lisättyä myös liukuovet, jolloin makuutilan saisi suljettua omaksi yksityiseksi tilaksi, ikään kuin omaksi huoneeksi. Näissä poteroissa olisi myös lukulamput ja pistorasiat, sekä pienet hyllyt kirjoille ja muille aarteille. Tästä todella pitkäikäisestä vaihtoehdosta olen haaveillut jo pitempään, koska meidän kolmella lapsellamme ei tule välttämättä koskaan olemaan ikiomia huoneita.

Mutta koska käytettävissä oleva tila on mitä on, on jatkettava toisenlaisella vaihtoehdolla. Lasten makuuhuoneessa on ikkunat, joiden listan ja lattian väliin jää 120cm. Tämä riittää matalalle kerrossängylle, esim. Ikean edulliselle Kuralle, jolloin alemman nukkujan patja on lattiatasossa (ritilän päällä). Kura-sängystä saisi kyllä ihan kivan linjakkaan perussängyn vähän muokkaamalla.

Toinen kelpo vaihtoehto voisi olla itse tekeminen. Vaneria ja kakkoskakkosta tai kertopuuta, niistä syntyis hieno sänky. Tai sitten panelista leikkimökkimäinen maja… Suunnittelupuoli onnistuu kyllä tältä Muotoilija AMK:lta, mutta kuka ne ainekset kuljettaisi ja löisi kasaan. Ja missä.

Ja sitten voisi tietty löytyä joku mahtava yksilö valmiinakin… Etenkin jos tarttis katsoa hintalappua!

I’m seeking for a bunk bed.