Eilen esitetyssä Innon jaksossa toisen muutoskohteen isäntä Björn oli askarrellut, melko miehekkääseen tyyliin, oman kaksipuoleisen leiskansa häntä miellyttävistä sisustuskuvista. Kuinka ollakaan, tuolta leiskan B-puolelta löytyi myös meidän vanhan kotimme (alkovin jämään nykerretty) työtila! Sanottakoon, että herra Björnin leiska oli melkoinen tyylien ja värien sekamelska, eikä tuolla kuvalla ollut oikeastaan mitään tekemistä lopputuloksen kanssa! 🙂
Päivän toinen postaus, harvinaisuus sinänsä, on raportti pakkausprojektista, joka sai alkunsa noin klo 15 aikoihin ja päättyi juuri nyt, kuutisen tuntia myöhemmin. Saimme aikaiseksi komean pinon pahvilaatikoita, jotka sisältävät pääasiassa kirjoja, lehtiä, dvd- ja cd-levyjä. Nyt taidan hipsiä suihkuun, jotta voin pukea päivän asun, yöpaidan, takaisin päälleni! 🙂
Nyt on vihdosta viimein päästy asuntokauppojen (ja siksi myös cavan) makuun. Neljän kuukauden odottelun jälkeen alkoi tapahtua! Viime viikolla teimme ehdollisen ostotarjouksen täysremonttia vaativasta 80 neliön asumuksesta ja jo samalla viikolla vastaanotimme tarjouksen omastamme. Raha vaihtaa omistajaa reilun viikon päästä. Ainoa harmin aihe on kuukauden lunastusoikeus. Eli ostamamme asunnon voi vielä rynnätä ostamaan joku taloyhtiön osakkaista…
Minulle tarjoutui mahtava tilaisuus ostaa työnantajaltani stailaustarkoitukseen hankittua rompetta sisäänostohinnoin. Ostokseni, Muuton (Louise Campbell: The More The Merrier) musta kumipintainen kynttelikkö, Steltonin (Erik Magnussen) mattamusta klassikko-termari, Kusmi-teetä ja valkoinen “magneettipuu”, saapuivat eilen.
Töissä siivosimme varastoa roskista ja rikkinäisistä tavaroista. Kuinka ollakaan, sieltä löytyi kaikkea kivaa myös itselle. Mustan ohuen pöytätason “ostin” kahvilla ja kekseillä, pienen puutason palan sain “siivouspalkkiona”, putkivalaisimen kannan ja tyhjiä pahviputkia muuten vaan. Pahviputket pääsivät heti käyttöön (muu tavara odottaa tulevaa kotiamme, missä se sitten onkin), kun rullasin niihin opiskeluaikaisia piirroksia ja maalauksia. Nyt ne pysyvät siisteinä!
Tänä vuonna istutimme ikkunamme alle sinikatajat, kaksi per purkki. Aiemmin olemme istuttaneet erilaisia yksivuotisia kesäkukkia (joita kului viime vuonna kahdet satsit, ei ihan halpaa!) ja talveksi kanervaa. Näistä uskomme olevan iloa talvikaudellakin. Ryhdyimme pihistelemään…
Parsakausi on avattu miehen köksäämän pastan muodossa. Betonia löytyy nyt sekä tekstiilinä (miehen Desigual-teepparissa), laminaattina (keittiön ja kylppärin tasoissa, tuossa samassa kuvassa myös äitini kadehdittava kirppislöytö, todella iso Arabian Arctica-emalitarjotin!), maalattuna (seinässä) että ihan aitona tavarana. Viimeisintä siis uuden uljaan sohvapöydän muodossa! Joskin nuo sohvapöydän jalat (U:n malliset) olisivat saanet olla leveämmät. Nyt tuota tason “ylitystä” on mielestäni hieman liikaa…
Nyt on työn alla parikin kalusteprojektia. Tärkeämpi niistä on Operaatio sohvapöytä, joka sai alkunsa jo syksyllä, kun ostin työpaikaltani betonitason 50 eurolla. Siitä asti olen etsinyt sille sopivia jalkoja kirpputoreilta ja rautakaupoista. Jalkojen tuli olla riittävän korkeat, jotta sohvan edessä majailevat rahit mahtuisivat juuri sopivasti pöydän alle. Vasta pari viikkoa sitten bongasin Ikean sivuilta hiljattain valikoimiin tulleet teräksiset kantikkaat kylppärikaapin jalat (tismalleen samanlaista ja -kokoista putkea, kuin itse suunnittelemani ja valmistamani ruokapöydän jalat!) ja nehän oli toki tilattava. Eilen noudin jalat postista, tänään työkaverini ystävällisesti sahasi sopivan tukilevyn betonin alle (itse en ole opiskeluaikojen protonrakenteluiden jälkeen uskaltanut pöytäsirkkeliä käytellä, eli kiitokset Antille!) ja huomenna äitini tulee kuskaamaan betonilevyn kotiin. Ainakin saamme uniikin sohvapöydän! 🙂
Meillä on jo kaksi pesumasiinaa hajalla, kun tiskarikin levisi tasan viikko sitten. Alle kolme vuotta vanha kone! Onneksi korjaaja on tulossa huomenna. Siitä tullee noin 150 euron lasku… Eli viikon ajan olemme käsin tiskanneet. Hieman hankalaa yhdellä pienehköllä altaalla, ilman kuivauskaappia. Hulluiltapäiviltä ostamani pyykinpesukonekaan ei ole vielä saapunut, eli pyykkivuorikin sen kun kasvaa…
Täällä sisäpihan asunnossa ei juurikaan ole tullut herättyä siihen, että aurinko paistaa suoraan silmään. Vaan useampana aamuna tällä viikolla sellainenkin ihme on tapahtunut! Syynä ilmiöön on se, että aurinko porottaa suoraan vastapäisen talon ikkunoihin, josta säteet sitten heijastuvat kellariluukkuumme. Käyhän se näinkin! 🙂
