Unelmien pyöräilykypärät päässä

yakkayassa

yakkayjii

 

Elokuussa, pian laatikkopyörän hankkimisen jälkeen, kerroin miehen Yakkay-pyöräilykypärähaaveista. Ja uudesta hienosta kypärästä haaveilin toki minäkin, mutta kun ostoksen yhteishinta olisi noussut melkoisen korkeaksi, sai kypärähaaveet toistaiseksi jäädä. Vaan viime viikollapa huomasin, että Finnish Design Shop myi Yakkay-kypäriä ja päällisiä (hajakokoja jäljellä) mukavin alehinnoin, laitettiin tilaus vetämään. Ja voi sitä riemua, kun kypärät hienoine päällisineen saatiin päähän. Tällaiset vähän hilpeät, mutta niin kovin käytännölliset (päät eivät kastu sateellakaan ja lipat suojaavat naamaa kivasti) kypärät mätsäävät justiinsa täydellisesti itsessään jo vähän hassun laatikkopyörän kuskeille!

Funny but practical new Yakkay biking helmets for me and my husband.

Continue Reading

Niskatuki pyörässä nukkuville

niskatuki1

niskatuki2

niskatuki3

niskatuki4

niskatuki5

niskatuki6

 

Laatikkopyörä on ollut palveluksessamme pikkuista vajaa neljä viikkoa ja (sähkömoottorin) mittarissa on jo reilusti päälle 400 kilometriä. Eli pyörä tuli todelliseen tarpeeseen ja käytön perusteella tuli muutamia tuunaustarpeitakin. Ensimmäiseksi koin tarvetta niska/päätuelle, jota vasten kyytiin torkahtavien lapsosten päät voisivat mukavasti ja turvallisesti nojata. Sellaisen härvelin protomalli valmistui tänään, kun muistin tuoda tämänpäiväiseltä Ikea-reissultani (kaksoset kyydissä pärärytin ystäväisten kanssa sovituille shoppailu/leikkitreffeille) päällistä varten uutta raidallista vahakangasta. Tuki koeajettiin ja hyväksi havaittiin jo viikko sitten päällystämättömänä versiona.

Kangasta lukuunottamatta tuki syntyi varastoistani löytyneistä osasista: sopivankokoinen pala OSB-levyä löytyi autotallista, kaksosten vanhasta vaipanvaihtoalustasta säästetty vaahtomuovipalanen ja pala tikkikangasta ompelu/askartelutarpeistosani ja metalliset kiinnikkeet ylimääräisenä pyörineestä Ikean lastensängyn turvalaidasta. Käänsin metalliosat alkuperäisestä tarkoituksesta poikkeavien materiaalivahvuuksien takia toisinpäin ja porasin niitä varten reiät OSB-levyyn. Leikkasin vaahtomuovista hieman OSB-levyä isomman palan ja kiinnitin sen levyyn kuumaliimalla. Ompelin selkänojalle hupun tikkikankaalla vuoratusta vahakankaasta ja kiinnitin sen tarranauhapalasten avulla. Niskatuki on noiden kätevien metallikiinnikkeiden ansiosta helposti paikolleen kiristettävissä, ilman että pyörän laatikkoon piti tehdä ainuttakaan reikää.

Tuki on nyt paikoillaan ja on ihan hyödyllinen jo sellaisenaan, mutta haaveilen silti jo parannellusta versiosta, johon haaveilisin pienen pätkän verran tukea myös pään sivulle, jottei pää retkottaisi hallitsemattomasti siihenkään suuntaan. Sitä mallia voisi hieroa sitten ihan ajan kanssa, kaikkein hienoinhan olisi musta vanerista taivutettu versio. Aijai. Mielestäni on ihan ihmeellistä, etten löytänyt googlettelemallakaan ongelman ratkaisemiseen mitään valmiita tuotteita, tai edes tee-se-itse-ohjeita! Johtuisiko siitä, että siellä laatikkopyörien syntysijoilla Hollannissa ja Tanskassa lapset matkustavat monesti ihan vaan laatikon pohjalla, jossa onkin varmasti oikein mukava ottaa pikku tirsat.

Ihan kunnollisia, pyörän kyydissä otettavia päiväunia varten olisi tarkoitus tuunata pikkuherralle jonkilainen puolimakaavassa asennossa valjaiden kanssa toimiva lepopenkki. Jotain ideoitakin päässä jo on, ja tarkoitus olisi hyödyntää kirstu-mallisen istuinpenkin päätykappaleeseen jyrsittyjä uria. Mustaa vaneria voisi olla mieluusti sekin hökötys.

Ja sitten olisi hyvä, jos lasten kanssa kaupungille lähtiessä pyörän kyytiin mahtuisi myös pienimmäisen Brio Pony -rattaat. Niiden kuljettamista varten ajattelin kiinnittää laatikon rungon sisäpuolelle, kippipenkkiä vastapäätä kaksi metallirinkulaa, joiden avulla rattaat saisi sirolla mustalla kuormaliinalla kiristettyä laatikon laitaa vasten pystyyn.

Niin ja sitten kuskin tavaroita varten täytyy ohjaustankoon tehdä vahakankaasta pussukka (vähän kuten tämä).

DIY rest for my napping kids’ heads.

Continue Reading

Pannunalunen lähikuvassa

sittning1

sittning2

sittning3

sittning4

 

Tänään toteutin yhden mielessä kutkutelleen jutun, kun karautin laatikkopyörällä Ikeaan. Menomatka oli 9,6 kilometriä pitkä ja kesti tasan 30 minuuttia (pyörähän on siis sähköavusteinen, eli ylämäissä ei tartte pinnistellä). Takaisin tulin hiukan nopeammin ja vähän lyhyempää reittiä. Perillä hyörin tasan tunnin, ja siinä ajassa kassiin päätyi kyllä muutakin kuin kuvissa esiintyvä, juuri myyntiin tullut Sittning-sarjan pannualussetti, jota siis ensisijaisesti lähdin hakemaan, kun olin niin huolissani että jäisin ihan ilman, tuo Sittning-mallisto kun on niitä rajoitetun ajan ja -erän ajan myynnissä olevia Ikea-mallistoja. Onneksi sain omat rinkulat!

Beautiful Sittning trivets from my trike (bike with three wheels) trip to Ikea.

Continue Reading

Perhepyöräilijän aarteet

perhepyorailijalle

 

Kuluneen kahden ja puolen viikon aikana pyöräilykelit ovat ollet erittäin suotuisat ja pyörän mittariin kertynyt jo lähemmäs kolme sataa kilometriä! Mutta kun syksy tästä etenee, ei ne kelit ainakaan paremmaksi muutu. Lapsethan toki ovat sateelta ja viimalta suojassa Bugatti-kuomun alla, mutta kuskilla ei ole yhtä kuivat oltavat, joten pienimuotoisten tutkimusteni jälkeen mies kävi noukkaamassa XXL:stä mojovassa tarjouksessa (hinta vain kolme kymppiä!) olleen sadeasun. Ensin hän suunnitteli pärjäävänsä pyörän selässä ihan vaan pitkällä sadetakilla, mutta tuli nopeasti siihen lopputulokseen, että kokoasu sen on oltava.

Uudesta kypärästäkin mies alkoi haaveilemaan ja minä muistin aikoja sitten nähneeni kuvia Yakkay-kypäristä. Kun hankkii merkin kypärän, voi siihen ostaa myös komean hattumaisen päällisen ja vaikka korvan kohdalle hihnaan kiinnitettävät korvanlämmikkeet pakkaskelejä varten. Miehen tyyliin ja tarpeeseen soveltuisi parhaiten tuollainen öljykankainen lippis-päällinen, joka soveltuisi varmasti erityisen hyvin juuri sadekeleille. Kokonaisuus on vaan sen verran tyyris, että tarvinnee odottaa joulupukkia.

Christiania Bikessamme on takapyörässä kiinteä Abus-lukko, mutta nostamalla takarengas ilmaan, on pyörää melko helppo liikutella lukittunakin. Joten toistaiseksi olemme lainanneet muista pyöristämme vaijeri- ja U-lukkoa, joten laatikkopyörä tarttisi kyllä ihan omansa, mielellään pitkähkön ja järeän.

Eilen leikkelin laatikon pohjalle sopivan kuramaton (Jysmän York-kuramatosta, hankittiin Prismasta), joka suojelee mustaa vesivaneripohjaa naarmuilta ja kolhuilta, eikä pohja ole enää liukas märkienkään kenkien alla.

Kuvat Yakkay, XXL, Motonet.

Essential equipments for our “family bike chauffeur”.

Continue Reading

Laatikkopyörä

laatikkopyora2

laatikkopyora3

laatikkopyora1

laatikkopyora4

 

Pitkäaikaisesta unelmastani tuli totta ja tämän viikon tiistaina meidän autotalliin muutti laatikkopyörä, tarkemmin sanottuna Christiania Bike Light! Ja kaiken kukkuraksi tämä kulkupeli on varustettu myös sähkömoottorilla (joka kiinnitetään ritsin alle, mutta oli kuvaamishetkellä sisällä ladattavana), joten pahimmassa ylämäessäkään ei kuskin tartte revitellä itseään aivan hapoille. Vaikka yllättävän keveästi tämä rullaa ilman moottoriakin, kuten tänään tyttö ja iso H&M paketti kyydissäni totesin. Kaikille kolmelle tenavalle löytyy istumapaikat ja valjaat, ja sadekelillä vetäistään vielä kuomu päälle, että jälkikasvu pysyy kuivana. Kuljettaja kyllä kastunee sadetakista huolimatta… Lapset istuvat kyydissä oikein mielellään, joten tästä ostoksesta on fiiliksissään koko perhe.

Ostopäätös tehtiin, kun ensin oltiin miehen kanssa melkein koko kesä hermoiltu kaksosten tulevia päiväkotikuljetuksia. Ajatuskin kahden istumapaikoista (sikäli kun niitä edes olisi vapaana!) kinastelevan unenpöpperöisen tenavan suitsimisesta aamun ruuhkabussissa ja kävelyttämisestä pysäkiltä päiväkodille aiheutti lähinnä kylmänväristyksiä! Viime hetkillä muistettiin tulevat veronpalautukset (kiitos remontti ja kotitalousvähennys!) ja uskallettiin tehdä tilaus. Vaikka pyörän ja sen kaikkien lisävarusteiden hinnalla saisi pienen vanhan auton, nousisi auton käyttökulut kuitenkin satoihin euroihin kuussa, joten me valitsimme pyörän. Tällä pelillä miehen on tarkoitus suhata noin neljän kilometrin päikky- ja työmatkaa ison osan vuodesta, märimpiä, lumisimpia ja kylmimpiä kelejä lukuunottamatta. Suunnitelmissa olisi ostaa pyörään myös nastarenkaat.

Vaikka tunnenkin suoranaista ylpeyttä siitä, että olemme 36-vuotiaita kolmen lapsen vanhempia, emmekä ole eläissämme omistaneet autoa, valehtelisin, jos väittäisin autottomuuden syiden olevan pelkästään ekologisia. Itselläni autottomuuden syistä ehkä jopa kaksi kolmasosaa on puhtaasti ekonomista ja vain kolmannes ekologista. Aina tarvittaessa ollaan onneksi saatu appivanhempien autoa lainaan, mutta tällä hetkellä heidän tai kenenkään muunkaan sukulaisen autoon ei mahdu kolmea lasta takapenkille, eli koko perheen voimin tehtävät kyläilyreissut eivät pikkuautolla oikein luonnistu. Eikä meillä siksi ole vielä kolmea turvaistuintakaan.

Christiania Bike Classic with e-motor. Pure happiness!

Continue Reading