Lastenhuone tänään ja tulevaisuudessa






Lastenhuoneen suunnittelu alkoi jo hyvissä ajoin ennen väliseinänpätkän rakentamista. Ensimmäisen kuvan suunnitelmaan kokosin (pitkään ja hartaudella photoshoppaamalla) lastenhuoneeseen tulevia kalusteita ja tavaroita, joista suurin osa meillä oli jo hankittuna. Osa niistä tosin vielä vintissä piilossa (mopon ja kävelyvaunun vauvat saanevat ensimmäisiksi joulu- tai synttärilahjoiksi, hellan sitten seuraavana vuonna), valkoiset säilytyskorit edelleen jälkitilauksessa ja lippunauha (varsinainen virus blogimaailmassa, mutta kun olen siihen jo useampi vuosi sitten Judith Wilsonin Lastenkamarit-kirjassa ihastunut, on se pakko toteuttaa!) vielä tekemättä. Huoneen (hienovaraisena) teemana on sirkus, sirkusteltta kun tuli ihan ensimmäiseksi mieleeni huoneen verhoksi ommeltavasta Ikean mustavalkoisesta raitakankaasta. Ja siksi sitten innostuin sitä verhoihin mätsäävää raitatapettiakin niin kovasti metsästämään

Loput kuvat kertovatkin sitten lastenhuoneen tämän hetkisen tilanteen. Taulut läiskin seinälle viime viikolla, muut tavarat ovat olleet paikoillaan jo pitempään. Mulla on selkeästi jonkin sorttinen perversio näitä hyttysverkkoja kohtaan… Ne eivät ehkä sovi täydellisesti tähän kokonaisuuteen, pienentävät huonetta ja blokkaavatkin ison osan seinäpinnasta, jolloin tauluja tai hyllyjä ei seinälle juuri enempää mahdu, mutta samaan aikaan ne ovat omalla tavallaan niin kovin söpöt ja tunnelmalliset! 🙂 Joten saa nyt nähdä kuinka niiden lopulta käy, uudelle väliseinälle kun olisi kiva kiinnittää pari hyllyä satukirjoja varten ja nurkkaan nojaileva “home-made-installaatiokin” (=Hayn Neon Tube ja pari valkoista puukeppiä, jotka maalaan raidallisiksi, kunhan se musta Helmi-purkki vaan löytyy…) olisi mukava olla näkösällä.

P.S. Noiden vuosi sitten Aarikan alesta hankkimieni mobileidenkin nimi sattuu olemaan Tivoli! 🙂

Continue Reading

Syöttötuolit valmiuteen




Ikean kirkuvanväriset syöttötuolinpehmusteet saivat uudet päälliset saman putiikin pallollisesta vahakankaasta. Siitä on nähkääs erittäin kätsy pyyhkiä ne kaikki suupielistä tippuvat ruoantähteet… Toinen Ikean tuoli on jo koottu ja pariin kertaan pikaisesti koeistuttu, toinen on vielä kokoamatta, siinä kun oli vähän huonossa maalissa olevia osasia. Ja meidän kun ei ole kovin helppoa poiketa palautusreissulla. Grrr.

Continue Reading

Pipa päässä rotvallinreunalla




Vauvat saivat aiemmin talvella kyläilemässä käyneiltä ystäväisiltämme lahjaksi pässipipat, jotka on ommellut toinen lahjanantajista itse. Eikä hän olekaan ihan mikä tahansa kotiompelija, vaan peräti vaatetusalan artenomi. Nyt kun pipat ovat käyneet kireiksi, matkin alkuperäisiä (vähän kyllä “lyhensin”), kaivelin kangaspinoistani sopivan trikookankaan palasen ja surrautin lapsosille pykälää isommat. Sainpahan samalla käyttää worldwidelabelilta tilaamiani merkkejäkin!

Continue Reading

Virikeviltti




Esittelenpä nyt ikuisuusprojektiksi vaipuneen virikevilttitekeleeni. Sen suunnittelu alkoi kutakuinkin kaksi ja puoli kuukautta sitten, varsinainen työ kankaiden leikkelemisineen ja sommitteluineen alkoi reilu kuukausi sitten ja edelleen se on keskeneräinen. Taitavat vauvat jo päästä viltin päältä karkuteilleen, ennen kuin koko roska on valmis… Katsokaas kun päivisin ei ole aikaa ja iltaisin ei vaan jaksa. Eli ei etene ei.

Alkuperäisen suunnitelman mukaan viltissä olisi ollut kiinni jos jonkinmoista hipelöitävää: nappeja, erilaisia nauhoja, tarroilla kiinnitettäviä “leluja” jne. Mutta koska olen pohjimmiltani ahdasmielinen minimalisti, työn edetessä niistä karsiutui suurin osa, ja niiden mukana myös yksi ensimmäisen kuvan mustavalkoisista kankaista. Viimeisimmissä kuvissa vilahtavat kirjailemalla koristelemani lintusetkin taitavat lennellä johonkin toiseen ompelukseen. Jäljelle jäävät vain täytetyt pötköt ja pyörylät. Niiden täytteenä on vanua ja sellofaania, eli puristeltaessa ne myös rapisevat, kulkusetkin ovat vielä harkinnassa. Eripituiset ja -levyiset pötköt ompelen viltin reunoihin kiinni ja pyörylät kiinnitän vilttiin ommeltaviin mustiin ja keltaisiin nappeihin. Ne voi siis halutessaan myös irroittaa. Ja uudelleen kiinnittää. Ja taas irroittaa…
Rakkaat ystäväiseni, ettehän kovasti loukkaannu, vaikken aina ehtisi/muistaisi vastata sydäntä lämmittäviin kommentteihinne/kysymyksiinne, tämä kaksosarki on meinaan melkoista hulinaa… 🙂
Continue Reading

Juhlakalut ja -asut



Eilen vietimme kummitusten ja lähisuvun, yhteensä parinkymmenen hengen, kesken Vilhon ja Vienon nimijuhlia. Isommatkin juhlat (=kaikki hyvät ystävät mukaan) olisivat olleet kovin mieluisat, mutta asuntomme koko asetti omat rajoitteensa. Tällä porukalla me juuri ja juuri mahduttiin ja oikein mukavaa oli.

Juhlakaluilla oli päällänsä oman äidin omin käsin mustavalkoisesta kalanruototweedistä ompelemat asut. Aikani vaatetarjontaa kartoitettuani päätin tehdä itse. Mallit on ihan omasta päästä reväistyt ja kangas kymmenisen vuotta sitten hämeenlinnalaisen kangaskaupan lopettajaisista ostettu. Ostin pilkkahintaan koko loppupakan ja tein siitä jo aikanaan miehelle liivin joululahjaksi (on muuten vieläkin tallessa!) ja itselleni pitkän puolihameen (aikoja sitten kadonnut). Vaikkei nyt ollutkaan aikaa mihinkään hienoihin vuorituksiin sun muihin kikkailuihin, minä olen oikein tyytyväinen lopputulokseen!
P.S. Iso kiitos Nakulle ihanasta tunnustuksesta! Vauva-arjen sävyttämää blogiasi on ilo lukea! 🙂
EDIT: Kuten tarkkasilmäisimmät ehkä huomaavat, vaihdoin juhlakalujen kuvan. Se ensimmäinen versio oli ekan kuvaussession paras, muttei siltikään riittävän hyvä. Joten tänään räpsittiin uudet. Tuosta kuvasta syntyy siis kiitoskortti.
Continue Reading

DONE: soittorasia ja lakanat



“TO DO before babies” -listalla oli vielä pussilakanoiden ja toisen makuupussin päällyksen ompeleminen, sekä soittorasioiden askartelupaskartelu. Nyt listalla on enää se makuupussin viimeistely…
Ostin jo kesällä lähetystorilta kaksi vanhaa soittorasiaa askartelumateriaaleiksi, mutta niin vaan sekin projekti jäi odottelemaan inspiraatiota. Pienoinen inspiraatiosykäys ilmestyi torstaina ja kesti tasan yhden soittorasian valmistumisen verran… Mutta puolustukseksi mainittakoon, että tulevathan vauvat jakamaan yhteisen huoneen lisäksi alkajaisiksi myös yhteisen sängyn. Että yksi riittäköön!
Surullinen pussilakanahistorianikaan ei ollut omiaan motivoimaan uusien ompeluun, joten nekin valmistuivat vähän viime tipassa. Näiden paraatipuoli on nyt sitten Marimekon Kivet-kangasta ja tausta Finlaysonin kakkoslaatuista valkoista lakanakangasta. Enkä tälläkään kertaa esipessyt kankaita, joten Finlaysonin näytti kutistuneen ensimmäisessä pesussa vähän Marimekkoa enemmän…
Nyt on asiat kuulkaas sillä viisiin, että mikäli osastolla vain on tilaa, synnytystä aletaan käynnistelemään jo alkuviikosta… HUI! :O
Continue Reading

Maxin ja Moritzin metamorfoosi




Tässä Max ja Moritz-tapaturmani loppuhuipentuma! Ei löytynyt Dylonin Run Removeria, ainakaan niistä Tampereen kaupoista joihin jaksoin lyllertää. Mieskin tsekkasi muutaman. Joten kun Prismassa vastaan tuli Dr. Beckmannin Värjäytymien poistaja, päätyi se ostoskoriin. Valitettavasti. Kävi nimittäin niin, että aiemmin persikansävyllä höystetystä harmaasta kankaasta tulikin beige… Eli ei tuo Beckmann ollutkaan sellainen tuote, mitä paketin kyljessä lupailtiin. Surettaa.

Etsintäkuulutus: Jos jollain on varastoissaan ylimääräisenä pari metriä musta-valko-harmaata Maxia ja Moritzia, olisin kiinnostunut hieromaan siitä kauppoja!
Continue Reading

Valkoista vauvoille



Sunnuntaina ostin valkoista villalankaa ja jo samana iltana viimeistelin ensimmäisen lapasen, eilen loput kolme. Nyt ei vaavien pikku kätöset palellu! Ohjeet ovat itse sovelletut, mutta ihan hyvän kokoisilta nuo tuotokset vaikuttavat. Silmukoita loin 32, arviolta 3 (max 3 1/2) kokoisille puikoille (2 puikkoa). Joustinneuletta (1 oikein, 1 nurin) on 20 kierrosta, jonka jälkeen 18 kierrosta oikein-neulosta ennen kavennuksia. Neuloin joka kierroksella kummankin puikon alussa ja lopussa kaksi silmukkaa yhteen, eli joka kiekalla silmukkamäärä väheni neljällä, ja kun oli enää neljä silmukkaa jäljellä, kiristin ne langalla yhteen ja päättelin nurjalle puolelle. Koko komeuden kruunaavat virkatut reunat ja nauha, joka varmistaa, etteivät lapaset tipu kovassakaan menossa.

Ulkoasuiksi hankimme Lindexin toppapussit (markkinoiden neutraaleimmat ja valkoisimmat, á 24,95€) koossa 62cm, joten niillä pitäisi pärjätä koko talvi. Hatut ovat saman putiikin “lammasmyssyt” (á 9,95€). Kassalla meitä kohtasi mukava yllätys, kun selvisi, että Lindexissä oli voimassa kampanja, jonka aikana 30 euron lastenvaateostoksesta sai 10 euron alennuksen. Tuosta satsista saimme siis jo 20 euron alennuksen, eli ikäänkuin lakit kaupan päälle! 🙂
Olis muuten oikein mukavaa ostaa lastenvaatteita tms. tarvikkeita myös kirppareilta, mutta kun niillä tuntuu olevan myynnissä vain kaameita lumppuja! Ihmiset roudaavat sellaisia haalistuneita, muotonsa menettäneitä ja nyppyyntyneitä vaatteita kirppareille, että mun mielestä niistä olis enää vaan räteiksi. Esim. juhla-, villa- ja päällysvaatteet nyt monesti pysyvätkin uudenveroisina lapselta toiselle, mutta kun niitä ei myynnissä näy, nuhjuuntuneita bodyja tai potkareita senkin edestä. Viedäänkö ne paremmat sitten lastenvaatteiden second hand -putiikeihin tai myydäänkö huutiksessa, tiedä häntä.
Continue Reading

Seitsemää veljestä



Nyt on ollut Seitsemää veljestä sekä puikoilla että koukuilla! Violetit kämmekkäät tein jo pari vuotta sitten, mutta nuo mustat pyörivät keskeneräisinä maaliskuusta 2009 asti, kunnes nyt sain yllättävän inspiraation tehdä ne valmiiksi. Eilen illalla ne sitten viimeistelin ja lahjoitin miehelle. Eilen virkkasin myös nuo harmaat, alusta loppuun saman päivän aikana!

Ihmeellinen virkkaus- ja kutomisvimma on siis iskenyt, vaikka työn alla olisi useampiakin viimeistelemättömiä ompeluhommia vauvoille. Toisen vauvan makuupussin päällystäminen on nimittäin vieläkin kesken ja pussilakanatkin ompelematta… Kävi meinaan niin ikävästi, että Marimekon valikoimista poistuneesta musta-valko-harmaasta Max & Moritz -kankaasta (pinnispostauksen kuvissa vasemmalla) ompelemani pussilakanat värjääntyivät ihan tavallisessa 60 asteen pesussa. Syyllinen oli pussilakanoiden taustakankaaksi ostamani yksivärinen musta lakanakangas, jota en typeryyksissäni ollut esipessyt erikseen. Niin paljon kun olenkin ommellut, oli tämä ensimmäinen kerta, kun näin kävi! En edes viitsi mainita, mistä kaupasta tuo näiväinen kangas oli hankittu, ettei kyseisen putiikin edustajan tarvitse taas naputella puolustuspuhetta sähköpostiini…

Ja koska tuo Max & Moritz on suorastaan täydellinen (=piparkakkutalomeininki ja prikulleen seinän sävyinen harmaa) kangas, haluaisin nuo lakanoiden etukappaleet vielä pelastaa! Eli tietäiskös joku, mistä kaupasta saa Dylonin Colour Run Removeria? Sen pitäisi poistaa kaikenlaiset värjäymät ja värin leviämiset hellävaraisesti. Ainakaan Stockan tai Vapaavalinnan valikoimiin tuo ei näyttänyt kuuluvan.
Continue Reading

Tuttinauhat ja itse tekemisen kannattavuus



Kapen vanavedessä tein Kumpille ja Kampille ensimmäiset tuttinauhat. Eurokankaasta kysyin kaipailemiani “henkselinsolkia” ja sain vastaukseksi “Meillä ei ole, kysy jostain ompelutarvikeliikkeestä”. Siis täh, mä kun luulin, että nekin olisivat olleet eräänlainen ompelutarvikeliike… No, mies sitten käväisi aidossa ompelutarvikeliikkeessä ja raportoi solkien maksavan halvimmillaan 1,60 euroa kappale, kalleimmillaan 3,30 euroa. No, liikkeeseen jäivät, koska Vapaa valinnassa olimme nähneet edullisia lasten tumpunpitimiä (pätkä kuminauhaa, molemmissa päissä soljet), joista saisi nuo soljet leikattua. Näin niille tuli hinnaksi 1 euron/kipale.

Että näin se menee, askartelu- ja ompelutarvikkeiden hinnoittelu on lähtenyt ihan lapasesta, eikä itse alusta alkaen tekeminen ole monestikaan enää taloudellisesti kannattavaa. Neulelangatkin maksavat mansikoita, joten itse tekemisen pointti on lähinnä se, että voi väsätä omannäköisiä ja uniikkeja tuotoksia, ei halpa hinta.
Aiemmin työpaikkani naapurissa sijaitsi HH-kangas, jossa oli suorastaan upea valikoima monenmoisia nauhoja (sieltä on hankittu myös tuo tuttinauhojen mustavalkoraidallinen), nappeja ja muita ompelutarvikkeita ja vielä ihan kohtuuhinnoin. Leikattavat ja liimattavat nylonpaikatkin maksoivat siellä vain 1,80 euroa kun vastaavista saa pulittaa Eurokankaassa tuplasti enemmän. Näitä tuttinauhoja varten ostamani nepparipakettikin maksoi Eurokankaassa yli 6 euroa. Olin tuotteet maksettuani suorastaan tuohtunut, joten nyt taidankin alkaa boikotoimaan kyseistä puljua! Pitäis varmaan tehdä ekskursio Ylöjärvelle, Kauppakeskus Elon HH-kankaaseen ja katsoa onko sielläkin tätä nykyä hinnoittelu irronnut lavasta.
Continue Reading