Alakerran kaappirivistö

 

Meillä oli alakerran aulassa kolme puolikorkeaa, koreilla varustettua Ikean Stuva-kaappia, jotka säilövät minun ja miehen vaatteita. Nyt hankittiin pitkään haaveilemani neljäs, jonka sisään jemmattiin pieni telkkari ja kaksi pelikonsolia. Näiden lisäksi kaappiin mahtuu myös pelejä ja elokuvia, ja koristetyynynpäällisetkin ajattelin sinne säilöä. Vaan tarvittiinhan tähän tuunausprojektiin vähän keittiösuunnittelijan töissä hankkimaani kokemustakin. Stuva-ovien mukana tulevat saranat aukeavat nimittäin vain noin 100 astetta, ja minä halusin kaappiin kunnolla aukeavat ovet… No ovessa olevat saranaporaukset eivät tietenkään menneet yksiin 153 astetta aukeavien Utrusta-saranoiden kanssa, kuten eivät myöskään menneen kaapin rungon rei’ityksen yksiin sarananpohjien kanssa. Mittailujen, porailujen, yritysten ja erehdysten jälkeen meillä on kuin onkin nyt hommaan soveltuva kaappi!

My Ikea hack, Stuva cabinet with Utrusta hinges.

Fixasin vähän saumoja

 

Kyllähän minä jo alun alkaen tiesin, ettei valkoinen laattalattia valkoisilla saumoilla ole se kaikkein viisain vaihtoehto meidän lapsiperheen vessaan. Mutta oli se silti yllätys, mihin kuntoon yhden pienen vessan valkoiset saumat voivat mennä vain 2 ja puolessa vuodessa! Lukemattomat kerrat vessasta on huudettu “Äitiii, pissa ohi pöntön!” ja joskus on käynyt niinkin, että asia on huomattu vasta tuntien päästä… Lisäksi tunnustan, että jokusen kerran uloslähteissä vessassa tuli pyörähdettyä vielä kengätkin jalassa. Joten löytyyhän näitä syitä saumojen ruotoiselle kuosille! Mutta vaikka kokeilin mitä: taikasientä, Puhdistuskiveä ja höyrypesuria, ei väri enää valkoiseksi muuttunut! Vaan sittenpä törmäsin netissä Saumafixiin ja päätin antaa sille mahdollisuuden.

Toissailtana sitten jynssäsin lattian höyrypesurilla (kokeilin jopa metallisilla harjaksilla varustettua jynssäysharjaa!) niin puhtaaksi kun vaan ikinä sain ja annoin lattian kuivua yön yli. No yön aikana itselleni nousi kuume ja olin lähes koko päivän ihan raato, mutta särkylääkkeiden tuoman hetkellisen voimaantumisen aikana levitin aineen saumoille. Sitten tulikin taas kurja olo (tänään syyksi selvisi angiina), joten mies sai kunnian hoitaa homman loppuun, eli jynssätä saumojen ohi levinneet aineet veks. Ihan lupaavalta tämä lattia jo näyttää, vaikka muutamaa kohtaa haluankin vielä vähän vähän fiksata. Paketti maksoi Starkilla 17,40, eli aine tuntuisi olevan ihan hintansa väärti.

The tiling gets fresh again.

Portaikon uusi valaisin

 

Eilen viimein punnersimme miehen kanssa loppukesällä Kodin Ykkösen loppuunmyynnistä lunastamani jättiläismäisen pellavavalaisimen portaikon kattoon kiinni. Tämä veistoksellinen, halkaisijaltaan 80cm valaisin kustansi huikeat 16 euroa. Asennustyön mahdollisti taloyhtiön omistavat kunnioitettavan pituiset tikkaat. Rapputasanteelta on kattoon matkaa 3,7 metriä, joten kyllä siinä vähän hikikin tuli. Tähän asti portaikon katossa palveli mitä ilmeisimmin asunnon alkuperäinen, ankea muoviplafondi. Plafondin alta paljastui maalamaton pala kattoa, joten vielä pitäisi kaivaa Ykköspohja-purkin jämät ulkovarastosta ja töpsytellä harmahtava neliö valkoiseksi.

Taannoin Design Boulevardilta hankkimani Tampere-julistekin löysi paikkansa portaikosta, uuden peilin vierestä. Portaikossa on nyt oikein kiva tunnelma!

Stairway and a new giant lamp.

Valoa keittiöön

industrial1

industrial2

industrial3

 

Aina näin syksyisin, viikko viikolta yhä vaan aiemmin pimenevät illat saavat aktiivisesti pohtimaan kodin valaistusratkaisuja ja niiden riittävyyttä. Palaneiden lamppujen tilalle on tullut hankittua uusia ledejä (mikä ihme siinäkin on, etten pidä niiden sävystä, vaikka kuinka ovat olevinaan lämpimän valkoisia, 2700-2800K?) ja ihan kokonaan uusiakin kohteita on valaistu. Yksi melko pitkäaikainen haaveideni kohde on ollut Clas Ohlsonin Industrial -seinävalaisin, joita hankittiin keittiön seinähyllyä valaisemaan ensin yksi, ja reilun viikon päästä jo toinen. Nyt seinähyllyn lisäksi on valaistu myös muistitauluna toimiva, liitutaulupintainen romukomeron ovi. Ai että kun tykkään, sekä valaisimista että niiden mukanaan tuomasta tunnelmasta!

New wall lamps in my kitchen.

Uutta työpisteessä

tyotuoli1

tyotuoli2

tyotuoli7

tyotuoli3

tyotuoli4

tyotuoli5

tyotuoli6

 

Eilen ostetun uuden valkoisen monitoimitulostimen kunniaksi siivosin työpöydän ja räpsin muutaman kuvan. Edellinen vastaava laite palveli ainakin puoli vuosikymmentä, mutta teki jo pitkään kuivaa ja raidallista painojälkeä, jatkuvista puhdistusyrityksistä huolimatta. Mustekin oli taas lopussa, joten ei ollut kovin vaikea tarttua Citymarketin tarjoukseen, sillä koomista kyllä, uusi tulostin (29,90€) oli edullisempi kuin vanhan tulostimen mustepatruunapaketti!

Uutta on myös ihana musta pyörivä ja säädettävä työtuoli, Ikean tämän syksyn uutuuksia. Ihan liian pitkään istuin tietokoneen ääressä keittiöjakkaralla, ja selkähän siinä kipeytyi. Edellisessä kodissa iso musta jumppapallo palveli pitkään työtuolinani, ja itselleni se olikin erittäin hyvä istuma-alusta, mutta täällä sille ei ole edes tilaa. Tämä uusi tuoli on sekä näppärän kokoinen, että nopeasti muokattavissa eri kokoisille istujille.

Something new in my working corner.

Lasten stailaama olkkari

lastenolkkari1 lastenolkkari2 lastenolkkari3 lastenolkkari4 lastenolkkari5

 

Miehen loman aikana ollaan saatu aika kivasti pidettyä kämppä siistinä (erityiskiitos ahkerasti imuriin ja moppiin tarttuneelle miehelle). Ja toki lapsetkin ovat kantaneet kortensa kekoon, he kun ovat kunnostautuneet olkkarin virallisina stailaajina. 2-vuotias on rakastunut autoihin (legoihin, puisiin ja perinteisempiin metallisiin) ja parkkeeraa niitä pöydille ja muille tasoille. Viisivuotiaista tyttö on asetellut My Little Ponyt, sekä äidin vanhat söpöt 80-lukulaiset (Blossom ja Parasol), että omat uudemmat (ei yhtään niin söpöt) versiot olkkarin seinähyllyyn. Isompi poika suorastaan rakastaa möyhentää ja asetella seinähyllyn mustia Menun kumimaljakoita (viime vuosikymmenen työmatkatuliaisia Billundin lentokentältä) erilaisiin asentoihin, ne kun ovat kuulemma niin “ihania”. Lisäksi isompi poika halusi ripustaa aikoja sitten askartelemansa männynkäpykranssin paraatipaikalle sohvan taakse. Ja tietenkin myös lastenkirjoja on joka hyllyssä ja pöydänkulmalla (vanhat Barbie-kirjat eilisiä kirppulöytöjä, 8 kirjaa 4 eurolla). Meidän koti on yhtä suurta lastenhuonetta, ja hyvä niin.

Our livingroom styled by kids.

Päivitetty havupenkki

havupenkinkuulumiset1

havupenkinkuulumiset2

havupenkinkuulumiset3

 

Ei tullut suihkulähdettä, ainakaan vielä. Sen sijaan nostin viime kesänä lauta-aidan taakse istuttamani kääpiövuorimännyt ylös ja korvasin niillä havupenkin talven aikana kuolleet keltapallotuijat. Yhden uuden kympin timanttituijan ostin ja vaihdoin pystyynkuolleen tilalle. Toinen tuija kärsi pakkasista sekin, mutta oli sentään vielä hengissä. Kiviäkin olen penkkiin lisännyt. Harmittaa, että meidän villiviinit kärsivät nekin pahasti ja ovat ihan alkutekijöissään, kasvattelemassa uusia versoja. Penkki näyttää taas aika kivalta. Ja kyllä sille suihkulähteellekin vielä paikka löydetään, kunhan vaan löytyisi sopuhintainen ja täydellinen laakea ruukku!

The updated evergreens and stones in my terrace garden.

Tapaus ulkovarasto

ulkovarasto2

ulkovarasto1

ulkovarasto3

ulkovarasto4

 

Meillä on rapun pielessä tällainen L-kirjaimen muotoinen, 3,9 neliön kokoinen ulkovarasto, jossa on vallalla kamala kaaos. Tai eilen oli vieläkin pahempi, sillä ennen eilisiltaista inventaariota koko komeroon ei mahtunut jalalla astumaankaan. Tavarat järkättiin uudelleen, jotta varaston ovi kehdattiin avata ulkovaloa korjaamaan tulleelle sähkärille. Kesän aikana varasto aiotaan laittaa kuosiin, suunnitelmiakin on jo tehty. Turhat tavarat laitetaan kiertoon ja säilytettäville tehdään hyllyä ja hankitaan isoja muovilaatikoita. Lattian alkuperäinen inha muovimatto peitetään kokolattiamaton tyyliin asennettavalla mustanharmaalla kuramatolla. Jos sitä oikein kovasti innostuis, niin voishan noita seiniä maalatakin.

Jos meillä olisi ollut enemmän remontointiaikaa ennen muuttoamme, olisi tuo kulman taakse jäävä osa varastosta kannattanut liittää osaksi tuulikaappia. Mutta ei ollut aikaa miettiä moisia, joten tilanne on nyt tämä. Unelmissani säilytettävää tavaraa ei jäisi kovin paljoa, jolloin varastoon saisi järkättyä vaikkapa pienen työpisteen, siellä kun on sähköpatterikin. Palaan asiaan, kunhan on näyttää jotain valmista!

My storage organizing plans…

Ruokapöytämme

ruokapoyta1

ruokapoyta2

ruokapoyta3

ruokapoyta4

ruokapoyta5

ruokapoyta6

 

Aurinkoisen alkuillan ja siivotun yläkerran kunniaksi kuvia rakkaasta ruokapöydästämme. Olikohan se nyt kevät 2002, kun suunnittelin ja valmistin (olen siis opetellut myös hitsaamaan!) muotoilijanopintojeni aikaisena kurssityönä tämän jatkettavan pöydän, jolle annoin nimenkin, 1m2 (neliömetri). Ja se on palvellut ainoana ruokapöytänämme siitä asti, ensin (kolmessa kodissa) pienemmässä koossa (1x1m) ja vuodesta 2009 tuplakokoisena (1x2m). Se on siis ollut käytössä 14 vuotta, viidessä eri kodissa, ja aika tyytyväinen olen siihen vieläkin! Joskin tuon itse kehittelemäni jatkomekanismin kiikkeryyden takia kahvit läikkyvät, jos joku vaikka potkaisee pöydän jalkaan tai ottaa pöytälevystä tukea noustessaan. Siinä olisi vielä varaa tuotekehitykselle…

Pöytä koostuu siis venyvästä jalkamekanismista ja kahdesta 1m x 1m vanerilevystä, jotka ovat yhdeltä sivulta sylinterisaranoilla kiinni toisissaan. Alunperin pöytälevyt oli vahattu Osmo Colorilla kuultavan valkoiseksi ja teräksinen jalkakehikko oli harjattu ja lakattu. Sittemmin pöytää on vahattu peittovalkoiseksi ja jalustaa spreijattu mustaksi (isäni maalasi sen reilut kolme vuotta sitten Ikean kuvauksia varten). Nyt olisi huoltomaalausten tarve. Kuluneet pöytälevyt kaipaavat kunnon hiontaa ja uutta käsittelyä, tällä kertaa haaveilemme mustasta pöytäpinnasta. Jalkojenkin maalipinta on paikoin rikki ja kulunut ja ne kaipaisivatkin hiekkapuhallusta ja jotain kestävämpää (jauhe?)maalausta. Nämä lisätty kyynäsvarren pituiselle TO DO -listalle, jonka lyhentymistä hidastavat klassikot, aika ja raha. Samalla listalla keikkuu myös tuon päädyn valkoisen penkin hionta ja maalaus. Kuten kuvasta näkyy, hionnan esivalmisteluna suoritettu penkin höyläys on aloitettu jo. Tarkemmin sanottuna tammikuussa…

Our dining table (since 2002) is my own design (and I even made it!).

Uutta, vanhaa ja uudistettua

olkkari1

olkkari2

olkkari3

olkkari4

olkkari5

 

Olkkarissa puhaltelee vähän uudet tuulet, kun pitkään suunnitelmissa olleet muutokset saatiin toteutettua. Ensi sunnuntain kirpparia (Jäähallin kirppis 3.4. kello 10-13.30) varten kaivelluilta lastenvaatesäkeiltä vapautui tilaa rappusten alle, joten olkkarin valkoinen nahkarahi (sohvan kanssa samaa Ikean vanhaa Arild-sarjaa) mahtui sinne säilöön ja olkkariin tuotiin lasten nukkumishuoneen lattialla vähän ylimääräisinä pyörineet vanhat valkoiset nahkapallit. Rappusten alta kaivettiin myös vielä edellistäkin vanhempi musta talja (ja seinähyllylle opiskeluaikoinani maalaamani yksityiskohta Picasson Guernicasta), joka on ollut jäähyllä vuoden-puolitoista. Reilu kaksi vuotta sitten Tori.fistä ostamastani ja mustaksi maalaamastani sohvapöydästäkin uskallettiin viimein, lasten kasvettua, tehdä kolmijalkainen. Nämä olkkarin ilmettä kivasti uudistaneet muutokset eivät siis maksaneet mitään. Ainoat uudet ostokset ovat viime viikonlopun Ikea-reissulla löytyneet ihanat mattamustat kukkaruukut (uutta mallistoa), viisi ruukkua aluslautasineen kustansi yhteensä kaksikymppiä. Tällaiset olisin halunnut jo vuosia sitten, mutten ollut moisia mistään aiemmin löytänyt! Vielä kun aurinko paistoi suoraan ikkunasta sisään, niin kyllä vaan kelpasi ihastella olkkarin uutta ilmettä.

Our updated living room.