Kaulurit valmiina ja höyrytettyinä

kauluritvalmiina1

kauluritvalmiina2

kauluritvalmiina3

 

Oli varmasti ensimmäinen kerta koskaan, kun (harvoja) valmiita neulomuksiani höyryttelin, mutta kyllä se vaan kannatti, kun epämääräisistä, rullalle keriytyvistä käppyröistä sukeutui ihan kohtuullisen onnistuneet tuotokset. Mun kun on kamalan vaikea lukea ja ymmärtää mitään monimutkaisia neulontaohjeita, syntyi kaulureiden ohje ihan omasta päästä, ja muokkaantuikin vielä siinä tehdessä. Lankana pesunkestävä perustuote, Novitan Seitsemän Veljestä, siitä kun löytyi sopivat sävytkin.

Lankojen väreiksi on valikoitu lasten lemppareiden pinkin ja vihreän lisäksi muut asuvalikoimaa edustavat värit, musta, harmaa ja valkoinen, jotta kaulurit sopisivat asuun kuin asuun. Pojalta sain jo kommentin, “tuntuu liikaa villalta”, joten jännityksellä odotan, pääsevätkö yli vuoden työn alla olleet kaulurit käyttöön asti…

Neck warmers ready!

Kauluri ja aloittamisen vaikeus

kauluri1

kauluri2

 

Aloittamisen vaikeus se on nykyisin kuulkaas haastava juttu, kun ei perheellisen aikataulut anna elää ja touhuta inspiraation mukaan. Ja kun juuri semmoinen ex tempore-touhuaja minä olisin. Että on sitten tämäkin projekti ollut jäissä jostain kevättalvesta asti! Viime viikolla vähän aloittelin, mutta taas homma jäi. Tänään sitten vihdoin sain päätettyä, purkaako se viikko takaperin aloitettu kauluri, jonka reunasta tuli liian ison aloituspuikon takia ihan tökerön näköinen. Kyllä purin. Ja opetellako Youtube-videoiden avulla ihan uuden superjoustavan aloitussilmukan, tai tehdäkö sittenkin niillä vanhoilla tutuilla. Vanhoilla tutilla mentiin. Niin sitten yhtäkkiä homma lähtee suorastaan lentoon ja kuosikin syntyy ihan ittekseen. Huomenna vois olla pojan vihreä kauluri valmis!

EDIT:
Ei juma, mähän aloittelin tätä projektia jo yli vuosi sitten?!?

I’m knitting neck warmers for my twins (green for the boy).

Tupsu-hifistelyä

tupsut1

tupsut2

tupsut3

tupsut4

tupsut5

tupsut6

 

Kaksosten kässäilykoulukaverin äiti näytti Instagramista kuvaa useista pikku väriläiskistä koostuvasta tupsusta (olihan siinä tupsussa joku pipokin kiinni) ja siitä se ajatus sitten lähti. Tässä kaksi testikappaletta, joista molemmissa on vielä parantamisenvaraa. Mustavalkoinen tarttee vielä kaksi lisäpilkkua ja vihreävalkoinen lisää raitoja. Ja onneksi luulen tietäväni, kuinka niitä saadaan aikaan!

My experiments.

Pipa 2.0

pipa3

pipa1

pipa2

 

Kun viime talvena kutomaani pipaa ei ole etsinnöistä huolimatta löytynyt (olikohan sekin siinä varkaan viemässä kassissa), piti tehdä uusi. Onneksi tähän pipaan ei montaa tuntia tuhraannu! Jatkokehittelin vanhaa malliani, tein pipasta pidemmän (uppoaa päähän ihan kunnolla), reunasta köykäisemmän (mitä ikinä se sitten tarkoittakaan) ja jätin kavennukset tyystin tekemättä. Lanka edelleen Dropsin paksua Eskimoa.

Ja kas näin se syntyy:

1) Luodaan 52 silmukkaa (ihan tavallisia, kun en enää muista miten ne erikoisjoustavat tehdään) kahden (ovat kädessä silleen ritirinnan) 8 kokoisen pitkän puikon päälle
2) Neulotaan kerros nurjaa ja samalla jaetaan silmukat neljälle 8 kokoiselle sukkapuikolle (13/puikko)
3) Jatketaan neulomalla 10 kerrosta oikein-neuletta
4) Otetaan käyttöön isommat, 10 kokoiset puikot, luontevasti työtä jatkaen, yksi kerrallaan
5) Neulotaan isommilla puikoilla omavalintainen määrä kerroksia
6) Otetaan iso parsinneula kauniiseen käteen, katkaistaan lanka n.30 cm päästä ja pujotetaan pää neulaan
7) Sujautetaan parsinneula puikoilla olevien silmukoiden läpi, samalla puikot käytöstä poistaen
8) Kiristetään lanka, jolloin pipon päällinen menee somasti suppuun ja päätellään hyvin
9) Tehdään ja kiinnitetään tupsu
10) Ja sitten lähdetään uusi pipa päässä ulos! Moronnääs!

P.S. Eipä olis yläastelainen minä uskonut (ja vielä vähemmän se Hakkarin koulun kässänmaikka!), että jonain päivänä vielä jakelen käsityöohjeita verkossa! 🙂

My new beanie, my own creation.

Eka kaulahuivi puolitiessään

kaulahuivi1

kaulahuivi2

kaulahuivi3

 

Kiitos Tiinan huiviraporttien, vaihtoi kaulahuivisuunnitelmat suuntaa ja nyt on toinen huivi jo (tässä härdellissä todellakin “jo”!) puolitiessään. En ole vielä ihan varma, millainen tytön pinkin huivin loppupätkästä tulee, mutta se on ainakin varmaa, että toisesta huivista tulee sitten samanlainen vihreänä versiona (poikaselle).

Kivat väänneltävät puueläimet löytyivät tänään Tigerista.


Scarf for my daughter.

Raitakaulurit

raitakaulurit1_web

raitakaulurit2_web

raitakaulurit3

 

Kaksosille tilattiin simppelit ja tyylikkäät mustat softshell-haalarit ja tuntui sopivalta ajatukselta yhdistää niihin pientä värin pilkahdusta. Ja senhän saisi toteutettua helposti vaikka parilla neulekerroksella. Lämpöiset ja nopeasti puettavat kaulurit olivat muutoinkin “to do”-listallani, joten nyt sellaisiin yhdistettäköön kumpaisenkin lapsen omaa lemppariväriä. Pyörähdin tyttären kanssa tänään kaupungilla, niin myöhään, että viralliset lankakaupat olivat jo kiinni ja oli tyydyttävä Tokmannilta löytyneeseen Seitsemään Veljekseen. Tässä ensimmäiset luonnostelmat, katsotaan mitä tuleman pitää!

Tube scarves for my twins.

Villaa kaulaan

villahuivit1

villahuivit2

villahuivit3

villahuivit4

 

Tällaiset muhkeat villahuivit neuloin lapsosille syksymmällä. Valitettavasti vaan toinen huiveista makasi tähän päivään asti päättelemättömänä… Onneksi iltaa kohti uhkaavasti kiristynyt pakkanen motivoi äiskän tarttumaan neulaan ja saattamaan projektin loppuun, joten huivit pääsivät tenavien kaulassa ensiulkoilulle.

Wool scarves made by me. Finally ready.

Pipa päässä rotvallir reunalla




Sen hillittömän neulomisvimman (mutta kuten kuvioon kuuluu, ajanpuutteen ja parin takaiskun saattelemana se meni jo…) imussa otin työn alle lapsosille paksut villapipat (ei siis missään nimessä pipot, nää tuli nääs toisen polven tamperelaisille!). Lankana Drops Eskimo, ohje ihan omasta päästä, sieltä täältä vinkkejä ottaen. Nyt pipat ovat olleet jo muutamaan otteeseen käytössä, joten pari kehittelynpaikkaakin on selvillä: ympärysmittaan muutama silmukka vähemmän ja pituuteen pari lisäkiekkaa enemmän, niin pipat olis juurikin täydelliset näiden natiaisteni päihin. Näihin nykyisiin taidan lisätä solmiamisnauhat, niin pysyvät juostessakin paremmin paikoillaan! Kesällä kerran -merkitkin voisin niihin vielä lisätä. 🙂