Hyvät ja halvat puistoiluasut

talvivarustelut1

 

Koska olen tunnettu aleretostelija, oli mun pakko esitellä teille tänään (tai oikeastaan eilen, kun tätä raporttia askarrellessa mentiin jo yli puolenyön), ah niin ihanassa koleassa sadesäässä, hyväksi havaitut ulkoiluasut. Koska raskaana oleva kaksosäippä ei millään jaksaisi pukea pakoon pyrkiville lapsilleen noin sataa erilaista kerrostettua vaatekappaletta, päätti äiskä vähän oikaista ja puki lapset jo kevyehköihin toppahaalareihin (alla sukkahousut, pitkähihainen trikoo ja fleecetakki). Ja haalarit on tietenkin ostettu jo tammikuussa, Stylepitin alennusmyynneistä (normihintakaan ei ole paha 44,95, mutta minäpä maksoin vain 28,95). Jalat sujautettiin niinikään jo tammikuussa Crocsin tupla-alesta (ale+ale-kuponki) tilattuihin varsikenkiin, ihan huipuiksi todettuihin. Vaikka kengissä on vielä kasvun- ja villasukanvaraa, ovat ne superkevyet, eikä niiden kanssa kompuroi. Ja plussaa tulee myös vedenpitävyydestä ja nopeasta puettavuudesta! Päähän laitettiin keväällä Bella Bambinan alesta hankitut Reiman neulemyssyt (Ovh 16,95, mutta irtosivat kympillä). Käsissä jo ainakin vuoden verran hyvin palvelleet Everestin fleecevuoriset saderukkaset (ihan edulliseen normaalihintaan Stadiumista aikanaan ostetut). Ja sama setti siis molemmilla. Jotain pientä kivaa ja vähän myös yksilöivää koristetta aattelin noihin hyvin pelkistettyihin haalareihin vielä keksiä.

Ulkoilin lasten kanssa reilun tunnin verran, ensin vettä vaan tihkutti ja lopuksi satoi jo ihan ankarasti, mutta kuivana nuo tenavat vaan pysyivät. Että vaikka kuka sanois mitä, ei toimivista ulkovaatteista ole pakko maksaa maltaita!

Tuotekuvat valmistajien sivuilta, räntäsadepilvi itse askarreltu.

As you can see, twins have very cheap but still functional outerwear!

Continue Reading

Asuntohaaveita osa2

makkari_isosanky

makkari_kollaasi

 

Melkeinpä joka yö meillä haaveillaan leveämmästä sängystä. Siis nimenomaan haaveillaan, ei nähdä unta, koska lapset, jompi kumpi tai molemmat, herättävät meidät lähestulkoon joka yö könyämällä äiskän ja iskän väliin (pojalla aina oma tyyny ja peitto mukana! <3). Sööttiähän se, eikä siinä muuten mitään ongelmaa oliskaan, mutta kun vielä koirakin kuorsaa jalkopäässä, niin ahdastahan meillä on! Usein jompi kumpi vanhemmista siirtyykin jatkamaan unosiaan lastenhuoneen lattialle (sille pallokankaalla päällystetylle)… Suunnitelmissa onkin siis lyödä vielä kolmas 80cm leveä runkopatja näiden kahden nykyisen kylkeen. Patja ja petari on jo hankittunakin (taannoin 15% alella Ikean Hyvän unen viikoilta), mutta vielä mietitään, säästetäänkö tämä luksöriteetti vasta seuraavaan kotiin (josta ei vieläkään mitään hajua!), vai otammeko patjan käyttöön jo täällä nykyisessä. Suurin seuraavaa kotia puoltava seikka on tuo sängyn jalkopäässä majaansa pitävä 160cm leveä säilytyslaatikko, joka sekä esteettisistä että tilankäytöllisistä syistä joutuisi lisäpatjan tullessa väistymään. Ja sen tyhjentämisessä ja siirtämisessä taas olisi melkoinen homma! Toki uuden päiväpeitonkin joutuisi askartelemaan, kun ei yli 3 metriä leveitä taida valmiinakaan löytyä. Tai ainakaan just mieluisia.

Elloksen pallolakanat ja 160cm levyinen kuminauhalakana meiltä jo löytyy, 80cm levyinen alulakana ja sängynjalat (ostetaan ehkä kaikki matalampina) ovat vielä ostoslistalla. Ja se päiväpeite.

Dreaming of an extra wide bed where our whole family have enough space to sleep…

P.S. Gloria Blog Awards -ehdokkaat julkistettiin tänään, ja jos vaan ikänään haluaa, niin Kesistä saa äänestää omaksi “suosikkisisustusblogikseen”!

Continue Reading

Eka kerhopäivä

kerho1

kerho2

kerho3

 

Tänään oli eka kerhopäivä (äiti oli kyllä läsnä koko kahden tunnin ajan…) ja molemmilla uudenkarheat kerhoreput (pitkäaikainen haaveeni, irtosivat jokunen viikko sitten Partioaitasta hintaan 39,90) selässä. Vaatteet vanhaa tuttua väritöntä samis-tyyliä.

Lapset liukkaita kuvattavia, äitillä edelleen vaikeuksia mahduttaa uusia kuvia koneelle ja näppis vieläkin rikki…

Twins started a playschool with brand new backpacks!

Continue Reading

EI!

ei1

ei2

 

Sunnuntaisen saippuakuplienpuhaltelureissumme (vau mikä yhdyssana!) reitti kulki ohi roskalavan, josta pilkotti vanerille maalattu ytimekäs EI! Ja kyltti oli toki poimittava mukaan, on meinaan sen verran ajankohtainen sana kahden uhmaikäisen lapsosen perheessä…

Ja saatinhan taas pallotkin kuviin mukaan! 😉

One man’s trash is another man’s treasure. I found this painted NO! -sign from a trash container. I just had to take it home, since it’s very often used word with the twins…

Continue Reading

Lasten ensimmäiset 12 kuukautta

ekavuosi1

ekavuosi2

ekavuosi3

Olen pitänyt viime päivinä varsinaisia muisteloita lasten ensimmäisinä kuukausina ottamiemme videonpätkien parissa. Onneksi kuvasimme ahkerasti ja mm. monet vauvakirjoihin merkitsemättä jääneet uudet taidot ja muut merkkitapahtumat löytyvät videolta, muuten olisivat jo unohtuneet ikiajoiksi! Yllä ensimmäisenä vuonna lapsista ottamani kuukausittaiset “synttärikuvat”.

Continue Reading

Tilanneraportti ja tuunausvinkki


Lapset, varsinkin tyttö, ovat sairastelleet erilaista yskää (etenkin makuuasennossa esiintyvää) ja räkätautia melkein yhtä soittoa yhteensä kaksi ja puoli kuukautta. Tänä aikana ollaan käyty lääkärissä KUUSI kertaa (ja sen päälle vielä kaksivuotisneuvola ja tämänpäiväinen kaksivuotishammaslääkäri)! Vaan vasta viides ja kuudes kerta “sanoivat toden” ja lääkitsemisellekin löytyi aihetta. Tämän saman kaksi ja puoli kuukautta täällä on nukuttu huonosti ja muutoinkin oltu veto pois. Ja sehän näkyy myös blogissa ja päivitystahdissa…

No mutta, ainakin sain materiaalia tuunata lapsille tulevaisuudessa häämöttäviin sairaanhoitoleikkeihin lääkitsemistarpeita. Antibioottipullosta vaan etiketit veks ja teippiä ja Dymo-nauhaa tilalle. Ja jotta ristiteipin valkoiset osat näyttäisivät valkoisilta myös ruskean pullon päällä, teippasin saman kohdan ensin valkoisella teipillä. Valkoinen muovipurkki on tavallinen xylitol-pastillipurkki (niitähän meillä kuluu…), niitä ja kierrekorkillisia vitamiinipurkkeja olen teippaillut lasten leikkeihin jo aikaisemminkin. Ja ne olivatkin joskus puolitoistavuotiaina meillä kovassa huudossa. Hoiturileikkejä varten tarvitaan vielä ainakin stetoskooppi, sideharsoa, hoiturinessu ja punaisella ristillä varustettu salkku, jonne nuo kaikki saa mahtumaan. Mutta onhan tässä varmaan vielä vuosi aikaa koota rekvisiittaa?

Continue Reading

Motivointiyritys



Vuoden iästä meillä pottailtiin ihan satunnaisesti, puolentoista vuoden iästä jo ihan säännöllisesti. Olihan mulla hienot visiot ja yhden potatettavan kanssa ne olis voineet ehkä jopa toteutuakin, tiedä häntä. No, mutta nyt tilanne on siis se, että potalla käydään kyllä ihan säännöllisesti, mutta hyvin hyvin satunnaisin tuloksin. Tyttö sinne kyllä ihan omatoimisesti haluaakin, mutta ainoastaan xylitol-pastillin tarpeessa (palkinto potalla istujalle). Nyt laitettiin kovat piippuun: hankittiin nippu kalsonkeja ja motivointitarrakirjat. Kotona hillutaan ilman vaippoja ja tarrakirjan idea (kiitos siitä Niinikosken kummeille!) on se, että jokaisesta pottaan päätyneestä tuotoksesta saisi palkkioksi yhden tarran kirjaseensa. Siis saisi, ainuttakaan ei ole näiden parin päivän aikana tarvinnut lahjoittaa… Omistamastani Raisa Cacciatoren kirjasta (Huomenna pannaan pussauskoppiin) olen lukenut, ettei lasta sovi asiassa painostaa ja jokainen kyllä aikanaan oppii kuivaksi, että sikäli en näiden joulukuussa kaksi vuotta täyttäneideni kanssa vielä ole asiasta huolissani, mutta kyllä meille silti hyvät neuvot ja ideat kelpaavat! 🙂

Tarkoitukseen juuri täydelliset pienet mustat albumit (3€) ja keltaiset tarrakiinnitteiset vaahtomuoviaakkoset (1€) Tigerista. Sieltä myös motivaattoreiksi liimatut Punahilkka- ja Sirkusaiheiset tarrat (2 arkkia/1€). Kiinnitin kirjoihin myös lasten aiemmat pahviset “tarrakortit”, joiden Angry Birds -tarrat on saatu lääkäritätiltä, loput ovat Djecon.

Continue Reading

Vähän kaikkee




Tässä teille “vähän kaikkee”: Lastenhuonetta ja leikkejä (kyllä ne toisinaan sujuvat myös ihan sopuisissa merkeissä…), Tigerin ostoksia (ihanat puiset nuppipalapelit maksoivat naurettavat 3 euroa/kipaleelta!) ja kaksikon mätsääviä asuja (kun kerta naapurin Tiinakin sanoi, että mun pitäisi kuvata niitä enemmän! Ruutumekko ja leggarit H&M, pojan pallopaita PoPin kesäalesta, sukkikset vanhaa Lindexiä). Että tämmöstä tällä kertaa!

P.S. Anteeksi vaatimaton päivitystahtini. Täällä on ollut viime aikoina vähän väsynyttä meininkiä kun lapset ovat vaihtaneet nukkumisen kukkumiseen. Toissapäivänä tyttö jopa skippasi päiväunet kokonaan ja porskutti ihan mukisematta tasan kaksitoistatuntisen päivän. No, nukahti sentään kivuttomasti. Veljensä kun nukahti vasta tunnin uuvuttamisen jälkeen, vartin yli yhdeksän, siitäkin huolimatta, että päiväunensa eivät olleet kestäneet edes puolta tuntia (sisko onnistui herättämään…)! Ja eilenkin ensimmäinen sammui vasta 22.30, toinen puolta tuntia myöhemmin… :/

Continue Reading

Laidat pois sängyistä




Ja sitten se toinen perjantain suuri muutos… tattadattadaa… oli pinnisten laitojen poistaminen ja turvalaitojen asennus! Täräytimme siis kaksi isoa muutosta samalla kertaa. Viisasta vaiko ei…

Aiemmin viikolla poikkesimme Ikeassa (reissun muista ostoksista lisää myöhemmin) hakemassa pinniksiimme sopivat turvalaidat ja koska osasimme ennakoida sen hurlumhein, mikä operaatiosta seuraisi, jätimme sen viisaasti viikonloppuun…

Venytimme perjantai-iltaa saapumalla kävellen tehdyltä (reilu puoli kilsaa suuntaansa) kyläily/tuttienluovutusreissulta vasta kasin maissa, ja sillä välin kun lapset söivät iltapalaa ja kävivät lämpimässä kylvyssä, äiti huseerasi sänkyjen kimpussa. Kylpyshow:n jälkeen homma oli vielä hiukan kesken, joten isukkikin ehti toisen turvalaidan kokoamishommiin. Uusittuihin sänkyihinsä tenavat pääsivät tutustumaan ysin jälkeen. Ja mikä riemu siitä repesikään! Sängystä oli kiivettävä pois, oli kiivettävä takaisin ja siinä välissä oli juostava kierros ympäri kämppää. Uuvutustaktiikkamme puri puoleen porukasta, joten neiti ei jaksanut vetää kovinkaan montaa kunniakierrosta, vaan väsyi jo vartin jälkeen. Herralla sen sijaan riitti virtaskaa, hän jatkoikin riekkumista yksikseen ja sammui vasta kymmeneltä. Yritimme toki houkutella lapsia makuuasentoon ja vähän väliä myös nostimme heitä takaisin sänkyyn. Mutta minkäs teet…

Eilen sitten päiväunille mentäessä sama homma, juoksentelivat ja leikkivät kolme varttia, ennen kuin saimme heidät taintumaan. Eilen illalla oli taas kunnon show, tällä kertaa se oli herra, joka rauhoittui makuuasentoon nopeammin, muttei kuitenkaan nukahtanut, kun neiti piti niin kovaa mekkalaa, oli vaatimassa milloin mitäkin: maitoa, appelsiinimehua, omenamehua, tuttia… Vettä annoin, mehua lupasin vasta aamulla ja tuttien kohtalosta muistuttelin. Meni taas lähemmäs tunti ennen nukkumatin saapumista…

Kun tänään päiväunille mennessä sama meno jatkui, aloin jo toden teolla tulla katumapäälle! Kun tämä show sitoo kaksi vanhempaa sängynviereen toppuuttelemaan ja peittelemään, miten hemmetissä selviän siitä jo huomenna yksikseni?!? Joko venytän päiväunille menoa niin pitkään, että tenavat ovat jo kuukahtaa lattialle, tai sitten skippaamme koko unet ja laitamme aiemmin yöunille? Päivät ovat noiden kahden energiapakkauksen kanssa niin hektisiä ja valitettavasti viimeaikoina yötkin aikas repaleisia, että päiväunet ovat olleet suorastaan henkireikäni, jolloin olen saanut ottaa tarvittaessa pikku tirsat itsekin… Jo useamman viikon ajan lähes joka yö ainakin toinen herää ekan kerran yhden maissa (toisinaan en ole ollut vielä itsekään nukahtanut, mutta siitä saankin sitten syyttää puoleenyöhön kukkumista). Jos herääjä on poika, on hänellä yleensä vaippa jo täynnä ja useimmiten riittääkin, että vaihtaa sen ja palauttaa herran petiinsä (ei kuitenkaan aina, vaan toisinaan on päästävä syliin), mutta jos se on neiti, pitää hänen ehdottomasti päästä äiskän ja iskän väliin. Joskus vielä riitti, että menin hänen sänkynsä viereen, säkkituoleista kokoamaani petiin nukkumaan ja tungin käteni pinnojen välistä, mutta enää se ei siis riitä. Toissayönä neidin olisi pitänyt saada olla istuvan äidin sylissä, makaavan äidin kainalo ei kelvannut… Useimpina öinä olen myös lennosta vaihtanut välissä nukkujaa, kun lastenhuoneessa on taas huudeltu äitiä, olen kiikuttanut väliimme nukahtaneen takaisin petiinsä ja ottanut uuden mukaani. Että tällaista… onneksi olen saanut nyt kahtena aamuna nukkua puoli yhteentoista, kun mies on herännyt lasten kanssa. Mutta kaipa tämäkin joskus helpottaa? Hyviä vinkkejä ja omia kokemuksianne otetaan vastaan…

P.S. Olen ollut tosi tyytyväinen noihin Ikean pinniksiin, niissä yhdistyy hyvä laatu ja edullinen hinta (maksettiin niistä vaivaiset 59 euroa kipaleelta, kiitos silloisen kaksikymppiä halvemman kuvastohinnan ja työkaverini vinkkaaman Family-korttitarjouksen!). Sitten kun meillä on isompi koti ja molemmilla omat huoneet (tai aluksi yhteiset nukkuma- ja leikkihuoneet) ja lapset nukkuvat isommissa sängyissä, voi nuo jättää kivoiksi pinnasohviksi (ilman turvalaitaa ja pienellä pohjalevyn vahvistuksella varustettuna), joissa voi löhöillä ja lueskella. Pinnisten pyörät on hankittu Clas Ohlsonilta.

Continue Reading

Raitaperhe


Perjantaisin käyn lapsosten kanssa muskarissa (sinne raahautuminen on suuri ponnistus, mutta samalla myös viikkomme kohokohta). Viime perjantaina puin lapset raitoihin (tytöllä KappAhlia, pojalla Lindexiä ja Marimekkoa) ja jossain hetkellisessä mielenhäiriössä täräytin samaa kuosia vielä itsellenikin (á la Marimekko). Ja kylläpä olikin hymyileviä suita vastassa, kun me “tekstiilikolmosina” kuoriuduimme päällysvaatteistamme… 😉 Iltapäivällä isikin puki Tasaraitapaidan päällensä ja napsaistiin oikein kunnon raitaperhepotretit, äitiliinin 33. syntymäpäivän kunniaksi.

Continue Reading