24.luukku

24luukku

 

Hyvää joulua kaikille! Tässä pesueeni juhlatamineissaan, joista poikien pöksyt ja tytön mekko (kaikki Marimekon, jo hyvissä ajoin kesällä alennusmyynnistä ostettuja) löytyivät jo aamulla “kuusenaluspaketeista”.

Merry Christmas!

Haaveiden korvikset

mountain1

mountain2

mountain3

 

Piti ihan googlettamalla tarkistaa, kuinka kauan ehdin näistä uudenkarheista korviksistani unelmoida. Vastaus on kolme ja puoli vuotta. Niin kauan siitä on, kun eräällä Voice of Finland kilpailijalla keväällä 2013 oli telkkarissa tällaiset korvikset (vaaleanharmaina) korvissaan. Pitkään aikaan en tiennyt, millä nimellä näitä killuttimia lähtisi huhuilemaankaan, sittemmin on ollut nimi tiedossa, mutta silti en ole isoja mustia löytänyt edes verkkokaupoista. No nytpä oli R/H Studiolla muutaman päivän ajan Pop up -kauppa kotikaupungissani Tampereella, jonne minä sitten toiveikkaana suuntasin. Eikä tarvinnut tyhjin käsin palata, meinaan nyt on pitkään ja hartaasti kaivatut mustat Mountainit korvissa!

New Mountain earrings, by R/H Studio.

Lisää mustaa mustalla

uusikello1

uusikello2

uusikello3

uusikello4

uusikello6

 

Kotiäitivuosien taloudellisen kurimuksen jälkeen on vihdoin ollut mahdollisuus toteuttaa joitain vähän turhempiakin mielitekoja. Yksi tällainen on rannekello, jota ilmankin toki pärjäisi. Mutta kun kaikin puolin kriteerit täyttävän mattamustan kellon kuva tuli Pinterestissä vastaan, ja pian jo selvisi, että se oli merkin omassa verkkokaupassa vieläpä mukavasti alessakin, lähti tilaus vetämään. Eilen kuriiri kantoi kellon kotiovelle ja nyt rannettani koristaa ihana ruotsalainen Our Theory Of- kello.

My new black Our Theory Of -watch.

Kettumekko

kettumekko1

kettumekko2

kettumekko3

 

Yli vuosi siinä ehti pyörähtää, ennen kuin Mekkotehdas-kirjan kaavojen (Alviina) mukaan silppuamani mekko on ommeltu ja käyttövalmis. Tällä kertaa tähän etanavauhtiin oli ihan hyväksyttävä syykin, nimittäin rikkinäinen ompelukone. Kone katkoi ylälangan parin sentin välein, joten vinonauhojen ompeleminen oli täysin mahdotonta. Mutta nyt mulla on taas toimiva kone (tosin korjaaja ei luvannut kovinkaan pitkää käyttöikää), ja tytöllä uusi mekko päällä (vähän nuo vinonauhat vaativat vielä viimeistelyä)!

 

I made a new dress for my daughter.

Peräkonttikirppiksellä

perakonttikirppis1

perakonttikirppis2

perakonttikirppis3

perakonttikirppis4

perakonttikirppis5

perakonttikirppis6

perakonttikirppis7

 

Sunnuntaina oli Moron peräkonttikirppis ja kuten etukäteen mainostin, olimme me miehen kanssa siellä myymässä. Kiitos kaikille asiakkaille mukavasta päivästä ja aivan huipusta myynnistä! Niin ja myös säiden haltijalle upeasta ja aurinkoisesta syyspäivästä! Paljon lähti vaatetta uusille käyttäjille, mutta paljon sitä vielä jäikin, ja tietenkin lasten kasvaessa tulee jatkuvasti lisää myytävää. Kovin moni myös kehui myyntipistettämme, kuviakin siitä räpsittiin. Aika kiva ja havainnollinen se jo alkaa ollakin, mutta vielä olisi kehitettävä tuota pöydänpäällisröykkiötä vähän edustavammaksi ja helpommin “pläräiltäväksi”. Kaikenkaikkiaan jäi kyllä aivan mahtavat fiilikset, joten eiköhän me taas ens kerralla osallistuta arvontaan!

At the flea market.

Äidille vaatetta

aidillevaatetta

 

Kun melkein kuuden vuoden kotona (ns. pieruleggareissa) nujuamisen jälkeen pitäisi yhtäkkiä esiintyä ihmisten ilmoilla, on vaatekaappi väistämättä päivityksen tarpeessa. Etenkin, kun kaikki ne vanhat, laadukkaat ja asialliset lempparikuteet eivät edelleenkään mahdu päälle… Ja kun makuni on mikä on, ei uusien ostaminen ole ollenkaan niin yksinkertaista. Värin ja mallien lisäksi olen tarkka myös vaatteiden materiaaleista: luonnonkuidut villa (kaikki laadut), pellava ja puuvilla sekä selluloosakuidut viskoosi, modaali, tencel ja kupro kelpaavat, akryyli ja polyesteri ovat pannassa.

Cosilta ja Selectediltä näistä suosikkimateriaaleistani valmistettuja, makuni mukaisia vaatteita saa useampiakin (ja alesta niitä raaskisi ostaakin), sen sijaan H&M:lta kelpuutan itselleni lähinnä legginsejä, viskoositunikoita ja farkkuja. Joten jos teillä on vinkata tyylini ja lompakkoni mukaisia kauppoja, olen kuulolla!

New black quality clothes wanted!

Pienimmäiselle päiväkotiin

paivakotiin

 

Enpä ole tainnut vielä kertoa, että pienimmäinenkin sai elokuusta alkaen Montessori-päiväkotipaikan! Isommat ehtivät harjoitella päiväkotielämää vuoden verran ja nyt heillä alkaakin jo eskari. Minä alan työstämään omia juttuja ja miehelläkin on luvassa uusia työtehtäviä oman perustyönsä lisäksi, joten uudet tuulet puhaltavat ihan toden teolla (näistä samoista syistä tuli se auton hankintakin ajankohtaiseksi)! Pienimmäisemme on päiväkotitaipaleen aloittaessaan 2v 6kk, eli reilun kaksi vuotta nuorempi kuin isosisaruksensa. Että kyllä äitiä jännittää, kuinka homma lähtee rullaamaan! Herra on todella omaehtoinen tapaus, joten toivoa sopii, että lapsiryhmän antamalla esimerkillä olisi suotuisia vaikutuksia esim. pottailuun ja ruokailuihin… Hoitopäivät on onneksi mahdollista pitää tavallista lyhyempinä ja -viikotkin 3-4 päiväisinä.

Tähän asti pikkumies on kulkenut pääasiassa isosisarusten vanhoissa vetimissä, mutta niiden joukossa ei ole ollut juurikaan esim. college-pökiä, joten myös uusia pehmoisia ja mukavia vaatekappaleita on hankittava. Tässä herran päiväkotityyliä, osa vaatteista ja asusteista meillä on jo kaapissa valmiina, osa on vasta ostoslistalla.

My toddler’s style for kindergarten.

Poikain uudet ihanat vaatteet

poikainvaatteet1

poikainvaatteet3

poikainvaatteet4

poikainvaatteet2

 

Haluaisin pukea poikaseni ajattoman tyylikkäisiin, mutta rentoihin ja mukaviin vaatteisiin, eikä se ole ainakaan värittömänä kovin helppoa. Ajattomalla tarkoitan sellaista herrasmiesmäisyyttä, joka näyttää hyvältä vähän joka vuosikymmenellä. Farkut ja chinokset ovat ihania poikain pöksyjä, mutta collegepöksyt jalassa on tietenkin mukavinta juosta tai leikkiä autoilla lattialla, joten niitä on oltava suurin osa poikasten housuista (2-vuotiaalla vielä paljon leggareita). Peruscollarit ovat kuitenkin vähän tylsän näköisiä, joten ilahduin kovasti, kun eilisellä kolmen sukupolven Linnanmäki-retkellä oli mahdollisuus pieneen shoppailuhetkeen Zarassa, ja sieltä löytyi asteen verran tyylikkäämpiä collariversioita. Ostettiin toki molemmille pojille samanlaiset pöksyt sekä mustina että harmaina. Ihania sopuhintaisia neuleitakin löytyi (harmittaa, ettei tuota vetskarineuletta ollut isomman pojan koossa), joten nyt on pojilla uutta rennontyylikästä päällepantavaa. Tätä tyylilajia on valitettavan hankalaa löytää 92-128 cm kokoisina. Esim. ruotsalaisketjujen vauvamallistoissa on kyllä suloisia neuleita ja muuta tyylikästä päällepantavaa, mutta isompien poikien vaatteissa on enimmäkseen jotain räikeitä painokuvia, tai materiaalit ovat muuten huonoja. Name It:illä ja Pomp de Luxilla on joskus kivoja poikien vaatteita, mutta ensin mainitun myymälää ei ole Tampereella (Ideaparkiin en pääse kulkemaan) ja jälkimmäisen hinnat ovat hieman korkeammat. Tässä olisi vaatemerkeillä vähän parannettavaa, tytöille kun löytyy kaikkialta vaikka mitä kivaa!

New stylish yet comfortable clothes (from Zara) for my boys.

Lastenvaatemietteitä

lastenvaateajatuksia2

lastenvaateajatuksia3

lastenvaateajatuksia4

 

Tulinpa jälleen pohtineeksi näitä erinäisiä lastenvaatteisiin liittyviä intohimoja, kun Meidän Perhe -lehti nosti FB-sivulleen meistä tehdyn, jo huhtikuun lehdessä julkaistun jutun, ja se keräsi jälleen lastenvaatemakuamme kauhistelevia kommentteja allensa.

Tunnen mm. perheen, jossa tytär on puettu vaaleanpuna-valkoiseen ja poika sinisen sävyihin, perheen, jossa lapset puetaan värikkäisiin retrokuoseihin (uutta tai vanhaa tuotantoa), ja perheen, jossa alusvaatteita lukuunottamatta kaikki vaatteet ovat kierrätettyjä. Ja näissäkin ratkaisuissa on siis (ainakin alunperin) ollut taustalla ihan puhtaasti perheen vanhempien oma tahto ja maku. Mutta tämän kaltaisia valintoja en ole koskaan kuullut kritisoitavan, vaan se on ainoastaan tämä värittömämpi linja, joka niitä intohimoja herättää. Onko monikaan tullut ajatelleeksi, että kyllä se retroperheen tyttönenkin voi kaivata muilla näkemiään vaaleansinisiä Elsa-paitoja ja pinkkejä Hello Kitty -hamosia, ja vanhemmat sitten yrittävät siellä hyllyjen välissä vaihtaa niitä samoilla hahmoilla koristeltuihin pikkuhousuihin ja yökkäreihin (meillä tämä on toiminut aivan loistavasti, lisäksi meillä on paljon naamiaisasuja)? Niin kauan kun lapsella ei ole omaa tahtoa, mikseivät vanhemmat pukisi lastaan oman makunsa mukaisesti, ja senkin jälkeen, kun se oma maku (eli lähinnä se, mitä näkee muiden lasten päällä) sitten herää, voidaan asioista silloinkin vielä neuvotella. Kyllä kai lapsenkin tyyliä ja makua ja vaatteidenyhdistelytaitoa voi yrittää vähän harjaannuttaa!

Ja miksiköhän ajatellaan, että ne olisi vaan kirkkaat värit, jotka lapsia kiinnostaa? Väittäisin kyllä, että omia lapsiani kiinnostaa enemmänkin kuviot. 5-vuotias poika pitää erityisesti raidoista, tähdistä, supersankarihahmoista (jotka kelpaavat siis aivan mainiosti myös värittöminä versioina) ja niiden lisäksi vihreästä väristä. 5-vuotias tyttö rakastaa pilkkuja, raitoja, sydämiä, eläinhahmoja ja pinkkiä. 2-vuotias poika pitää eläinhahmoista (panda on erityinen suosikki), osaa jo vaatekaapille mentäessä pyytää tiettyjä vaatekappaleita, eikä kaikki ajattelemani asut hänelle kelpaa. Värejä ei ole ainakaan vielä osannut vaatia.

Isommat lapset valitsevat itse päivittäiset asunsa, poikien juhlavammat asut saan yleensä päättää yksin, mutta tytön vastaavat mietitään yhdessä vaatteistaan tarkan neitokaisen kanssa. Yhdistelemme mustavalkoista ja harmaata pinkkiin ja vihreään, yksivärisiä mustia vaatekappaleita ei housuja lukuunottamatta juurikaan ole. Samaan malliin mennään niin kauan kun se vaan lapsille sopii!

Kuvissa esiintyvissä harmaissa asuissa käytiin tänään 6-vuotissynttäreillä. Isomman pojan hopea-harmaa paita on muuten juurikin noita mainitsemiani supersankarilemppareita, tällä kertaa Batman-aiheinen.

My kids and monochromatic fashion.