Haalarikaunokki

miomao1

miomao2

miomao3

miomao4

 

Tänään “se” saapui, Mio Maon mustavalkoinen siksak-kuvioinen välikausihaalari pikku-ukolle, ihan valehtelematta kaunein koskaan näkemäni. Kun Mio Maon perustaja ja suunnittelija Sointu kevättalvella otti yhteyttä, kertoi ideasta juuri perustamansa lastenvaatemerkin taustalla ja kysyi, haluaisinko vastaanottaa testiin yhden uutukaisen haalarin hanskoineen, niin vastausta ei tarvinnut paljon miettiä. Tietenkin halusin, ja samalla ostin myös läjän nättejä vettähylkiviä ja hengittäviä hanskoja isommillekin lapsille, viime syksynä hankittuja yksivärisiä mustia softshell-pukuja piristämään.

Kun tänään kaivoin tämän 92cm haalarin paketista, olin aluksi ihan hämmentynyt siitä, kuinka reilun kokoiselta puku näytti. Pyysin reilut pari kuukautta sitten 102 senttiseksi mitatun isosiskon kokeilemaan pukua ja sehän mahtui niukin naukin hällekin, joten ajattelin, että haalarin täytyy olla pienimmäiselle vielä aivan liian iso, vaikka hän on käyttänyt melkein koko talven (eli alle vuoden vanhasta) isompien lasten vanhaa 92 senttistä Kapp Ahlin Kaxs -merkkistä talvihaalaria, joka on tällä hetkellä niin passelin kokoinen, ettei taida enää ensi talvena palvella. Mutta mitäs vielä, kun uutukainen haalari puettiin pikkuherran päälle, ei se enää näyttänytkään yhtään niin jättiläismäiseltä, reilun kokoiselta toki, muttei miltään purjeelta. Eli haalari pääsi oitis testikierrokselle läheiseen leikkipuistoon. Ja hyvinhän tuo toimi, haalari päällä istuttiin hiekkalaatikossa, pyllykiidettiin hiekalla ja risuisella nurmikolla, keinuttiin, kiivettiin liukumäkeen ja laskettiin alas. Erityisen tyytyväinen, värityksen ja kuosin lisäksi, olen kaulukseen: vetskari ja nappi menee kiinni ilman, että lapsi kuristuu (esim. Kapp Ahlin Kaxs-haalareissa ei ole onnistunut yhdenkään lapseni kohdalla). Jos nyt jotain kehitettävää pitää keksiä, niin hanskat voisivat olla ranteesta vähän napakammat. Muuta ei tule mieleen. Eli ennustan kyllä yritykselle menestystä!

Liekö syynä kaunis keli vai uusi kaunis ja keveä haalari, pääsiäisenä kävelemään oppinut jäbä suostui ensi kertaa kävelemään myös ulkona/kengät (isosisarusten vanhat Adidakset) jalassa!

*Haalari ja hanskat saatu bloginäkyvyyttä vastaan.

EDIT:
Poika mitattu tänään neuvolassa 86 senttiseksi, jos vaikka auttaa jotakuta oikean koon valitsemisessa. Ja lisäksi tänään havaittiin, kuinka kätevä se hupun lippa oikein on! Lohduttomassa vesisateessa puskin (yhdistelmä)rattaita eteenpäin, kun maisemia katsellut pikku-ukko halusi välttämättä pitää päänsä sadesuojan ulkopuolella. Ensin harmittelin, kuinka pipo kastuu, mutta sitten hokasin vetäistä hupun päähän ja se lippahan toi vielä tavalliseen huppuun verrattuna huimasti lisäsuojaa. Ja sen lisäsuojan lisäksi lippa on toki myös hauskan näköinen!

Brand new Mio Mao overall for my youngest.

Ensimmäinen riippupuutarhani

saniaisamppelit4

saniaisamppelit5

saniaisamppelit2

saniaisamppelit3

 

Kaikki minun ja miehen aiemmat viisi yhteistä kotia ovat sijainneet vanhoissa taloissa (vuosien 1906-1945 välillä rakennetuissa), joissa on ollut viherkasveille (olen viherpeukaloiden sukua, joten niitä on riittänyt) oikein kunnon ikkunalaudat. Ja kun tässä 80-luvun alun luomuksessa ei moisia ole (paitsi vanhassa keittiössä, nykyisessä leikkihuoneessa), on viherkasvien sijoittelu tuottanut päänvaivaa. Etenkin nyt, kun pikkuherra kävelee tukia pitkin ja on alkanut osoittamaan erityistä mielenkiintoa kasveja kohtaan (kuten myös dvd-kasetteja ja levyjä kohtaan). Muutama kasviparka onkin jo tökerösti kynitty, joten kasvien uudelleen sijoittelu alkoi olla enemmän kuin ajankohtaista.

Skyplantereista olin pitkään haaveillut, mutta riittävän monen sellaisen hankinta maksaisi jo pienen omaisuuden, joten päätin kyhäillä kasveille amppelit. Vaan sittempä olikin vaikeuksia löytää mieleistä narua. Prismasta ostin 25 metriä lipputangonnarua ja tein kaksi ensimmäistä amppelia, mutta naru oli mielestäni liian liian paksua ja liian kiiltävää. Poikettiin sitten sunnuntaina Kodin Ykkösessä, sitä Sinin valkoista rikkasettiä väijymässä, kun näin ihanat kotimaiset metalliset amppelikehikot. Arvoin siinä kahden koon ja mustan ja valkoisen värin välillä (musta mätsäisi Hee-tuolien kanssa, valkoinen Ikean hyllynkannattimien), päätyen valkoiseen väriin ja kolmeen pieneen ja kahteen isoon telineeseen.

Kaksi isoa telinettä pääsi lasten leikkihuoneeseen, roikottamaan kahta Hirvensarvisaniaista, jotka sijoitettiin tuollalailla artsusti allekkain. Samalla vapautui ikkunalautatilaa piirustus- ja askartelutarvikkeille (vanhan laudan tilalle on tarkoitus vaihtaa syvempi hyllylevy).

My first vertical garden.

Torin design-ostokset

desig1

desig2

desig5

desig6

desig3

desig4

 

Nyt kun kaupungin kuumimmat design-putiikit ovat muuttaneet Kyttälään, järjestettiin myös tämänkertainen Designtori ihan tässä meidän kotinurkilla, muutoin niin käyttämättömäksi jääneellä Sorin aukiolla. Ja kun ilmakin oli kuin morsian, niin kyllä kelpasi shopata. Tai olis kelvannut, jos olis kotiäipän perheellä paksumpi lompuuki. Että valitettavasti tällä kertaa mukaan tarttui vain kaksi Birgit Paavolan (Taulu ja Tapetti) printtiä ja Uhana Designin korvikset. Varsinainen heräteostos, joskin erittäin tarpeellinen sellainen, oli ainoastaan tuo ensi vuoden kalenteri, muista ostoksistani olen ehtinyt jo haaveilla.

Today’s Design shoppings!

Designtorin ostokset


Tokihan mekin olimme liikkeellä “supersunnuntaina”, kun samana päivänä kaupungissa oli sekä Peräkonttikirppis että Designtori. Kippiksellä oli kovasti tunkua, eikä tuplarattaiden ja uhmaikää kolkuttelevien, omilla jaloillaan kävelevien lasten kanssa päässyt/uskaltautunut kovin lähelle pöytiä, joten sieltä emme ostaneet mitään. Designtorilta sen sijaan ostettiin. Kuvassa komeilevien, äidille ja tyttärelle hankittujen samis-pipojen ja Kanelimaan kortin lisäksi isukkimme osti mustan Coston villakangashatun. Minä olisin halunnut sen jo viime vuotiselta torilta (silloin ei näyttänyt olevan enää mustia jäljellä), mutta nyt isi perkule osti hatun, joten minä jäin ilman. Eihän me nyt sentään molemmat voida kulkea sama hattu päässä… ainakaan nauramatta?

Kiva Kanelitäti rahasti myös nämä Papu-pipot, hän kun on ollut mukana kuvittamassa merkin tuotteita. Kannattaa pysyä kuulolla, sillä Papu-lastenvaatemallisto tulee myyntiin kokonaisuudessaan vasta joulun alla. Ja kirjakin on luvassa!

Olisihan siellä (sekä Kanelipöydässä, että koko torilla) ollut taas vaikka mitä kivaa ostettavaa, mutta kun mulla oli vain neljäkymppiä käteistä!

Glögikautta odotellessa



Meidän perheen Hulluttelut jäivät tällä kertaa historiallisen vähäisiksi, kahden ruokakassillisen ja pienen Akateemisostoksen lisäksi haaviin tarttui varsinaisen tavaratalon puolelta vain puolentusinaa Iittalan HotCool-laseja. Niitä olinkin ehtinyt kaipailla jo parin glögisesongin ajan, koska jostain syystä glögin/totin juominen tavallisesta mukista tai kupista ei ole laisinkaan tunnelmallista. Läpinäkyvää sen olla pitää!

EDIT: Mitenkäs multa olikin mennyt tyystin ohi, että Avaruusasema on jo avannut glögikautensa! 🙂

Designtorilta



Eilen retkueemme, oma sirkus Tampereen kummituksilla vahvistettuna, kiersi vuotuisen Designtorin. Ihanaa ostettavaa olisi kyllä ollut jos jonkinmoista, mutta tyhjä lompakko piti huolen siitä, ettei tullut hurjasti osteskeltua. No, mutta jotain sieltä kuitenkin irtosi.

Kaunisteen toripöydältä hankittiin kaksi kalenteripyyhettä vuodelle 2012 (kun oli niin houkutteleva pakettitarjouskin). Kaksi siksi, että väri oli ah-niin-ihana harmaa, mutta myös siksi, että mulla on jonkinasteinen pakkoneuroosi kahden samanmoisen tavaran hankintaan (koskee mm. viherkasveja, kynttilänjalkoja, maljakoita… niin ja lapsia…hi hii). Ja saavathan sitten vauvat aikoinaan samanlaiset Matti Pikkujämsän kuvittamat designklassikot perinnöksi! Joku tarkkaavainen lukijahan saattaa muistaa, että meillä on myös Matin kuvittamat vauvakirjat ja sienipyyhe.

Ja viimeisestä kojusta, ihan siitä oven suusta, mukaan tarttui vielä Kanelikaupan uutuustuote, leikattava juliste. Suorastaan kadehdittavan mahtava idea! Kaupungin asukkeina me valitsimme “Kaupunkilaiset”, vaikka “Metsäläiset” olivat kyllä ihan yhtä upeita ilmestyksiä! Ainakin alkajaisiksi juliste päätyy kehyksiin ihan ilman saksimista.

P.S. Olipa muuten hienoa nähdä lahjakas ja sympaattinen Kanelikaupan täti ihan ihka elävänä.

Yks kaks koli neli, kaik yhes koos!




Taannoisen naulakkopostaukseni kommenteissa ystävällinen lukija vinkkasi Finnish Design Shopin alennuskampanjasta. Ja minähän laitoin tietty heti naulakot tilaukseen. Tuossa ne sitten reilun kuukauden makasivat lattialla, kun en saanut aikaiseksi kaivella kipsiseinälle sopivia proppuja/ankkureita. Nyt kun on tulokkaatkin seinässä (huterasti tosin…), on kunnon naulakkorivistö (180cm) valmiina riiputtamaan milloin mitäkin, vaikkapa henkarissa kuivuvia vaatekappaleita (niille meillä on todella huonosti ripustuspaikkoja!).

Harmaille huopahelmille löytyi valkoinen kaveri, kun veljen synttärikahvittelureissulla poikkesin Iittalan tehtaanmyymälässä Iittalassa.

Graafista disainia Ikeasta


Olin kyllä törmännyt, virtuaalisesti siis, useammankin bloggarin Ruotsin tuliaisina kantamiin Maria Holmer Dahlgrenin ihaniin tarjottimiin, mutta se, että korttejansa (Mutta mitä ihmettä, Skåne ja Göteborg ovat oikeasti ihan eri värisiä, kuin Ikean sivuilla?!?) löytyi niinkin läheltä kuin kotikylän Ikeasta, oli suoranainen yllätys. Ostin toki nipun. Mieleni tekisi tehdä niistä jotain kivaa, vaikka lapsille muistipeli. Kaikki viisi versiota ovat oikein kivoja, mutta jos niistä pitää valita suosikki, olkoon se Skåne, ihan vaikka vain siitä syystä, että yli kymmenen vuotta sitten, tuoreena ylioppilaana, vietin siellä kokonaisen kesän pikkuserkun lapsia hoidellen.

P.S. Kiirettä on pitänyt, kuten postaustahdistakin on saattanut havaita. Miehellä on ollut päivätyön lisäksi myös iltapuhde, joten olen viettänyt päiväni erittäin tiiviisti vauvisten kanssa. Ja siinä menossa ei ole jäänyt aikaa mihinkään ylimääräiseen hengailuun! 😉

Puoli naulakkoa seinällä…


…ja puolet vielä kaupassa. Meillähän oli entuudestaan kaksi pätkää Design House Stockholmin Wave-naulakkoa, jotka viimein tänään siirsin makuusopen seinälle. Vasemman puoleisen pätkän vasen reuna on (tasan) puolessa välissä seinän leveyttä, joten kunhan kaksi lisäpätkää saadaan kotiutettua, täräytetään ne jonon jatkoksi ja avot, 180cm pituinen, seinälle keskitetty (puolessa välissä korkeutta, puolessa välissä leveyttä) naulakkorivistö on valmis!

P.S. Onko Finnish Design Shopin 49 euroa halvin hinta, millä nuo naulakot irtoavat, vai tietääkö joku vielä halvemman ostopaikan?

Lintuja ja pönttöjä



Vauvojen huoneen ikkunalla on väliaikainen asetelma erilaisia lintuja puineen ja pönttöineen. Mustat koristepuut ovat Ikean vanhaa mallistoa, magneettipuu saksalaisen *es:in (sisäänostohinnalla työnantajalta), valkoinen linnunpönttöhylly ruotsalaisen David designin (parin vuoden takainen joululahjani miehelle), mustavalkoinen puinen pönttö nyt jo kuolleen ja kuopatun Koti-idean mallistosta (itse maalattu), lintunaulakot Qualyn, hopeiset linnut useamman vuoden takaisia joulukoristeita Cittarista (sittemmin koristaneet kotejamme ympärivuotisesti), mustat magneettilinnut Iittalasta (taitavat nekin jo olla poissa valikoimista) ja tuo aivan ihana koottava pöllö Brion valikoimista (Niinikosken kummitusten tuliainen vauvoille). Titityy!