4-vuotissynkkärit

4veeleiska

4veetarjoilut1

4veetarjoilut2

4veetarjoilut3

4veetarjoilut4

4veetarjoilut5

4veetarjoilut6

4veetarjoilut7

 

4-vuotissynttärit taputeltiin tänään läpi, ja jestas tätä helpotuksen tunnetta, nyt voi uhrata jo ajatuksen joulullekin! Kävi kuten vauvelin nimijuhlien kanssa, eli rykäisimme kamalan remonttirupeaman juuri juhlien alla (ja niiden välissä ei pistetty tikkua ristiin!), joten mehut ja aika eivät riittäneet enää yksityiskohtien hiomiseen. Tällä kertaa vielä vähemmän. Osa etukäteen ajatelluista vieraistakin unohtui kutsua! Ja ensimmäinen kerta, kun synttärileiskakin jäi kesken… Laitoin sen kuitenkin nähtäväksenne (vaikka taitaa olla vähän rikollista, kun pohjana on netistä löytynyt lasten värityskuva, jota olen lähtenyt muokkaamaan?) niin ymmärrätte, mistä tarjoilujen idea oikein lähti. Leipomukset vanhoja tuttuja, uusin pikku tuunauksin.

P.S. Vieläkin on The joulukortit tulostamatta ja lähettämättä ja suuri osa lahjoista miettimättä ja hankkimatta. Kääks.

Twins had their 4th birthday party.

Halloween ja sen oranssit

halloween_porkkana

halloween_kuorrutus

halloween_koristelu

halloween_herkut

halloween_ilmapallot

halloween_luurangot

halloween_hodari

halloween_valto

 

Kuten etukäteen uhosin, vietimme perheen kesken omat pienet Halloween-kemut. Mutta kerrankin kun olisi ollut aihetta naamiaispukeutumiseen, ei lapsia se kiinnostanutkaan, että ihan perusvetimissä mentiin. Tai no olihan tuolla porukan pienimmällä sentään nuo H&M:n luurankosukkikset!

Herkuteltiin porkkanakuppikakuilla, toffeesuukoilla, namusilla, poppiksilla ja nakkisormihodareilla (joiden nakit olis pitänyt sittenkin olla kuorettomia!). Kattoon ripustettiin luurankoköynnökset (Tiger), ilmapallot koristeltiin tussilla ja kynttelikköihin vaihdettiin teemaan sopivat kynttilät. Siinä se, meidän perheen Halloween. Tai kekri. Tai ihan vaan pyhäinmiestenpäivä.

Our tiny Halloween party.

Juhlien paperiaskartelukset

juhla_askartelut1_web

juhla_askartelut2_web

juhla_askartelut3_web

juhla_askartelut4_web

juhla_askartelut5_web

juhla_askartelut6_web

 

Confettimaniani on jyllännyt jo hyvän aikaa ja vuosi sitten siitä jo kirjoittelinkin. Pian olikin selvää, että pikkukolmosemme nimiäisjuhlateema on valittu. Tigerin lautasliinat ja samansävyiset kynttilät hankin jo ennenkuin herra oli edes syntynyt. Samoihin aikoihin ompelin myös ensimmäisen lautaliinoihin mätsätyn paperiköynnöksen. Mutta koska lautasliinojen pallot ovat pastellinsävyisiä, näytti köynnös mielestäni ihan liian pliisulta. Kun muutama viikko sitten löysin kaupan hyllystä Meiran uudet Sirkusrakeet, päätin ommella uudet nauhat, jotka yhdistävät lautasliinojen pastellisävyt koristerakeiden kirkkaisiin väreihin. Ja siitä tulikin sitten paljon hienompi väriyhdistelmä!

En ole suinkaan blogosfäärin ensimmäinen ihminen, joka moisia nauhoja ompelee, vaan näitä on nähty jo hyvän aikaa, sekä tällaisina yksiulotteisina, että sellaisina kolmiulotteisina versioina, joissa on ommeltu pari-kolme samansävyistä kartonkipalloa päällekkäin, jotka on sitten taitettu auki (Tajuaako tästä selityksestä yhtään mitään?). Pinterestistä löysin kuvia confettisilpulla täytetyistä ilmapalloista, joten sellaisia oli kokeiltava, etenkin, kun mulla oli siihen tarkoitukseen ihan täydellisiä läpinäkyviä ilmapalloja, aikanaan Ameriikasta kaksosten yksivuotissynttäreille tilattuja (vahingossa, piti tilata valkoisia, mutta koska läpinäkyvät olivat onnekseni lopussa, lähettivät niitä vain yhden pussin ja loppujen tilaamieni tilalla valkoisia). Paperisilppu syntyi kätevästi reittimellä ja löysi tiensä ilmapallon sisään suppilon avulla.

Edellisen postauksen kommenttiloorassa oltiin hämmentyneitä yhtäkkisestä värien ilotulituksesta, ja niinpä olivat jokuset juhlavieraatkin. 🙂 Mutta kun tämän uuden kodin valoisaan yläkertaan tällaiset kirkkaat väripilkut nyt vaan sopivat mielestäni jotenkin erityisen hyvin! Aloin jo suunnitella muutaman uuden kirkkaan sohvatyynynkin hankintaa…

This is how you make your own paper confettis!

Nimijuhlat

valto_nimijuhlakutsublogiin_web

valtonjuhlat1_web

valtonjuhlat3_web

valtonjuhlat9_web

valtonjuhlat2_web

valtonjuhlat7_web

valtonjuhlat8_web

valtonjuhlat6_web

valtonjuhlat5_web

 

Nyt on pikkuherran nimijuhlat taputeltu ja vanhemmat ovat rättiväsyneitä, juhlia kun edelsi melkoinen remonttirupeama! Viime viikolla purettiin alakerran vessan vanhat kalusteet, laatoitettiin ja saumattiin lattia (kiitos Kari), kiinnitettiin muutamia listoja (suurin osa, mm. kaikki jalka- ja ovilistat puuttuu kuitenkin edelleen!), kitattiin ja maalattiin. Tällä viikolla maalattiin ovia, levytettiin vessan seinät (kiitos Jukka), kiinnitettiin kattovalaisimia (kiitos isä), sahattiin ja kiinnitettiin keittiökomeron peitekylkiä (kiitos isälleni siitäkin) maalattiin yökahteen vessan seiniä putkarin vesikalusteasennuksia varten, opastettiin putkaria ja sähkömiestä, askarreltiin juhlakoristeita, hiottiin ja maalattiin sohvapöytä, istutettiin kasveja, käytettiin sairaita lapsia lääkärissä yhteensä kolmesti (kiitos appiukolle kuljetusavusta), pestiin ikkunoita, leivottiin porkkanakakkua ja siivottiin yötä myöten, nukuttiin juhla-aamuna pommiin, ja taas raivattiin ja siivottiin. Ja loppuviimein sitten juhlittiin.

Kiitos kaikille juhlajärjestelyissä auttaneille (mummalle sankarin kärryttelystä ja siivousavusta, mammalle pikkuleivistä ja Tiinalle emännöintiavusta)! (Ja kiitos Riitta-kummille juoma/kukkakimppukuvasta, jota vähän muokkasin)

Finally Valto got his first party.

EDIT: Yhden lähikuvan kakusta vielä lisäsin ja vielä lisäkreditit Riitta-kummille macaron/kerrosvatikuvasta! 🙂

 

Kolme kuvaa kolmevuotissynttäreiltä

3_vuotisherkut2

3_vuotisherkut1

3_vuotisherkut3

 

Ei menneet synttärivalmistelut tänäkään vuonna “niinku Srömsöössä”, vaikka niin vuosi sitten vannoin. Tällä kertaa lapset olivat jopa edellisen yön mammalla ja papalla yökylässä. Mutta aina meille jotain “force majoreita” siunaantuu. Vaikka miehen ymmärtäväisyys ja pitkä pinna pelasti paljon, ei hormonihuuruinen isomahainen äitiliini välttynyt pettymyksen karvailta kyyneleiltä. Ja vaikka olin jopa ladannut kamerat, en muistanut etsiä järkkärin irtosalamaa, enkä tyhjentää pokkarin muistikorttia. Ja järkkärin zoomattava linssikin on edelleen hukassa… Ja kun aikataulustakin oltiin jälleen myöhässä, alkoi tämä emäntä vasta kuorruttamaan kuppikakkuja, kun vieraat olivat jo saapuneet (joten teippiliputkin siinä hässäkässä unohtuivat). Ja ne vaivalla suunnitellut pilttipurkkiherkut puolivalmiina vinttiin… Ja vielä kun juhlien ensimmäiset kaksi tuntia vierähtivät tiukasti jääkaapin, kahvinkeittimen ja tarjoilupöydän välissä, jäi kuvasaaliskin aivan surkeaksi. Mutta ei näistä epäonnistumisista sen enempää, alkaa muuten taas itkettämään. Pääasia on, että juhlat olivat selvästikin lapsille iso juttu: etukäteen kovasti kyselivät, ketkä ovat tulossa ja tänään kovin mielissään muistelivat eilisen tapahtumia. 22. päivä juhlistetaan synttäreitä vielä oman perheen kesken ja joulunpyhinä sitten Turusta saapuvan ystäväperheen kanssa.

Tarjoilupöytään ehtivät appelsiini-rahkalla täytetyt kakut (ite tein), porkkanakuppikakut, mamman macaronit ja kirjainpikkuleivät, Lidlin pikkupizzat (kuuluneet tarjoilupöytämme vakiokalustoon jo vuosia), party popcornit (voisin kertoa niistä vielä lisää…), suolarinkelit, ananasnamit ja Tigerin tikkarit.

Kotiäiskän juhla-asu




Tässäpä pitkästä aikaa ihan aikuista muotia, vieläpä omalla (loppuvuoden syömingeistä pöhöttyneellä) naamallani varustettuna! Uudenvuodenaattona juhlimme veljeni häitä, joten kerrankin tämä kotiäiti sai syyn pukeutua! Juhla-asuksi valikoitui pari viikkoa sitten H&M:n alerekistä poimittu H&M:n ja Maison Martin Margielan yhteistyömalliston Horizontally worn dress. Aiemmat suunnittelijayhteistyöt eivät ole itseäni niin kovasti puhutelleet (miehellä on kyllä joitakin vaatekappaleita niistä, mm. aivan upea alerekistä puoleen hintaan bongattu villainen Viktor&Rolf-smokki), mutta tässä mallistossa oli useampiakin kiinnostavia vaatekappaleita. Malliston tullessa myyntiin minä jopa jonottelin juuri tätä kyseistä mekkoa nettikaupassa! Edes kotiin sovitettavaksi, kun hinta oli kuiteskin peräti 149 euroa… Vaan kun sivut vihdoin toimivat, oli isommat koot jo myyty loppuun. Mutta eipä harmita yhtään, sillä nyt sopivan kokoinen mekko irtosi myymälästä vain 35 eurolla! 🙂

New Bohemian tyttöjen tekemiä kauniita ja modernisti vintagehenkisiä kampauksia näin joulukuun alussa Super Mukavan ja Vintage Gardenin uuden ihanan liikkeen avajaisissa ja päätin oitis, että haluaisin heiltä kampauksen ja sellaisen nyt myös sain. Edellisen kerran mulla oli kampaus 9 vuotta sitten omissa häissäni…

Että tässäpä nähtäväksenne “avantgarde meets vintage” -henkinen juhla-asuni. Horizontally worn dress H&M Maison Martin Margiela, kengät Vagabond (kevään Hulluilta päiviltä ostetut “peep toet” jäivät vallan käyttämättä ja käytössä olivatkin vain Thelma-nilkkurit, reilun vuodentakainen -70% alelöytö. Veljeni kotona olin ihan vaan sukkasilteen), kampaus New Bohemia, teräksinen Disco-rannekello Calvin Klein (useampi vuosi sitten veronpalautusrahoilla ostettu), kuution malliset edulliset hopeakorvikset “bulkkilöytö” mahdollisesti Kultajousesta (ei voi muistaa enää!). Kelloon mätsääviä, Barcelonasta hankkimiani, Joid’art:n (aivan jumalainen firma, ihanat korut ja putiikit! Ostin samalla reissulla useampiakin merkin hopeakoruja) korviksiakin mallailin, mutta nuo pienet kuutiot sopivat huomattavasti paremmin tämän kampaukseni henkeen. Päällystakkina ainakin kymmenen vuotta sitten Pelastusarmeijan kirpulta ostamani vanha krimiturkki (lammasta), pikkulaukuksi valitsin vuosia vanhan Global Accessories -käsveskan. Mutta sekin oli lopulta vain isommassa kassissa piilossa, kun raapotin mukanani mm. kameraa ja lastenhoitotarpeistoa.

EDIT:
Lisäsin tuon puolivartalokuvani ja samalla muokkasin parin vanhan kuvan kokoa…

Ja kuulkaas, juuri tänään poikkesin Tampereella Hämeenkadun H&M:lla ja siellähän noita mekkoja oli rekissä edelleen, sekä mustana että sinisenä, 35 euron hintaan!

Joulu kuvina







Pykäämiäni joulutervehdyksiä (kynttilät ja namut Tigerista, karkkikepit Tiimarin). Lapset pukkia ja lahjoja vastaanottamassa (mamma ja pappa seuranaan). Joulukukat ja lahjavuori (tai oikeastaan vaan osa siitä, ollaan siis oltu kiltteinä?). Käsiheipat pukin kanssa (ensi vuonna tavataan?). Jouluaterian riisijälkkäri (ohje aikalailla omasta päästä, riisiä oli ihan liikaa!).

EDIT:

Linkkien takaa pääsette kurkistamaan menneiden joulujemme meininkiä!

Viime vuotiset paketit olivat hieman tämänvuotisia värittömämpiä ja kuusikin punavalkoisen sijasta mustavalkoinen.

Vuonna 2010 meillä ei ollut kuusta, mutta “lahjat” olivat sitäkin paremmat! 😉

Vuonna 2009 ei taidettu jaksaa hakea kuusta vintistä, mutta pakettimuotimme henki luonnonläheisyyttä (samaista ruskeaa lahjapaperia olen käyttänyt monen monituisena jouluna, joskus kymmenisen vuotta sitten sitä jopa itse kuvioin). Ja kuten linkin kuvasta näkyy, karkkikepit oli meillä kuumaa kamaa jo kolme vuotta sitten.

Vuonna 2008 joulumme oli hopea-musta-valkoinen.

Viime lauantaina, tasan kaksivuotiaina







Viime lauantaina, kun tuo niin kovasti toivottu ja rakastettu kaksikkomme täytti kaksi vuotta, luovutettiin oman perheen lahjat ja räpsittiin kasa kuvia. Kumpaisestakin paketista paljastui Brion juna/autorata-setti (toisesta matkustus- ja toisesta nosturi-aiheinen) ja Lego Duplo -kirjanen (toisen päähenkilönä kirahvi, toisen norsu). Katsokaas, kun haluan olla kaikessa ehdottoman tasapuolinen. 🙂

Taannoin kommenttiboksissa toivottiin, että kertoisin vähän kaksikostamme ja heidän taidoistaan. Ettäpä tässä nyt jotain mieleeni juolahtavia seikkoja:

Molemmat syövät ja juovat (Kartio-laseista ja Dombo-mukeista) itse, tai ovat syöneet jo puolitoistavuotiaista, kun viimeinkin annoimme lusikat pikku kätösiin. Puhuvat myös kovasti, kuudenkin sanan lauseita. Muistelevat, etenkin nukkumaan mennessä, sekä kuluneen päivän aikaisia, että hyvinkin vanhoja tapahtumia. Yksi klassikko on se, kuinka “tetä uokki ja tetältä tippu ponkakko”. Tämä viittaa parin-kolmen kuukauden takaiseen tapahtumaan, jolloin ylitimme Hämeenkatua ja nuori mies juoksi kovaa ohitsemme (ilmeisesti bussiin) ja häneltä tippui lompakko (jonka hän sitten kävi noutamassa). Yksi klassikoista on myös se, kuinka taannoin syksyllä kerhossa “tuuna poika otti käettä peeäkääyn”, eli tuhma poika otti Vienon kädestä nukenrattaat (=peräkärry). 🙂 Uusimpia juttuja ovat erilaiset kysymykset ja komennot: “Meijä äiti, mitä teet?”, “Kikko (=sisko), tuu tänne!”, “Kikko, poit (=pois) alta!”, “Tämä on minun!” (synttärijuhlien aikana opittu!), “Ei, ei avua (=halua)!” jne.

Molemmat tervehtivät ja kiittävät (esim. aina pois ruokapöydästä pois halutessaan) kohteliaasti, joskin toisinaan täytyy asiasta myös muistuttaa… Tyttö pukee kovasti mm. kenkiä, hattuja ja hanskoja, välillä myös kieltäytyy pukeutumasta johonkin äitin ehdottamaan vaatteeseen ja vaatii päälleen mekkoa, poika ei ole moisista pukeutumisasioista niin kiinnostunut (paitsi joskus kyllä haluaa hänkin päälleen hameen ja päähänsä pinnin, jos siskollekin laitetaan!). Kumpikin käy potalla, tyttö sinne toisinaan ihan vaatiikin, mutta harvassa ovat ne kerrat jolloin siellä oikeasti saadaan jotain aikaiseksi… Taitaa olla se palkkioksi saatu ksylitolipastilli se pottailun suurin kimmoke! :/

Poika on uusien ihmisten seurassa oikein reipas, siskonsa lämpenee huomattavasti hitaammin ja on alkuun ihan äitissä kiinni (“Äitin tyiin!”). Turvallisen välimatkan päästä hän kyllä flirttailee ihan uusillekin ihmisille. Molemmat juoksevat, pomppivat ja tekevät kuperkeikkaa, laukka-askeliakin hyppelevät. Palloakin ovat potkineet kovasti jo kesästä asti. Kumpainenkin suorastaan rakastaa muovailemista (poikasen muovailuvahan syömisyritykset vain hieman rajoittavat harrastusta…), mutta kyllä piirteleminen ja värityskirjojen “värittäminenkin” kelpaa. Molemmilla on vähän turhan lyhyt pinna ja esimerkiksi leikkiessä eteen tulleet vastoinkäymiset, esim. junan raiteilta tippumiset otetaan turhankin raskaasti. Leluista toki myös tapellaan ja muutoinkin tuota uhmaa esiintyy ihan riittävästi. Molemmilla…

Koskapa nämä ovat esikoisemme, ei meillä ole oikein vertailupohjaa, enkä tiedä mitä kaikkea kaksivuotiaan pitäisi jo osata. Mutta oli miten oli, näine kaikkinensa nuo ovat niin kovin ainutlaatuisia, ihania ja rakkaita! Ja nyt jo kaksivuotiaita!?!

EDIT:
Ihan unohdin, että sormiakin laskeskellaan, pojalla menee useimmiten ihan oikein, tytöllä “kakki, komme, nejjä, viiti, tommi (kaksi, kolme, neljä, viisi, sormi)”. Kerran poju laski isänsä takin kahdeksan nappiakin. 🙂 Ja siivoamisestakin ovat kovasti innostuneet, rätin kun antaa käteen niin kyllä syöttötuolit saavat kyytiä. Ja lattiamopistakin tulee riitaa…

Lisättäköön noihin lasten höpinöihin vielä useasti pojan suusta kuultu kysymys “Mikä te oli?”, kun hän kuulee tai näkee jotain. Ja hauska juttu on sekin, että siinä missä poika sanoo oikeaoppisesti “Tämä on minun”, kuuluu tytön suusta “Tää on mun”.

EDIT:
Unohdin mainita senkin, että poika tunnistaa myös monta väriä. Ainakin punainen, sininen, keltainen, vihreä, pinkki, violetti, musta ja valkoinen ovat takuuvarmoja. 🙂

Synttärisuunnitelmia







Tässä lupailemaani raporttia lasten 2-vuotissynttärisuunnitelmista. Aika pitkälti viimevuotisin eväin mennään, ainoastaan juhlien teema on vaihtunut sirkuksesta purjehdukseen, kiitos alkusyksystä löytämäni Tampellan Regatta -kankaan, ja muutama uusi tarjottavakin on päässyt joukkoon. Viimevuotiset sokerikuorrutetäytekakut (joiden valmistuminen jäi aivan viime tippaan…) vaihtuvat musta-valko-keltaisiin hyydykekakkuihin, ihan aikatauluteknisistä syistä. Uusia tarjottavia ovat myös porkkanamuffinit, naapurin Tiinan (joka muuten vedettyään tuon synttärikutsun kuorestaan tokaisi, että olisi halunnut olla mun lapseni. 🙂 Kiitos kohteliaisuudesta Tiina! <3) introdusoima suklaa-suolapähkinäleivonnainen sekä nakkipiilot. Pirkan Sitruunaleivoksia sai jo viime vuonna osa porukasta, kun mies haki niitä kesken pippaloiden raaoiksi jääneiden kuppikakkujen tilalle. Niihin askaroin koristeeksi lippuja masking teipeistä ja Clas Ohlsonin valkoisista hammastikuista. Mamma tekee tälläkin kertaa nimipikkuleipiä ja keltaisia macaroneja. Myös kivat pikkupizzat pysyvät listalla.

Koristeet ovat nekin pitkälti viimevuotisia (kiitos Milla-Emeliinalle kolmesta lisäpallosta!), venevadit ja Oiva Kestit ovat vuodenaikaisia hankintoja. Koska vieraita on tulossa pari-kolmekymmentä, oli meillä tarve lisäastioille. Meillä olisi kyllä ollut mustia kertakäyttöastioita, mutta halusimme jotain vähän arvokkaamman ja jämäkämmän tuntuista. Olen etsiskellyt kirppareilta jo parin vuoden ajan kunnon satsia halpoja valkoisia peruskuppeja, tuloksetta, joten nyt päädyimme ostamaan Ikeasta huippuhalpoja ja monikäyttöisiä lasisia mukeja ja lautasia. Lasisiin päädyimme, koska ne ovat posliinisia monikäyttöisempiä. Noista mukeista ajattelimme reilun vuoden kuluttua tarjoilla myös 10-vuotishääpippaloidemme sangrian. Posliini ei olisi siihen käyttöön oikein soveltunut. Myös lautanen on sen verran reilu, että siihen mahtuu myös kelpo satsi tapaksia.

Pilkulliset muffinssivuoat, keltaiset pillit (mustat olin hankkinut jo aiemmin) ja mustat raidalliset paperipussit ovat tuoreita hankintoja Happy Mondaysta. Ainakin omien tutkimuksieni mukaan pillit ja pussit ovat siellä huomattavasti edullisempia kuin muualla.

Selma 4 vuotta


Kummi(ttelu)tyttömme Selma täytti viime viikolla 4 vuotta, joten viikonloppuna ajelimme Orimattilaan sitä juhlistamaan. Ja hienot juhlat siellä odottivatkin! Teemana oli Meksiko, joten tarjolla oli tortillalättyjä lukuisine täytteineen ja olipa Selman isukki askarrellut itse komean pinjatankin!

Teippejä löytyi sekä Selman paketista että kortista (älkää siis suotta huoliko teippien kuivumisesta!). Erityisesti keltainen ja punainen ovat perheen suosikkivärejä, joten siitä se ajatus sitten lähti (Lahjapaperina käytetty hyllypaperi on Tokmannilta, neljän metrin rulla vain 1,50 euroa, ja teipit Teippitarhasta). Paketissa oli sisällä Tapio Wirkkalan suunnittelema Tapio-hopealusikka, ekologiset muovailuvahat, sekä Marimekon oranssi Puudelileijona-paita (oranssikin on perheen suosikkivärejä). Ensimmäinen pikkulusikka vietiin ristiäisiin, sen jälkeen yksi joka synttärinä. Nyt oli siis vuorossa viides, ja vielä ensi vuodeksi on lusikka. Ihan samalla tavalla ja samaisia lusikoita kiikuttelevat myös Selman vanhemmat, lastemme toiset kummitukset, meidän lapsosille. Mielestäni tuo on kiva traditio, itse omaksuin sen pikkuveljeni (nyt 17-vuotias) kummisedältä, joka muuten hänkin keräsi veljelleni tuota samaista, ehkä kaikkein kauneinta, aterinsarjaa… 🙂

Kortin sisältä löytyi Johanna Venhon kaunis runo, kirjasta Puolukkavarvas (jonka on muuten kuvittanut amk-aikaisen opettajani vaimo, Anne Vasko).