Valoa keittiöön

industrial1

industrial2

industrial3

 

Aina näin syksyisin, viikko viikolta yhä vaan aiemmin pimenevät illat saavat aktiivisesti pohtimaan kodin valaistusratkaisuja ja niiden riittävyyttä. Palaneiden lamppujen tilalle on tullut hankittua uusia ledejä (mikä ihme siinäkin on, etten pidä niiden sävystä, vaikka kuinka ovat olevinaan lämpimän valkoisia, 2700-2800K?) ja ihan kokonaan uusiakin kohteita on valaistu. Yksi melko pitkäaikainen haaveideni kohde on ollut Clas Ohlsonin Industrial -seinävalaisin, joita hankittiin keittiön seinähyllyä valaisemaan ensin yksi, ja reilun viikon päästä jo toinen. Nyt seinähyllyn lisäksi on valaistu myös muistitauluna toimiva, liitutaulupintainen romukomeron ovi. Ai että kun tykkään, sekä valaisimista että niiden mukanaan tuomasta tunnelmasta!

New wall lamps in my kitchen.

Uutta työpisteessä

tyotuoli1

tyotuoli2

tyotuoli7

tyotuoli3

tyotuoli4

tyotuoli5

tyotuoli6

 

Eilen ostetun uuden valkoisen monitoimitulostimen kunniaksi siivosin työpöydän ja räpsin muutaman kuvan. Edellinen vastaava laite palveli ainakin puoli vuosikymmentä, mutta teki jo pitkään kuivaa ja raidallista painojälkeä, jatkuvista puhdistusyrityksistä huolimatta. Mustekin oli taas lopussa, joten ei ollut kovin vaikea tarttua Citymarketin tarjoukseen, sillä koomista kyllä, uusi tulostin (29,90€) oli edullisempi kuin vanhan tulostimen mustepatruunapaketti!

Uutta on myös ihana musta pyörivä ja säädettävä työtuoli, Ikean tämän syksyn uutuuksia. Ihan liian pitkään istuin tietokoneen ääressä keittiöjakkaralla, ja selkähän siinä kipeytyi. Edellisessä kodissa iso musta jumppapallo palveli pitkään työtuolinani, ja itselleni se olikin erittäin hyvä istuma-alusta, mutta täällä sille ei ole edes tilaa. Tämä uusi tuoli on sekä näppärän kokoinen, että nopeasti muokattavissa eri kokoisille istujille.

Something new in my working corner.

Lasten stailaama olkkari

lastenolkkari1 lastenolkkari2 lastenolkkari3 lastenolkkari4 lastenolkkari5

 

Miehen loman aikana ollaan saatu aika kivasti pidettyä kämppä siistinä (erityiskiitos ahkerasti imuriin ja moppiin tarttuneelle miehelle). Ja toki lapsetkin ovat kantaneet kortensa kekoon, he kun ovat kunnostautuneet olkkarin virallisina stailaajina. 2-vuotias on rakastunut autoihin (legoihin, puisiin ja perinteisempiin metallisiin) ja parkkeeraa niitä pöydille ja muille tasoille. Viisivuotiaista tyttö on asetellut My Little Ponyt, sekä äidin vanhat söpöt 80-lukulaiset (Blossom ja Parasol), että omat uudemmat (ei yhtään niin söpöt) versiot olkkarin seinähyllyyn. Isompi poika suorastaan rakastaa möyhentää ja asetella seinähyllyn mustia Menun kumimaljakoita (viime vuosikymmenen työmatkatuliaisia Billundin lentokentältä) erilaisiin asentoihin, ne kun ovat kuulemma niin “ihania”. Lisäksi isompi poika halusi ripustaa aikoja sitten askartelemansa männynkäpykranssin paraatipaikalle sohvan taakse. Ja tietenkin myös lastenkirjoja on joka hyllyssä ja pöydänkulmalla (vanhat Barbie-kirjat eilisiä kirppulöytöjä, 8 kirjaa 4 eurolla). Meidän koti on yhtä suurta lastenhuonetta, ja hyvä niin.

Our livingroom styled by kids.

Ruokapöytämme

ruokapoyta1

ruokapoyta2

ruokapoyta3

ruokapoyta4

ruokapoyta5

ruokapoyta6

 

Aurinkoisen alkuillan ja siivotun yläkerran kunniaksi kuvia rakkaasta ruokapöydästämme. Olikohan se nyt kevät 2002, kun suunnittelin ja valmistin (olen siis opetellut myös hitsaamaan!) muotoilijanopintojeni aikaisena kurssityönä tämän jatkettavan pöydän, jolle annoin nimenkin, 1m2 (neliömetri). Ja se on palvellut ainoana ruokapöytänämme siitä asti, ensin (kolmessa kodissa) pienemmässä koossa (1x1m) ja vuodesta 2009 tuplakokoisena (1x2m). Se on siis ollut käytössä 14 vuotta, viidessä eri kodissa, ja aika tyytyväinen olen siihen vieläkin! Joskin tuon itse kehittelemäni jatkomekanismin kiikkeryyden takia kahvit läikkyvät, jos joku vaikka potkaisee pöydän jalkaan tai ottaa pöytälevystä tukea noustessaan. Siinä olisi vielä varaa tuotekehitykselle…

Pöytä koostuu siis venyvästä jalkamekanismista ja kahdesta 1m x 1m vanerilevystä, jotka ovat yhdeltä sivulta sylinterisaranoilla kiinni toisissaan. Alunperin pöytälevyt oli vahattu Osmo Colorilla kuultavan valkoiseksi ja teräksinen jalkakehikko oli harjattu ja lakattu. Sittemmin pöytää on vahattu peittovalkoiseksi ja jalustaa spreijattu mustaksi (isäni maalasi sen reilut kolme vuotta sitten Ikean kuvauksia varten). Nyt olisi huoltomaalausten tarve. Kuluneet pöytälevyt kaipaavat kunnon hiontaa ja uutta käsittelyä, tällä kertaa haaveilemme mustasta pöytäpinnasta. Jalkojenkin maalipinta on paikoin rikki ja kulunut ja ne kaipaisivatkin hiekkapuhallusta ja jotain kestävämpää (jauhe?)maalausta. Nämä lisätty kyynäsvarren pituiselle TO DO -listalle, jonka lyhentymistä hidastavat klassikot, aika ja raha. Samalla listalla keikkuu myös tuon päädyn valkoisen penkin hionta ja maalaus. Kuten kuvasta näkyy, hionnan esivalmisteluna suoritettu penkin höyläys on aloitettu jo. Tarkemmin sanottuna tammikuussa…

Our dining table (since 2002) is my own design (and I even made it!).

Shakki…

shakkimatto1

shakkimatto2

 

…ja matti. Ei kun matto. Olisko se ollut viime syksynä, kun Prismaan saapuivat ihanat ruudulliset villamatot. Olisin sellaisen kovasti halunnut, mutta kun ei sille ollut suoranaista tarvetta, niin en raaskinut siihen vähiä ropojani sijoittaa. Mutta päätin, että jos niitä poistohintaan näen, niin sitten ostan. Poistohintoja lätkittiin mattoihin jo parisen viikkoa sitten, ensin lähti 40% jo valmiiksikin edullisesta hinnasta pois. Kun en edes keksinyt, mikä olisi paras koko, ajattelin odotella vielä. Kun sitten tänään taas tein kierroksen mattohyllyillä, oli osa matoista jo puoleen hintaan. Siinä kovasti asiaa puntaroituani päädyin siihen lopputulokseen, että ostamatta jättäminen harmittaisi varmasti myöhemmin, ja lunastin 80x300cm villamaton 30 eurolla. Se kun sopii sekä lastenhuoneeseen, että käytävämatoksi, ja tiedän tästä kuviosta pitäväni vielä pitkään. Vaan sen verran on kodin KonMaritus ollut mielen päällä, että maton ostamisesta tuli hirvittävän huono omatunto ja paha mieli. Melkein pääsi itku kassan jälkeen!

My new buy, extremely cheap wool carpet.

Uutta, vanhaa ja uudistettua

olkkari1

olkkari2

olkkari3

olkkari4

olkkari5

 

Olkkarissa puhaltelee vähän uudet tuulet, kun pitkään suunnitelmissa olleet muutokset saatiin toteutettua. Ensi sunnuntain kirpparia (Jäähallin kirppis 3.4. kello 10-13.30) varten kaivelluilta lastenvaatesäkeiltä vapautui tilaa rappusten alle, joten olkkarin valkoinen nahkarahi (sohvan kanssa samaa Ikean vanhaa Arild-sarjaa) mahtui sinne säilöön ja olkkariin tuotiin lasten nukkumishuoneen lattialla vähän ylimääräisinä pyörineet vanhat valkoiset nahkapallit. Rappusten alta kaivettiin myös vielä edellistäkin vanhempi musta talja (ja seinähyllylle opiskeluaikoinani maalaamani yksityiskohta Picasson Guernicasta), joka on ollut jäähyllä vuoden-puolitoista. Reilu kaksi vuotta sitten Tori.fistä ostamastani ja mustaksi maalaamastani sohvapöydästäkin uskallettiin viimein, lasten kasvettua, tehdä kolmijalkainen. Nämä olkkarin ilmettä kivasti uudistaneet muutokset eivät siis maksaneet mitään. Ainoat uudet ostokset ovat viime viikonlopun Ikea-reissulla löytyneet ihanat mattamustat kukkaruukut (uutta mallistoa), viisi ruukkua aluslautasineen kustansi yhteensä kaksikymppiä. Tällaiset olisin halunnut jo vuosia sitten, mutten ollut moisia mistään aiemmin löytänyt! Vielä kun aurinko paistoi suoraan ikkunasta sisään, niin kyllä vaan kelpasi ihastella olkkarin uutta ilmettä.

Our updated living room.

Mainetta ja kyseenalaista kunniaa

mainettajakunniaa1

mainettajakunniaa2

 

Mieskin sai KonMarin luettua, ja tarttuihan tuo innostus. Ollaan marittajina sen verran kerettiläisiä, että kävimme papereiden kimppuun jo ennen kuin (ihan kaikki) vaatteet ja kirjat on käsitelty. Kun olinhan minä jo pitkään ehdottanut kirjahyllyn kahdeksan laatikon perkaamista, ja nyt mies sai vision. Muutama laatikko on jo käyty läpi, vähän on jäänyt ja paljon lähtenyt, ja löytöjäkin on tehty. Esimerkkeinä mainittakoon hukassa ollut kopio yhdestä tärkeästä sähköpostista, sekä noin sadan euron arvoinen 72:n kynän Derwent Artist -puuvärisetti ja saman valmistajan 12:n lyijykynän paketti, joita en edes muistanut omistavani! Hämärästi muistan nyt ostaneeni kynät vuosia sitten Akateemisesta kirjakaupasta, poistohintaan tietty, malliston jotenkin uusiutuessa. Ihan kiva, etten tammikuussa ehtinyt käydä ostamassa samaisten kynien 36 kappaleen pakettia!

Niin ja sitten löytyi myös nippu lehtiä, joissa me jollakin kokoonpanolla esiinnymme. Oma Koti Kullan Kallis -lehdessä 1/2009 oli juttu ensimmäisestä omistusasunnostamme, Kaksplus-lehdessä 6/2011 kaksosten (kuvassa vasta vähän alle 4kk vanhoina!) vaatteista, Me Naisissa 29/2012 sisustus- ja pukeutumistyylistämme ja syksyn 2013 Ikea Live -lehdessä (kuvan paperiversio ruotsalainen, Suomessa lehteä ei painettu paperille) edellisestä kodistamme. Nämä ovat mukavia muistoja, joista lapsetkin ovat kovasti kiinnostuneita. Ja jatkoa on tulossa ensi kuussa (ensi viikon lopullakohan jo?), kun helmikuun alussa Meidän Perhe -lehteen tehty juttu tulee painosta ulos. Kuvia en ole nähnyt, mutta teksti on ainakin kiva. Siis omasta mielestäni, tiedän kyllä, että “taivastelijoita” ja muita mielensäpahoittajia tulee tälläkin kertaa piisaamaan! 😉

Some of our history and memories are in magazines.

Siistitty seinähylly

keittionhylly1

keittionhylly2

keittionhylly3

 

Keittiön mustalla seinällä (puolihimmeällä Luja-maalilla maalattua OSB-levyä) on Ikean kannakkeista, itse maalatuista liimapuulevyistä ja naulakon virkaa toimittavasta harjanvarresta kasattu seinähyllykkö. Joka oli päässyt vähän villiintymään, kuten kuvakin kertoo. Koska olen luvannut itselleni siistiväni joka päivä vähintään yhden “kohteen”, oli tänään hyllykön vuoro. Lasten ulottumattomiin nostetut pikkuhilut, isäni isän puinen perintöhöylä (ihan ässä!), peltipurkit ja lähes kahden vuoden pölyt veks, säännöllisessä käytössä olevat tai muutoin kauniit ja hyllyyn sopivat keittiötarvikkeet takaisin. Musta vati säilöö keittiöpyyhekokoelmani. Tässäkin kohteessa kaikkein parhaiten toiminut valaisin on ollut talouden ainoa musta työpöytävalaisin, mutta koska se palvelee tällä hetkellä telkun päällä, on tyydyttävä noihin Ikean kohdevalaisimiin (mallikappaleet, irtosivat puoleen hintaan).

My kitchen shelf, cleaned and reorganized.

“Maritetut” lastenvaatekaapit

lastenvaatemaritus3

lastenvaatemaritus4

lastenvaatemaritus5

lastenvaatemaritus6

lastenvaatemaritus7

lastenvaatemaritus8

 

Tänään, pienimmäisen vedellessä päikkäreitään, viikkasin vaatekaappien ulosvedettävissä koreissa vinksinvonksin maanneet lastenvaatteet KonMarin malliin siisteiksi riveiksi. Homma valmistui rivakasti, sillä olin karsinut pieneksi jääneet vaatteet kaapeista viimeksi noin kuukausi sitten. Vielä lähti pari vaatetta, mutta itse en kyllä näe tarvetta sen kummemmin rankata lasten kaapeista “iloa tuottamattomia” vaatteita pois, kun niiden elinkaari on jo muutoinkin niin lyhyt. Kaksoset valitsevat aina illalla seuraavan päivän päiväkotivaatteet (siis mikäli on päiväkotipäivä), enkä ole huomannut että heillä olisi mitään erityisiä inhokkeja. Pienimmäisellä on muuten suurin osa vaatteista isosisarusten vanhoja, ja ainakin minulle ne tuottavat edelleen suurta iloa. Jotkut jopa siinä määrin, että tuntuu todella haikealta laittaa pieneksi jääneitä pois! Sen lisäksi, että viikkauksen jälkeen osa aiemmin täpötäysistä koreista jäi jopa vajaiksi (toki vaatteita oli lasten päällä olevien lisäksi myös pesukoneessa pyörimässä), näkee sisällön nyt helposti kertavilkaisulla. Enää ei olisi tyttösenkään ihan pakko tyhjentää koria jotakin tiettyä vaatetta etsiessään.

Pienimmäisen järjestetyt korit esittelin jo aiemmin päivällä Instagrammissa, enkä sitten enää muistanut ottaa niistä kuvaa kunnon kameralla. Mutta muista koreista on myös vähän lähikuvia, ja myös kartasto kaappien säilytysjärjestelyistä. Joululahjaksi saatujen Design Letters -mukien ihanat pahvipakkauksetkin pääsivät säilömään aiemmin korien pohjista puoliksi ulkona roikkuvia asusteita (juuri tällaista kotoa löytyvien pahvipakkausten uusiokäyttöä Kondon kirjassakin hehkutettiin). Pojilla loorissa on kravatit ja rusetit, tytöllä paljettikaulus ja hopeavyö.

Vaatekaappien laatikoissa säilytettäviä vaatteita en ole vielä viikannut, mutta ainakin nyt ajatuksissa on viikkailla enää vain kaksosten housut. Pyjamien ja alkkareiden laatikossa alkkarit ovat jo omassa loorassaan, ja pyjamat siinä kyljessä. Pyjamia on useita ja ne vaihdetaan viimeistään kahden yön jälkeen, joskus useamminkin, ne kun monesti sotkeentuvat jo ensimmäisellä aamupalalla. Yhteisessä sukkalaatikossa on kaksosten sukat sulassa sovussa, Kondon kammoamalla tavalla pareittain mytyissä. Mutta näitä vaatekappaleita tuskin alan taittelemaan, koska eiköhän tämän koko projektin tarkoitus ole helpottaa arkea, ei tehdä siitä entistä stressaavampaa! 😀

The KonMari method used in my kids’ wardrobes.

Pinkit ilopilkut ja minustako “marittaja”

konmari1

konmari2

konmari3

konmari4

konmari5

 

Päivät ovat jo niin ihanan pitkiä ja valoisia, että tekee taas mieli kuvata kotiakin. Eikä siinä kaikki. Viime viikolla minäkin sitten ostin ja lukaisin japanilaisen ihmenaisen Marie Kondon kirjoittaman KonMari-hittikirjan (on muuten Prismassa halvin, 12,95!) ja koin jonkinasteisen herätyksen. Ihan ensi töikseni marssin raivaamaan tiskipöydän “ikitiskit”. 😀 Onhan kirjassa ja metodisssa mielestäni myös paljon hömppää ja Marien asiakaskunta on koostunut pitkälti tokiolaisista “huoneissa” (vanhemmillaan tai kimppakämpissä) asuvista nuorista aikuisista (ei siis mitään jatkuvasti remontoivia lapsiperheitä), mutta silti moni asia kolahtaa. Olen ehtinyt funtsia näitä järjestelyjuttuja kovastikin sitten kahden vuoden takaisen, viikon (jep…) kestäneen muuton ja muutaman vuoden olen ollut hyvinkin konmari-henkinen kuluttaja, ihan jo taloudellisistakin syistä (olen kotiäiti, you know). Mutta. Ongelmana on ollut kaikki ne kahden lapsettoman työssäkäyvän villien kulutusvuosien aikaiset hankinnat, eli käyttökelpoiset tavarat, joita ilmankin pärjäisi, ihanat, mutta vääränkokoiset vaatteet (reilusti vauvakiloja jäljellä…), käyttämättä jääneet vaatteet, uniikit kirpputorihuonekalut, joille ei kuitenkaan tällä hetkellä ole tilaa tai käyttöä, lukemattomat tai muutoin vanhentuneet kirjat, runsas määrä työkaluja, joille on varmasti vielä paljon käyttöä, lapsille pieneksi käyneet vaatteet, joita ei ole ehtinyt kiikuttaa kirppikselle, taulut, jotka eivät ole päässeet seinille, melkoinen määrä erilaisia käsityö-, askartelu- ja tuunailumateriaaleja, ja niin edelleen. Enkä ole tiennyt mitä kaikelle pitäisi tehdä. Eli kiitos KonMarin, sain vihdoinkin hyvältä tuntuvan “mittarin”, jonka avulla erotella säilytettävät tavarat hävitettävistä.

Niille, jotka eivät vielä KonMaria tunne, kerrottakoon, että tämän metodin keskeinen kriteeri on se, että tuottaako kulloinkin käsissä tutkittavana/tunnusteltavana oleva tavara omistajassaan iloa (Does it sparkle joy?), ja jättää itselleen vain aidosti iloa tuottavia tavaroita. Toisilla niitä on enemmän ja toisilla vähemmän, ja kullakin ne ovat erilaisia. Eli askeettisuus ei ole mikään itseisarvo, vaan esimerkiksi isokin lankavarasto tai postimerkkikokoelma on Marien mielestä ihan ok, kunhan se saa omistajansa sydämen hypähtämään ilosta. Toinen itselleni merkittävä ja syyllisyydentuntoa vähentävä asia oli ymmärtää se, että esim. käyttämättä jääneellä vaatteella on silläkin ollut tärkeä tehtävä opettaessaan, mikä ei sovi minulle. Enpähän enää osta samanlaista. Ja että käyttämättäkin jäänyt tavara tai vaate on yleensä ostohetkellä tuottanut meille suurta iloa ja onnea, ja on sillä tavoin jo tehnyt tehtävänsä.

Yksi asia, mitä Marie Kondo ei kirjassa juurikaan käsittele, on miten ylimääräinen tavara tulisi hävittää. Rivien välistä ymmärsin, että tavara vaan heitettäisiin kylmästi roskikseen, mutta se ei kyllä sovi omaan ajatusmaailmaani. Ja sitten kun tavaraa hinnoittelee ja kuskaa kirpparille, voikin tulla katumapäälle… Eli jollei välttämättä halua tienata vanhoilla tavaroillaan, olisi hyväntekeväisyyskeräykset optimaalinen vaihtoehto päästä tavarasta eroon.

Jotta “suursiivouksemme” onnistuisi mahdollisimman hyvin, on kirja parhaillaan miehen luettavana. Ihan jo odotan seuraavaa hyvin nukutun yön jälkeistä vapaapäivää, jolloin voin käydä vaatekaappini kimppuun. Koska se on se, mistä KonMari-metodin mukainen puhdistautumisriitti aloitetaan. Palataan siis asiaan, kunhan mulla on lisää raportoitavaa!

P.S. Kertokaahan omia kokemuksia!