Viisivuotiaat

5vuotiaat1

5vuotiaat2

5vuotiaat3

5vuotiaat4

 

Kello 20.04 ja 20.05 tänä iltana täyttivät kaksoset viisi vuotta, eli minäkin olen ollut äiti jo puoli vuosikymmentä. Ihan helppoa tämä aika ei ole ollut, lapset kun ovat tulleet kovasti vanhempiinsa. Kröhöm. Valitettavasti en voi sanoa, ettenkö vaihtaisi päivääkään pois. Muutaman viikon, ehkä kuukaudenkin, voisin vaihtaa. Viisihenkisessä perheessä olisi meinaan oikein hyvä olla pari joustavaa joo-joo-miestä (tai vaihtoehtoisesti naista). Meidän geeniyhdistelmällä tahtoikä alkaa puolitoista-kaksivuotiaana, eikä lopu ikinä. Mutta hei, ehkä lapsosemme pärjäävät elämän poluilla, kun eivät ole ihan oitis luovuttamassa! 😀

Illansuussa otettiin perinteiset synttärikuvat ja avattiin oman perheen lahjat. Paketeista paljastui Legoja (Suopoliisiasema ja Elsan jäälinna) ja vähän naisellisia hömpötyksiä pakettien hintaeroja kompensoimaan.

It’s my twins 5th birthday today.

Laatikkopyörä

laatikkopyora2

laatikkopyora3

laatikkopyora1

laatikkopyora4

 

Pitkäaikaisesta unelmastani tuli totta ja tämän viikon tiistaina meidän autotalliin muutti laatikkopyörä, tarkemmin sanottuna Christiania Bike Light! Ja kaiken kukkuraksi tämä kulkupeli on varustettu myös sähkömoottorilla (joka kiinnitetään ritsin alle, mutta oli kuvaamishetkellä sisällä ladattavana), joten pahimmassa ylämäessäkään ei kuskin tartte revitellä itseään aivan hapoille. Vaikka yllättävän keveästi tämä rullaa ilman moottoriakin, kuten tänään tyttö ja iso H&M paketti kyydissäni totesin. Kaikille kolmelle tenavalle löytyy istumapaikat ja valjaat, ja sadekelillä vetäistään vielä kuomu päälle, että jälkikasvu pysyy kuivana. Kuljettaja kyllä kastunee sadetakista huolimatta… Lapset istuvat kyydissä oikein mielellään, joten tästä ostoksesta on fiiliksissään koko perhe.

Ostopäätös tehtiin, kun ensin oltiin miehen kanssa melkein koko kesä hermoiltu kaksosten tulevia päiväkotikuljetuksia. Ajatuskin kahden istumapaikoista (sikäli kun niitä edes olisi vapaana!) kinastelevan unenpöpperöisen tenavan suitsimisesta aamun ruuhkabussissa ja kävelyttämisestä pysäkiltä päiväkodille aiheutti lähinnä kylmänväristyksiä! Viime hetkillä muistettiin tulevat veronpalautukset (kiitos remontti ja kotitalousvähennys!) ja uskallettiin tehdä tilaus. Vaikka pyörän ja sen kaikkien lisävarusteiden hinnalla saisi pienen vanhan auton, nousisi auton käyttökulut kuitenkin satoihin euroihin kuussa, joten me valitsimme pyörän. Tällä pelillä miehen on tarkoitus suhata noin neljän kilometrin päikky- ja työmatkaa ison osan vuodesta, märimpiä, lumisimpia ja kylmimpiä kelejä lukuunottamatta. Suunnitelmissa olisi ostaa pyörään myös nastarenkaat.

Vaikka tunnenkin suoranaista ylpeyttä siitä, että olemme 36-vuotiaita kolmen lapsen vanhempia, emmekä ole eläissämme omistaneet autoa, valehtelisin, jos väittäisin autottomuuden syiden olevan pelkästään ekologisia. Itselläni autottomuuden syistä ehkä jopa kaksi kolmasosaa on puhtaasti ekonomista ja vain kolmannes ekologista. Aina tarvittaessa ollaan onneksi saatu appivanhempien autoa lainaan, mutta tällä hetkellä heidän tai kenenkään muunkaan sukulaisen autoon ei mahdu kolmea lasta takapenkille, eli koko perheen voimin tehtävät kyläilyreissut eivät pikkuautolla oikein luonnistu. Eikä meillä siksi ole vielä kolmea turvaistuintakaan.

Christiania Bike Classic with e-motor. Pure happiness!

Reput pakattu

reputpakattu1

reputpakattu2

 

Nyt on sisätossut (Reiman uimatossut) ja varavaatteet pakattu reppuihin ja uudenlainen arki saa alkaa. Huomenaamuna kaksoset aloittavat päiväkotiuransa 4 vuoden ja 7 ja puolen kuukauden iässä, ja samalla alkavat taas miehenkin työt. Eikä päiväkotielämä ala hetkeäkään liian aikaisin, sillä viime talvi meni aikalailla kaoottisissa merkeissä, käsityökoulua ja kerhoa oli kolmena päivänä viikossa (vain 1,5-3 tuntia kerrallaan), mutta kotioloissa kaksikkoa oli vaikea saada ohjastettua mihinkään erityisen kehittävään toimintaan, kun pikkuveikkakin vielä pyöri jaloissa ja vaati omat hoitotoimenpiteensä, rytminsä ja huomionsa. Eli ihan liian usein touhut menivät lopulta riehumiseksi tai nahisteluksi, ja sen jälkeen passiiviseksi videoiden pyörittelyksi. Ikävä kyllä.

Koska haluamme pitää tasan puolitoistavuotiaan kuopuksen vielä ehkäpä vuoden ajan kotona kasvamassa, en vielä palaa kokopäivätyöhön (sivutyötuloja hankin ja ehkäpä myös jotain opiskelen), vaan kaksoset aloittavat vajaalla päiväkotiviikolla ja lyhyemmillä hoitopäivillä. Uusia kavereita, kaivattuja rutiineja ja kehittävää Montessori-toimintaa on luvassa, ennenkuin Montessori-eskari vuoden päästä alkaa. Pieninkin saa hetken aikaa samanlaista yksilöllistä huomiota, jota isommat saivat aikanaan. Ainakin muskari olisi tarkoitus mahduttaa viikko-ohjelmaan.

Mukavaa syksyn alkua ja rutiineihin paluuta myös teille kaikille!

Tomorrow is the twins’ first day at Montessori daycare!

4-vuotiaat

4vuotiaat1

4vuotiaat2

4vuotiaat3

4vuotiaat4

Tämän uuvuttavan ja tapahtumarikkaan vuoden päätteeksi allekirjoittanut on sen verran puhki, että synttärilahjatkin saatiin pakettiin ja viralliset synttärikuvat napattiin päivää liian myöhään, eli vasta aaton aattona. Hyi minua. Paketeista paljastui useamman vuoden kaapissa marinoitunut prinsessa-verme (samalla kertaa ostetut kunkun ja kuningattaren asut annettiin jo nimpparilahjaksi) ja niinikään ainakin puolitoista vuotta käyttöönpääsyä ootellut ritariasu, kera jättimäisten Hama-helmipönttöjen ja uusien alusten.

Twins are 4 years old!

Puolivuotias vauvani

valto6kk_1edited

valto6kk_2edited

valto6kk_3edited

vilho6kk_edited

vieno6kk_edited

 

Tänään on vauvani jo tasan puolivuotias. Hän on huumorintajuinen ja hyväntuulinen heppu, joka ei turhista kitise. Tokihan sitä nyt joskus ikeniä kutisee, kuumuus kiusaa, masussa kiertää, tai ihan muuten vaan vähän harmittaa, mutta suurimman osan aikaa hän on oikein iloisella mielellä. Ja aivan kertakaikkisen ihana vauva! Ja uskokaa vaan kun sanon, että melkoisen paljon helpompaa tämä on ollut kuin kaksosten kanssa…

Tässä vertailun vuoksi kuvat myös isosisaruksista, päivälleen samassa iässä. Ihan ovat samasta puusta veistettyjä!

Today my baby is 6 months old. Looks like his siblings (twins) at the same age!

Remppaäidin kokkinurkkaus (sisältää järkyttävää kuvamateriaalia)

pannupihvi4

pannupihvi5

pannupihvi1

pannupihvi3

pannupihvi

 

Älkää nyt pyörtykö, mutta saanen esitellä, kolmilapsisen perheen puolitoista kuukautta palvellut, puoliksi purettu keittiö. Täällä on syntynyt mm. seuraavanlaisia arkipäivän kurmettiruokia: persilja-nakki-perunamuusi ja oma, pakon edessä kehittelemäni ja aina yhtä toimiva pannupihvi: 400 grammaa (paisti)jauhelihaa painellaan paistinpannun pohjaan, päälle ripotellaan suolaa, mustapippuria, valkosipuli- ja sipulijauhetta ja paistetaan pihvinriekaleet molemmin puolin. Päälle kermaa, jos löytyy. Hoituu vaikka vauva käsipuolessa! Kylkiäisiksi täräytetään Mummon (tai muun sukulaissielun) muusi ja seuralaisiksi vielä raejuustoa ja jotain värikästä (vaikka pakkasesta). Kyllähän näitä syö ennenkö selkäänsä ottaa. Isukki on toki keitellyt tuolla myös olut-bratwurstikeittoa ja kanakeittoa, mutta ne nyt on liian hienoja eväitä tässä esiteltäviksi.

Olkkarin yhteyteen rakennettava uusi keittiö on siis jo hyvällä mallilla. Puutasot saadaan torstaina petsi-käsittelyyn (mustaksi vedetään, kuten viimeksikin) ja uusi keittiö saataneen käyttöön ensi viikon alussa, mikäli putkari vaan ehtii tulla asentamaan vedet. Uskotteko, jos sanon, että tuota kuvan keittiötä antiikinaikaisine helloineen ei tuu ikävä…

Old kitchen and gourmet cookings…

Köyhän kotiäidin meikkivallankumous

meikkivallankumous1

meikkivallankumous2

meikkivallankumous3

 

Tässä blogin historian ensimmäinen meikkitutoriaali, olkaapa hyvät. Kimmokkeen sain siitä, että viimeisten kuukausien aikana ihan hämmentävän usea ihminen on ihmetellyt, miten voin olla niin pirteän näköinen (vauva ja kolmevuotiaat kaksoset, you know). Ja koska se on vain silmänlumetta, on aika paljastaa karu totuus!

Olishan ne ripsenpidennykset, kulmien kestopigmentoinnit sun muut toimenpiteet ihan kivoja arkea helpottavia juttuja juu, vaan tällaiselle kaltaiselleni kotiäidille tavoittamattomissa olevia luksustuotteita. Joten vastaiskuksi piti luoda täysin uusi meikkitrendi… tattadaa… “Jane Austen -meikki”! Esikuvana siis nipistellyt posket ja pureskellut huulet (tsekatkaas vaikka ihana ikisuosikkini, BBC:n Ylpeys&Ennakkoluulo -sarja!) ja illusio luonnonkauneudesta (mitä sekin muka on…?). Eli jujuhan on siinä, että tässä meikissä silmät unohdetaan tyystin (niitä meikataan sitten vaan juhliin).

Tarvitaan siis yksi harmaa ja ruotoisessa kuosissa oleva kotiäiskä (järjestyy!), muutama tarkoin valikoitu meikkituote (sattumoisin melkein kaikki Lumenea) ja kolme minuuttia aikaa (onnistuu vaikka vauva käsipuolessa, isommille katseltavaksi joku sopiva pätkä You Tubesta). Ensin näppylöille ja mustille silmänalusille levitään peitevoidetta (ihan vaan sormin, tuplakerros silmäin alle) ja päälle tuputellaan puuteria. Sitten meikin ehdottomasti tärkeimpään osuuteen, poskipunaan: ensin suditaan aurinkopuuteria luomaan harhakuvaa terveestä ihonväristä ja ehkä jopa rusketuksesta, jonka jälkeen tyttömäisen lookin luomiseksi lisätään vielä pinkkiä punaa poskipäille. Vielä vähän nudea punaa huuliin, ja jos aikaa jää ja tarvetta on, ihan inasen väriä kulmiin. Ja kuivashampoo antaa tekohengitystä rasvaiselle tukalle. Vielä korvikset korvaan (ja silmälasit päähän) ja valmista tuli. Kolmessa minuutissa ruotoisesta kotiäiskästä kuoriutui… no, jos ei nyt sentään kaunotarta, niin ihan kohtuullisen siedettävä leikkipuistoon lähtijä.

My “Jane Austen -make up”.

Pikku potkuttelijat (ja uudet takit)

potkupyorat1

potkupyorat2

potkupyorat3

 

Koska vuosi sitten lelukaupasta (juu, lelukaupasta…) tilatut kivat puiset seepra-pyörät hajosivat korjauskelvottomiksi (muutenkin osia oli kiristettävä koko ajan, kädensijat pyörivät ja renkaiden kiinnitysmutterit olivat joko liian kireät tai sitten irtosivat kokonaan) suunnilleen viiden talutuskierroksen (lapset eivät vielä yltäneet/uskaltaneet satuloihin) jälkeen korjauskelvottomiksi, ja minä urpo unohdin reklamoida, oli tänä vuonna hankittava uudet. Alkuviikosta käytiin, viime kerrasta viisastuneina, ihan oikeassa urheilukaupassa, jossa lapset iskivät oitis kiinni näihin ihaniin kapineisiin, joten nehän sitten myös ostettiin. Ja tänä vuonna lapset hoksasivat heti, miten pyörällä kuljetaan ja sen koommin onkin sitten tosissaan kuljettu! Ja pyöräilyretkethän kruunaavat uudet pyörien sävyihin mätsätyt, “pinkiksi” ja “vihreäksi” ristityt Ciraf-merkkiset takit. Iskin silmäni takkeihin jo viikko sitten Prismassa, mutta vasta uudet pyörät ja Sokosen tenavapäivien 20% alennus sinetöivät ostopäätöksen ja eilen takit sitten lähtivät mukaani. Myös vastikään käyttöön otetut pöksyt ovat Cirafit, talven aleostoksia Prismasta. Mehän ei siis muutoinkaan lesoilla merkkireleillä, vaan nämä Prisman ja Sokoksen omat Cirafit on meillä aika hyvin edustettuina, niiden joukossa kun on viimevuosina ollut oikein kivoja kuoseja ja tuotteita.

New balance bikes and matching coats.

Lapset ja jokunen lempivaate

lastenlempivaatteet_ihanamekko

lastenlempivaatteet_tyttojentakki

lastenlempivaatteet_laukut_web

lastenlempivaatteet_karhupaita

lastenlempivaatteet_karhupaidoissa

 

Tässä nähtävillenne muutama lasten viimeaikainen suosikkivaate. Joulupäivän aamusta asti tyttö on halunnut pukeutua aina kotona ollessamme Marimekon Iloiseen takkiin. Tai jos se on ollut pesussa, niin joulun jälkeen alesta ostamaani mustavalkoiseen Marimekon Pompulainen -mekkoon ja saman sarjan leggareihin (jäivät nyt kuvaamatta, höh). Pompulaisessa neito on viihtynyt ahkerasti myös kodin ulkopuolella, mutta koska hän ei suvaitse Iloisen takkinsa alle pitkähihaista paitaa, on sitä pidetty vain kotosalla. Aamulla ensimmäisenä neiti riisuu pyjamansa ja pyytää etsimään leggarit ja napittamaan takin.

Ja kun lähdemme ulos, niin ensimmäiseksi tyttö kysyy, josko hän saisi päälleen “Tyttöjen takin”, eli reilu vuosi sitten Lindexin alesta puoleen hintaan ostamani mustavalkopilkullisen toppatakin. Leikkipuistoon pukeudutaan kyllä pykälää teknisempään ja käytännöllisempään haalariin, mutta kyläily- ja kauppareissuille tyttö saa takkinsa. Ja jalkaansa niinikään vuosi sitten Zalandolta pilkkahintaan (hinnaksi jäi vain parisen kymppiä) tilaamani mustat nahkasaapikkaat. Ja päähänsä uusimman fanituksen kohteensa, viikko-pari sitten H&M:n alesta eurolla poimimani mustavalkoisen myssyn (jonka keinokuitutupsu poistettu), joka tunnetaan myös nimellä “Valkoinen hattu”. Myös laukut ovat kovassa huudossa, erityisen kovassa käytössä on viime vuonna joulupukinkontista paljastunut “Sydänlaukku”, eli tuo ryhmäkuvassa etummaisena oleva, musta sydäntikattu kangaslaukku.

Eilen aamulla, kun poika pyysi päivävaatteita, osui vaatekaapilla käsiini viime syksynä Lindexistä ostamani karhupaita. Oli paitaa kyllä jo ainakin kertaalleen käytetty, mutta siitä oli jo ilmeisen pitkä aika, kun pieni poikani huudahti “Voi kiitos äiti! Onko tämä uusi?”. Ja sillä samalla sekunnilla myös tyttö oli valmis vaihtamaan Iloisen takin karhupaitaan. Mun ihanat pienet esteetikot. <3

Vauva-palstalla oltiin taannoin taas niin kovin huolestuneita monen muun asian (mm. mielenterveyteni!) ohella myös lasteni värittömästä pukeutumisesta. Voin vakuuttaa, että ihan tyytyväisiltä he vaikuttavat näihin nykyisiin vetimiinsä ja omiin mahdollisuuksiinsa vaikuttaa päivän asuun! 😉

Tuotekuvat Marimekko ja Lindex.

Here are few samples of my kids favourite clothes.

The Kolmevuotiskuvat

3_veepaiva1

3_veepaiva2

3_veepaiva3

3_veepaiva4

 

Aamupalan jälkeen lapset puettiin viikon takaisiin synttärijuhlatamineisiin ja aseteltiin lastenhuoneen palloseinän eteen kuvattaviksi ja vastaanottamaan oman perheen lahjuksia. Paketeista paljastui isot punaiset pattereilla toimivat veturit, junanratasillat (toiselle romahtava ja toiselle nostettava) ja Fiskarsin keltaiset lastensakset (minäkin sain ensimmäiset Fiskarsini kolmevuotiaana ja vieläkin on kaikki sormet tallessa).

Today was the real birthday and we had a home made photo shoot!