Regatta



Tiistaiselta kirppukierrokselta löytyi Tampellan vanhasta Regatta-kankaasta ommeltu pussilakana.Ensin pidin 9,50 euron hintaa turhan kovana, mutta onneksi kuitenkin nöyrryin ja lunastin kankaan. Koska on se vaan niin hieno, ja kuntokin oikein hyvä. Sen lopullinen käyttökohde on vielä hieman arvoitus, mutta jos sitä nyt alkajaisiksi käyttäisi vaikka pöytäliinana kaksivuotissynttäreillä (enää 4 kuukautta niihinkin!).

Regatan kanssa samaan kuvaan sopivat kesäiseltä Orimattilan reissulta Megamyynnistä hankitut Sagaformin hauskat Paper boat -kulhot. Maksoivat vain vitosen kipaleelta, eli kolmanneksen alkuperäisestä hinnastaan. Olisin niin halunnut kuvata kulhot Pandan mustien, valkoisten ja keltaisten rakeiden kanssa, mutta koska lähikaupassa ei niitä ollut, jouduin tyytymään ihan muihin namuihin (ei sillä, etteivätkö olisi maistuneet…). Synttärikattaukseen nuokin paatit pääsevät, ihan ehdottomasti!

Kirpun leluaarteet









Nälkä kasvaa syödessä, sanotaan. Kun on pitkästä aikaa tehnyt mahtavia löytöjä kirppareilta, tekisi mieleni juosta niissä ihan yhtenään. Tässä parin viikon aikana löytämäni lelut: kolme puista palapeliä (yhteensä 6,90), kaksi satsia Legon vauvapalikoita (21 osaa, yhteensä 12 euroa), puinen työkalupakki tykötarpeineen (7 euroa), sekä kaksi kovakantista kirjaa (euron kipaleelta).

Puupalapelit ovat suuri heikkouteni, joten olin riemuissani löytäessäni noin hyväkuntoisia ja ihanasti retroja yksilöitä! Baby/Primo-nimellä kulkeneita Lego-palikoita ehdin jo kuolata lasten mummalassa, jossa niitä on satsi -95 syntyneen pikkuveljeni jäljiltä. Jättipalikat eivät ole olleet tuotannossa enää hetkeen, joten nehän alkavat olla jo ihan keräilyharvinaisuuksia. Ja tuollaisina isosilmäisinä möllyköinä ne näyttävät olevan kovasti lapsostemme mieleen. Työkalupakkikin tule varmasti olemaan vielä kova hitti, kunhan vaan oppivat ruuvailemaan. Vasaroiminen luonnistuu jo, valitettavan hyvin ja useaan väärään kohteeseen… Ja halpoja, kivasti kuvitettuja ja karskia käsittelyä kestäviä kirjoja tarvitaan aina! 🙂

Mummulan aarteet: Tiilis 1



Mummun kangasvarastoista löytyi toinenkin aivan täydellisesti meille sopiva kankaanpätkä, Tampellan Tiilis 1. Tämän nyt niin trendikkään vinoraitakuvioisen kankaan on suunnitellut Kaija Aarikka, Aarikan perustaja siis. Täytyypä tarkoin harkita, mitä kivaa tuosta tekisi.

Kauha ei sentään ole mummulta, vaan sen olen ihan itse kirpparilta ostanut (siellä niitä roikkui pitkä rivi) ja omin pikku kätösin maalannut. Tämä kaikki tapahtui kylläkin jo marraskuussa, mutta kun ne silloin pimeässä ottamani kuvat olivat niin karmivan väriset, etten saanut niistä julkaisukelpoisia edes photoshoppaamalla, jäi koko projekti raportoimatta. Onneksi saapui kevätaurinko ja korjasi tämänkin puutteen! <3

Tuunatako vaiko eikö?


Eilisellä vaunuttelukierroksella bongasin Pelastusarmeijan kirppiksen ikkunassa vanhan varjostimen. Mieleni teki käydä ostamassa se oitis, mutta kun A) Vauvat nukkuivat B) Vaunuilla ei päässyt sisään C) Lompakossa ei ollut käteistä, jotta kauppoja olisi voinut tehdä ulko-ovella ja D) En keksinyt sille käyttötarkoitusta. Tänään A:n ja B:n kohdalla tilanne oli aivan sama, mutta C:n ja D:n kohdalta sen verran muuttunut, että varjostin lähti matkaani. Varjostin päätyy eteisen ikkunalle siten, että se killuu näkymättömän siiman varassa katosta ja johto roikkuu alaspäin ja luikertelee kohti pistorasiaa. Ja johdon päässä on sitten tietenkin töpseli. Alkuperäinen suunnitelma oli poistaa tuo vaalea kangas ja jättää varjostin “rangalleen”, eli olla ihan pirun trendikäs. 😉 Mutta nytpä olenkin tullut toisiin aatoksiin. Olisko tuo kangas sittenkin kiva ihan tuollaisenaan? Vai pitäisköhän sitä hieman koristella, esim. kangasväriläiskillä?

Olispas hauska kuulla mielipiteenne, ihan vaan mielenkiinnosta, en meinaan lupaa noudattaa tahtoanne! ;D

Suururakka





Mulla on meneillään suururakka, joka tosin etenee suorastaan säälittävän hitaasti. Tarkoitukseni on perata vaatekaapistani kaikki epämieluisat ja liian isot (olen jo askeleen lähempänä “lähtömittojani”) vaatekappaleet. Homma on ollut kesken jo hyvän aikaa ja lattialla (miehen puolella sänkyä toki!) lepää röykkiö kaapista alas nykäistyjä, tai ihan vaan pudonneita rytkyjä. Kaappini on niin täyteen tuupattu, että se on tyhjennettävä ensin, ennenkuin sinne voi niitä seulan läpäisseitä takaisin asetella. Urakkaa helpottamaan kipaisin eilen Ikeasta vaatetelineen. Sitä voin käyttää apuna projektissani, ettei vaatteita tarttis ihan lattialla lepuuttaa… Myöhemmin se voi palvella puolipitoisten vaatteiden riiputuspaikkana. Kotimammallahan ei sellaisia juurikaan ole, kun vaatteiden likaantumistahti on paita per päivä (puklua, kakkaa, hikeä…), housut sentään vähän pitempään, mutta miehellä niitä on sitten senkin edestä! Eikä herra haluaisi millään kuskata niitä likasiakaan pyykkikoppaan, ne kun kuulemma “hautautuvat” sinne.

Kuvassa miehen juhlia varten kaapista sovitukseen tempomiani ja sille tielleen jääneitä mekkosia, pari pikkulaukkua (hopeinen Gina Tricot:sta eurolla-parilla, musta kirpparilta vuosia sitten, samoissa hinnoissa sekin) kahdet suosikki korkoni: Vagabondin Thelmat (joita en ole vielä edes korkannut, kun eivät sentään ihan vaunulenkille sovellu…) ostin alkukesästä Koskikeskuksen Andiamon loppuunmyynnistä huimalla -70% alennuksella, toiset Vagabondit nekin muutama vuosi sitten isoilla alennusprosenteilla. Harmi vaan, etten osaa koroilla kävellä! Olen lituskapohjien (ballerinat rules!) ystävä, ne jalassa kun voi kävellä kovaakin vauhtia.

H&M:n säilytyskoreissa/pusseissa on miehen laukut, jotka nekin aiemmin seilasivat lattioilla. Luovin repun lisäksi löytyy useampiakin “man bagejä”, tämä herra kun seuraa ehtiessään (miesten) muotiblogejakin! Uups, toivottavasti tieto ei järkytä ketään blogiani lukevaa lähipiiriläistä… ;D