Kotiparturina

kotiparturi1

kotiparturi2

kotiparturi3

kotiparturi4

 

Jo pitempään mielessä pyörinyt hankinta on nyt tehty ja sen yhteydessä meikäläisestä on kuoriutunut ehta kotiparturi. Hiusten pätkimisen aloittelin omilla etuhiuksillani jo 80-luvun alussa (useampaankin otteeseen), jonka jälkeen leikkelin 1990- ja 2000-luvuilla omien etuhiusteni (ja joka kerta se oli yhtä karmea virhe…) ohella myös veljieni hiuksia, joten jonkin verran on omatoimista harjoittelua takana. Tyttöni ei ole vielä oikean kampaamon tuolissa istunut, vaan hiustenleikkuu on hoitunut kotioloissa Fiskarsin pienillä ja terävillä ompelusaksilla. Veljensä on käynyt oikeassa parturissa alle kaksivuotiaasta, mutta kun poikain päitä on nyt tuplaten ja Prismassa pienistä kodinkoneista sai 15% alennuksen, lähetin miehen koneostoksille. Puhelinneuvotteluissa (minä kotona lasten kanssa) päädyttiin Philipsin malliin, joka oli Prismassa vieläpä huomattavasti suositushintaa edullisempi (49,90). Alennuksen jälkeen hintaa jäi alle kolmen parturikeikan verran, joten laite on pian maksanut itsensä takaisin, etenkin kun mieskin on uhannut ryhtyä asiakkaakseni.

Pojan hiuksissa nyt äitin tekemä leikkaus, niska ja sivut on ajeltu koneella, päälliosa leikattu saksilla. Parantamisen varaa kyllä löytyy, mutta aloitukseksi tämä on mielestäni varsin lupaava.

EDIT:
Mainittakoon vielä, ettei mulle ole mitenkään lähtökohtaisesti itsestäänselvää, että pojilla on lyhyet hiukset ja tytöllä pitkät (olenhan itsekin teininä ollut useamman vuoden ihan lyhythiuksinen ja toinen veljistäni on edelleen pitkähiuksinen, toinenkin oli lyhyemmän aikaa), vaan meillä asiaan on vaikuttanut useampikin seikka. Sen lisäksi, että oli mukava erottaa kaksoset toisistaan edes hiusten avulla (vaatteet kun olivat usein molemmilla yhtä unisex-meininkiä), on poika luonteeltaan ja olemukseltaan muistuttanut aina enemmänkin englantilaisen sisäoppilaitoksen kasvattia kuin surffaria. Ja tytöllä hiustyylin syntymiseen on vaikuttanut kaikkein eniten pyörteet ja hiuslaatu. Pikku-ukosta en vielä tiedä, toistaiseksi on tuntunut, että hän voisikin olla se porukan surffari. Aika näyttää!

My son’s haircut by me.

Taiteilutarpeet ja taiteilun tarve

Taiteilutarpeet1

taiteilutarpeet2

taiteilutarpeet3

taiteilutarpeet4

Ensimmäiset puuvärit (lyhyet ja paksut), lehtiöt ja värityskirjat hankittiin noin vuosi sitten ja siitä se paperin suttaaminen sitten lähti. Nimpparilahjaksi saadut muovailuvahat korkattiin vasta syksymmällä ja siitähän se riemu vasta repesikin. Muovailtu olis aina vaan! Omaa muovailuhetkien järjestämisintoani tosin hieman hillitsi pojan kiinnostus vahan syömistä kohtaan. Homma vaati siis 100% huomioni…

Vuodenvaihteen jälkeen valtava piirtämisinnostus valtasi lapsosten mielet ja sittemmin lehtiöt ja kynät ovat olleet jatkuvasti esillä. On aivan ihana huomata, miten muutoin niin vilkkaat ja energiset lapset rauhoittuvat piirtämään pitkiksikin ajoiksi. Tosin välillä sekin velvoittaa äitiä, kun kumpainenkin ojentaa kynää ja luettelee vaativaan sävyyn milloin mitäkin piirrettäviä asioita ja esineitä. 🙂 Ja koska halusin niiden jatkuvasti pöydällä pyörivien lehtiöiden olevan myös ilo silmälle, hankin kummallekin lapsoselle Tigerista tyylikkäät ja reilunkokoiset mustat kierreselkäiset piirustuslehtiöt.

Jotta lasten innostus taiteiluhommia kohtaan säilyisi (tai mielellään vaan lisääntyisi!), haluan ehdottomasti tarjota heille mahdollisimman laadukkaat välineet. Itse tajusin vasta kaksikymppisenä muotoiluopiskelijana, että kyllä välineillä ja Välineillä vaan on eroa. Vai vieläkös muistatte vaikkapa ne koulun ihanat vesivärit, joiden nappeja sai hinkata siveltimen karvat tanassa, eikä niistä siltikään irronnut väriä? Siis jos niissä siveltimissä enää edes oli karvoja…

Viikko sitten lopetin niiden haaveilemieni Derwent Artists -puuvärien metsästyksen ja hankin lapsille Stockmannin kantistarjouksessa olevat Derwentin Academy -kynät. Tuo Academy on Derwentin edullisempi mutta laadukas tuotesarja aloittelevammille harrastelijoille. Varmasti aivan riittävät lapsosteni tarpeisiin siis, mutta kun itse on kerran päässyt pehmeiden ja ihanasti paperille “sulavien” kynien makuun, on pakko myöntää etteivät nuo yllä ihan samalle tasolle… Tosin saahan niillä terävämpää ja tarkempaa jälkeä!

Lasten vielä harvakseltaan käyttämät vahaliidut (syy on siivoustekninen…) ovat iskän ja äiskän ala-asteaikaisia kyniä. 80- ja 90-lukujen taitteesta siis! 🙂

Br-lelukaupasta jo reilu vuosi sitten hankkimani muoviset “ensisaksetkin” on vihitty käyttöön ja paperin leikkaamista harjoiteltu.

Lidlin peite/sormiväreille (toiset sormivärit eivät päässeetkään mukaan ryhmäkuvaan) hankin Tigerista kätevät melamiiniset väripaletit.

Ja kaiken kruunaa tänään Arteljeesta(/Tuubista) noutamani, lapsille suunnatut, Color&co:n jumbo-kokoiset peitevärinapit. Toinen kuuden setti oli valmis kokoelma, toinen on koostettu irtonapeista. Mielelläni olisin laittanut kylmät ja lämpimät keltaisen, punaisen, sinisen ja vihreän sävyt paletteihin pareittain, mutta nuo valmispaletin napit olivat perkuleet niin tiukasti kiinni, ettei se onnistunut!

Että tämmösillä välineillä meillä nyt taiteillaan. Seuraavaksi voisikin hankkia jotkut vähän tuoreemmat vahaliidut, Clas Ohlsonin piirustuskansiot niille kaikkein parhaimmille töille ja vesivärilehtiöitä sitten ens kuussa Hulluilta Päiviltä.