Mummulan aarteet: Harlekiini



Mahtaakohan kukaan enää muistaa Mummulan aarteet -jatkosarjaani? 🙂 Jos ette, niin kurkatkaahan linkin takaa! Tässä sarjaan jatkoa vanhan pienen maljakon muodossa. Huomasin tämän söpön maljakon oitis, kun olin mukana mummuni asuntoa tyhjentämässä, mutta vielä silloin se jäi olohuoneen pöydälle, yhdessä muiden maljakoiden kanssa. Myöhemmin isäni kysyi, jäikö asuntoon vielä jotain, mistä olisin kiinnostunut. Mainitsin heti vaasin, ja niin isäni sitten myöhemmin kiikutti sen meille. Maljakossa ei ollut mitään sen alkuperästä kertovaa tarraa tai tekstiä, ainoastaan haaleat numerot pohjaan kaiverrettuna. Maljakon mysteeri alkoi selvitä vasta muutamaa kuukautta myöhemmin, Varpusen kirppislöytöraportin avulla ja yllätys olikin melkoinen kun selvisi, että maljakko on Arabian Harlekiini, suunnittelija Kaarina Aho, valmistusvuodet 1959-65! Maljakoita on ollut erivärisiä ja -kuvioisia, ainakin kahta eri kokoa (katsokaas esimerkkejä googlen kuvahausta!). Peräkonttikirppiksellä olisi ollut myynnissä kaksi erilailla kuvioitua valkoista maljakkoa, iso ja pieni, yhteishintaan 50 euroa. Sen lisäksi, että pidin hintaa vähän kalliina, ei mulla ollut mukanani kuin neljäkymppiä käteistä (jotka sittemmin hupenivat pipoihin ja korttiin). Myöhemmin tosin harmitti, etten edes yrittänyt tinkiä…

P.S. Löysin koneelta vielä muutamia julkaisemattomia kuvia mummulan aarteista, joten sarja jatkukoon!

Continue Reading

Mummulan aarteet: Punaista




Tässä olisi pienen tauon jälkeen lisää näytteitä mummulan aarteista. Tällä kertaa satsi punaisia herkkuja: satukirjasarja, pala lintukuvioista kangasta (kuvassa ylösalaisin) ja “Polle”, kangas josta voi ommella pehmohepan. Toimintaperiaate on siis prikulleen sama kuin aiemmin esittelemälläni “Veli ja sisko”-kankaalla.

P.S. Tämä äitiliini on ollut viime aikoina melkoisen väsynyt, joten pyydän mitä nöyrimmin anteeksi, etten ole vielä saanut vastattua kaikkiin kysymyksiinne. Koetan ryhdistäytyä mitä pikimmiten… 🙂

 

Continue Reading

Mummulan aarteet: Tiilis 1



Mummun kangasvarastoista löytyi toinenkin aivan täydellisesti meille sopiva kankaanpätkä, Tampellan Tiilis 1. Tämän nyt niin trendikkään vinoraitakuvioisen kankaan on suunnitellut Kaija Aarikka, Aarikan perustaja siis. Täytyypä tarkoin harkita, mitä kivaa tuosta tekisi.

Kauha ei sentään ole mummulta, vaan sen olen ihan itse kirpparilta ostanut (siellä niitä roikkui pitkä rivi) ja omin pikku kätösin maalannut. Tämä kaikki tapahtui kylläkin jo marraskuussa, mutta kun ne silloin pimeässä ottamani kuvat olivat niin karmivan väriset, etten saanut niistä julkaisukelpoisia edes photoshoppaamalla, jäi koko projekti raportoimatta. Onneksi saapui kevätaurinko ja korjasi tämänkin puutteen! <3

Continue Reading

Mummulan aarteet: Rihkamat ja minä



Mummun kaapin päällä oli kuvia kaikista neljästä lapsenlapsesta. Minä poseerasin niistä kolmessa: ylioppilaskuvassani, päiväkodin sisaruskuvassa (neljän-viiden vanhana?) veljeni kanssa, sekä tässä ihanassa, tätini ylioppilasjuhlissa otetussa mustavalkokuvassa, jossa olen reilun 14 kuukauden ikäinen, siis lähes päivälleen saman ikäinen kuin lapsukaiseni ovat nyt. Kuva on otettu toisten isovanhempieni parvekkeella ja päälläni minulla on äitini vaaleansinipohjaisesta kukkakankaasta ompelema mekko (Tampellaa sekin?), samasta kankaasta oli hattukin. Kuva oli siinä perinteistäkin perinteisemmässä ruusukulmakehyksessä, joita löytyy kaupoista vieläkin. Minä vaihdoin kuvan Ikean kehyksiin, vaikkakin tuon valmiin paspiksen aukko olisi saanut olla hiukan isompi. Siinä vanhassa kehyksessä kuvassa oli kyllä enemmän “ilmaa” ja mekkonikin näkyi paremmin. Mutta yhtä kaikki, ihana kuva!

Sokerikko ja rintarossi ovat nekin mummulta, rihkamaa kumpainenkin. Otin ne silti, kun olisivat muuten päätyneet roskikseen. Mummu piti kovasti kristallista ja kullanväristä, mutta varsinaiseen arvotavaraan hän ei sitä kaikkein pienintä kansaneläkettään tuhlannut. Säästeliäästi elämällä silläkin rahalla pystyi kuitenkin matkustelemaan Kanarialla ja Torremolinoksessa, hankkimaan käsityötarvikkeita, lahjomaan avokätisesti lähisukua sekä ylläpitämään siirtolapuutarhamökkiä. Siinä olisi kyllä itselläkin opittavaa!

Continue Reading

Mummulan aarteet: Veli ja sisko





Lähitulevaisuudessa on luvassa eräänlainen jatkokertomus mummulan aarteista. Mummuni kuoli jo kymmenen vuotta sitten, mutta nyt kun aviomiehestäänkin aika jätti, kunnioitettavassa 97 vuoden iässä, tuli aika tyhjentää asunto. Mummuni oli armoitettu käsityöihminen (erityisaloina erilaiset kirjotut ja virkatut liinat ja tyynynpäälliset, sekä villasukkien ja patalappujen kutominen), joten isäni ja kummini kysyivät, josko olisin kiinnostunut katsastamaan mummun kangas- ja lankavarastot. Ja tokihan olin. Kävin lapsena aika paljonkin mummulla yökyläilemässä, joten tuntui mukavalta saada joitain ihan käsinhipelöitäviä muistoja. Ja kyllähän niitä sitten roppakaupalla pelastinkin…Tässä siis “Mummulan aarteiden” ensimmäinen osa, silvuplee!

Minulla oli lapsena sellainen ihana, Tampellan valmiiksi painetusta kankaasta ommeltu vaaleatukkainen mollamaija (valitettavasti en löytänyt siitä guuglettamala mitään tietoa!), jota olen erityisesti viime aikoina kaiholla muistellut ja sen häviämistä kovasti harmitellut. Naapurissa asuneilla serkuillani oli vastaava ajokoira, “Tammelantorin noutaja” (Anneli Airikka-Lammi), molemmat pehmolelukankaat olivat mummulta saatuja. Joten mitä riemua tunsinkaan, kun Tampellassa työskennelleen mummuni kätköistä löytyi vielä käyttämätön pala “Veli ja sisko” -kangasta! Sen värit ovat meille suorastaan täydelliset ja kankaasta saa ommeltua sekä poika- että tyttö-nuken. Siis ikioma nukke molemmille pienokaisilleni! Tämän aivan mahtavan sattumuksen jälkeen melkeinpä jo uskon kohtaloon! 🙂

Continue Reading