Siistitty seinähylly

keittionhylly1

keittionhylly2

keittionhylly3

 

Keittiön mustalla seinällä (puolihimmeällä Luja-maalilla maalattua OSB-levyä) on Ikean kannakkeista, itse maalatuista liimapuulevyistä ja naulakon virkaa toimittavasta harjanvarresta kasattu seinähyllykkö. Joka oli päässyt vähän villiintymään, kuten kuvakin kertoo. Koska olen luvannut itselleni siistiväni joka päivä vähintään yhden “kohteen”, oli tänään hyllykön vuoro. Lasten ulottumattomiin nostetut pikkuhilut, isäni isän puinen perintöhöylä (ihan ässä!), peltipurkit ja lähes kahden vuoden pölyt veks, säännöllisessä käytössä olevat tai muutoin kauniit ja hyllyyn sopivat keittiötarvikkeet takaisin. Musta vati säilöö keittiöpyyhekokoelmani. Tässäkin kohteessa kaikkein parhaiten toiminut valaisin on ollut talouden ainoa musta työpöytävalaisin, mutta koska se palvelee tällä hetkellä telkun päällä, on tyydyttävä noihin Ikean kohdevalaisimiin (mallikappaleet, irtosivat puoleen hintaan).

My kitchen shelf, cleaned and reorganized.

Continue Reading

“Maritetut” lastenvaatekaapit

lastenvaatemaritus3

lastenvaatemaritus4

lastenvaatemaritus5

lastenvaatemaritus6

lastenvaatemaritus7

lastenvaatemaritus8

 

Tänään, pienimmäisen vedellessä päikkäreitään, viikkasin vaatekaappien ulosvedettävissä koreissa vinksinvonksin maanneet lastenvaatteet KonMarin malliin siisteiksi riveiksi. Homma valmistui rivakasti, sillä olin karsinut pieneksi jääneet vaatteet kaapeista viimeksi noin kuukausi sitten. Vielä lähti pari vaatetta, mutta itse en kyllä näe tarvetta sen kummemmin rankata lasten kaapeista “iloa tuottamattomia” vaatteita pois, kun niiden elinkaari on jo muutoinkin niin lyhyt. Kaksoset valitsevat aina illalla seuraavan päivän päiväkotivaatteet (siis mikäli on päiväkotipäivä), enkä ole huomannut että heillä olisi mitään erityisiä inhokkeja. Pienimmäisellä on muuten suurin osa vaatteista isosisarusten vanhoja, ja ainakin minulle ne tuottavat edelleen suurta iloa. Jotkut jopa siinä määrin, että tuntuu todella haikealta laittaa pieneksi jääneitä pois! Sen lisäksi, että viikkauksen jälkeen osa aiemmin täpötäysistä koreista jäi jopa vajaiksi (toki vaatteita oli lasten päällä olevien lisäksi myös pesukoneessa pyörimässä), näkee sisällön nyt helposti kertavilkaisulla. Enää ei olisi tyttösenkään ihan pakko tyhjentää koria jotakin tiettyä vaatetta etsiessään.

Pienimmäisen järjestetyt korit esittelin jo aiemmin päivällä Instagrammissa, enkä sitten enää muistanut ottaa niistä kuvaa kunnon kameralla. Mutta muista koreista on myös vähän lähikuvia, ja myös kartasto kaappien säilytysjärjestelyistä. Joululahjaksi saatujen Design Letters -mukien ihanat pahvipakkauksetkin pääsivät säilömään aiemmin korien pohjista puoliksi ulkona roikkuvia asusteita (juuri tällaista kotoa löytyvien pahvipakkausten uusiokäyttöä Kondon kirjassakin hehkutettiin). Pojilla loorissa on kravatit ja rusetit, tytöllä paljettikaulus ja hopeavyö.

Vaatekaappien laatikoissa säilytettäviä vaatteita en ole vielä viikannut, mutta ainakin nyt ajatuksissa on viikkailla enää vain kaksosten housut. Pyjamien ja alkkareiden laatikossa alkkarit ovat jo omassa loorassaan, ja pyjamat siinä kyljessä. Pyjamia on useita ja ne vaihdetaan viimeistään kahden yön jälkeen, joskus useamminkin, ne kun monesti sotkeentuvat jo ensimmäisellä aamupalalla. Yhteisessä sukkalaatikossa on kaksosten sukat sulassa sovussa, Kondon kammoamalla tavalla pareittain mytyissä. Mutta näitä vaatekappaleita tuskin alan taittelemaan, koska eiköhän tämän koko projektin tarkoitus ole helpottaa arkea, ei tehdä siitä entistä stressaavampaa! 😀

The KonMari method used in my kids’ wardrobes.

Continue Reading

Pinkit ilopilkut ja minustako “marittaja”

konmari1

konmari2

konmari3

konmari4

konmari5

 

Päivät ovat jo niin ihanan pitkiä ja valoisia, että tekee taas mieli kuvata kotiakin. Eikä siinä kaikki. Viime viikolla minäkin sitten ostin ja lukaisin japanilaisen ihmenaisen Marie Kondon kirjoittaman KonMari-hittikirjan (on muuten Prismassa halvin, 12,95!) ja koin jonkinasteisen herätyksen. Ihan ensi töikseni marssin raivaamaan tiskipöydän “ikitiskit”. 😀 Onhan kirjassa ja metodisssa mielestäni myös paljon hömppää ja Marien asiakaskunta on koostunut pitkälti tokiolaisista “huoneissa” (vanhemmillaan tai kimppakämpissä) asuvista nuorista aikuisista (ei siis mitään jatkuvasti remontoivia lapsiperheitä), mutta silti moni asia kolahtaa. Olen ehtinyt funtsia näitä järjestelyjuttuja kovastikin sitten kahden vuoden takaisen, viikon (jep…) kestäneen muuton ja muutaman vuoden olen ollut hyvinkin konmari-henkinen kuluttaja, ihan jo taloudellisistakin syistä (olen kotiäiti, you know). Mutta. Ongelmana on ollut kaikki ne kahden lapsettoman työssäkäyvän villien kulutusvuosien aikaiset hankinnat, eli käyttökelpoiset tavarat, joita ilmankin pärjäisi, ihanat, mutta vääränkokoiset vaatteet (reilusti vauvakiloja jäljellä…), käyttämättä jääneet vaatteet, uniikit kirpputorihuonekalut, joille ei kuitenkaan tällä hetkellä ole tilaa tai käyttöä, lukemattomat tai muutoin vanhentuneet kirjat, runsas määrä työkaluja, joille on varmasti vielä paljon käyttöä, lapsille pieneksi käyneet vaatteet, joita ei ole ehtinyt kiikuttaa kirppikselle, taulut, jotka eivät ole päässeet seinille, melkoinen määrä erilaisia käsityö-, askartelu- ja tuunailumateriaaleja, ja niin edelleen. Enkä ole tiennyt mitä kaikelle pitäisi tehdä. Eli kiitos KonMarin, sain vihdoinkin hyvältä tuntuvan “mittarin”, jonka avulla erotella säilytettävät tavarat hävitettävistä.

Niille, jotka eivät vielä KonMaria tunne, kerrottakoon, että tämän metodin keskeinen kriteeri on se, että tuottaako kulloinkin käsissä tutkittavana/tunnusteltavana oleva tavara omistajassaan iloa (Does it sparkle joy?), ja jättää itselleen vain aidosti iloa tuottavia tavaroita. Toisilla niitä on enemmän ja toisilla vähemmän, ja kullakin ne ovat erilaisia. Eli askeettisuus ei ole mikään itseisarvo, vaan esimerkiksi isokin lankavarasto tai postimerkkikokoelma on Marien mielestä ihan ok, kunhan se saa omistajansa sydämen hypähtämään ilosta. Toinen itselleni merkittävä ja syyllisyydentuntoa vähentävä asia oli ymmärtää se, että esim. käyttämättä jääneellä vaatteella on silläkin ollut tärkeä tehtävä opettaessaan, mikä ei sovi minulle. Enpähän enää osta samanlaista. Ja että käyttämättäkin jäänyt tavara tai vaate on yleensä ostohetkellä tuottanut meille suurta iloa ja onnea, ja on sillä tavoin jo tehnyt tehtävänsä.

Yksi asia, mitä Marie Kondo ei kirjassa juurikaan käsittele, on miten ylimääräinen tavara tulisi hävittää. Rivien välistä ymmärsin, että tavara vaan heitettäisiin kylmästi roskikseen, mutta se ei kyllä sovi omaan ajatusmaailmaani. Ja sitten kun tavaraa hinnoittelee ja kuskaa kirpparille, voikin tulla katumapäälle… Eli jollei välttämättä halua tienata vanhoilla tavaroillaan, olisi hyväntekeväisyyskeräykset optimaalinen vaihtoehto päästä tavarasta eroon.

Jotta “suursiivouksemme” onnistuisi mahdollisimman hyvin, on kirja parhaillaan miehen luettavana. Ihan jo odotan seuraavaa hyvin nukutun yön jälkeistä vapaapäivää, jolloin voin käydä vaatekaappini kimppuun. Koska se on se, mistä KonMari-metodin mukainen puhdistautumisriitti aloitetaan. Palataan siis asiaan, kunhan mulla on lisää raportoitavaa!

P.S. Kertokaahan omia kokemuksia!

Continue Reading

Magneettinen liitutaulu valmiina ja käytössä

valmisliitutaulu3

valmisliitutaulu4

valmisliitutaulu5

 

Enpä ole muistanut esitellä aiemmin keskeneräisenä vilauttamaani lasten leikkihuoneen ikkunan alle mittojen mukaan tehtyä magneettista liitutaulua! Kyseessä on siis seinään (patterin eteen) kiinnitetty, isäni työstämä alalistalla (kerää liitupölyn) ja ritilämäisellä ylähyllyllä (paikka kynäpurkeille ja paperirullatelineelle) varustettu lastulevy, jonka minä maalasin magneetti- ja liitutaulumaaleilla. Mukana myös parit räpsäisemäni action-kuvat, joissa taiteilijoina oma kaksivuotiaani ja yökylässä ollut kummityttö siskoineen (pöytäryhmä oli siirretty pois hetkeä aiemmin tyhjennetyn ilmapatjan tieltä). Kiitos malleille!

A magnetic chalk board in action.

Continue Reading

Päivitetty työpiste

tyopiste1

tyopiste2

tyopiste7

tyopiste3

tyopiste4

tyopiste6

 

Niin kiva kun erillinen työhuone olisikin, ei meillä nyt ole sellaiseen luksukseen mahdollisuutta, joten työpisteemme sijaitsee keskeisellä paikalla yläkerrassa, heti rappusten yläpäässä. Ja keskeisellä paikalla kun on, tulee siihen helposti laskeneeksi jos jonkinlaista tavaraa, päivän postit ja päältä riisutut vaatteet. Eikä näky useimmiten ole kovinkaan silmiähivelevä. Halusin siis vähän rauhoittaa tilannetta. Työpöytänä palveli aiemmin Ikean edullinen 75x150cm valkoinen levy, joka vaihdettiin nyt muuten samanmoiseen, mutta vain 60cm syvään ja mittojen mukaan (157cm) sahattuun, jonka sahattu vasen reuna kiinnitettiin hyllynkannakkeiden avulla suoraan rappusten kaiteeseen. Tämän 15cm kapoisemman pöydän kanssa kulkuväylä tuntuu jo huomattavasti väljemmältä, eikä sitä turhaa laskutilaakaan ole ihan niin paljoa.

Työpöydän päälle seinään kiinnitettiin Ikean Stuva-ovilla varustettu 20cm syvä Bestå-runko, jonka taakse sijoitin kaikkein kirjavimmat toimisto- ja askartelutarvikkkeet, jotta avohyllyn (jota myös hieman siirrettiin) ennen niin sekava yleisilme vähän talttuisi. Hyllynreunoja koristaneet mustavalkoiset teipitkin nykäisin pois. Vaan voisihan tuota näkymää rauhoittaa vieläkin.

Printterin siirsin puolikorkean kaapin päältä pöytätasolle, ja sen päälle ajattelin tuunata kuvun jostakin sopivan kokoisesta puulaatikosta, sitten kun sellainen tulee jossakin vastaan.

Rahaa kului 45 euroa kaappiin ja 29 euroa pöytasoon, ja muutos oli kyllä joka euron väärti. Ja kukapa muukaan kun reipas isäni täällä sahaili ja poravasaroi! Kiitos taas isä!

My office with a new wall cabinet and a slimmer tabletop.

Continue Reading

Tuulikaapin pikatuunaus

tuulikaappi1

tuulikaappi2

tuulikaappi4

tuulikaappi3

 

Tuulikaappimme on pieni musta kuutio, johon rakentajamestarimme Jukka jo remonttimme alkuvaiheessa, keväällä 2014, värkkäsi kertopuusta ja vanerilevystä suunnittelemani vaatekaappirungon (siitä purkamamme alkuperäishirvityksen tilalle). Mutta syystä tai toisesta kaapin takalevymietinnät jäivät puolitiehen. Nyt olen päätynyt siihen, että tausta levytetään ihan ohuella vanerilla ja maalataan mustaksi. Mutta koska aika ja raha on kortilla, päätettiin miehen kanssa tehdä pikatuunaus. Hylly oli tyhjennetty ja työvälineet valmiina esillä kello 23.30 lauantai-iltana (koska mitä muutakaan pienten lasten vanhemmat muka lauantai-iltaisin tekevät?), valmista tuli 50 minuuttia myöhemmin. Tuo harmaanmusta kuitutapetti on muutaman vuoden takainen K-Raudan löytölaarista tehty vikaostos, jolle tuli nyt käyttöä, ja valmisliisteri jäi leikkihuoneen tapetoinnista yli, eli rahaa tähän tuunaukseen ei kulunut lainkaan. Enää ei paista epäsiisti valkoinen tausta takkien välistä. Nyt ei ole vanerilevyllä hengenhätä.

Ja kuten näkyy, myös jalkalistat puuttuvat. Ja muutama muukin kohde odottelee vielä fixausta ja viimeistelyä…

Super fast wardrobe makeover. It took only 50 minutes.

Continue Reading

Magneettiliitutaulu-projekti

magneettiliitutaulu1

magneettiliitutaulu2

magneettiliitutaulu3

magneettiliitutaulu6

magneettiliitutaulu5

magneettiliitutaulu4

 

Ensi viikon keskiviikkona meille tulee vieraita, joiden takia on saatu vauhtia pitkään suunnitelman asteella lojuneisiin projekteihin. Niihin kuului mm. jo raportoitu lasten leikkihuoneen “sirkustapetointi” ja tuoreimpana nyt tämä työn alla oleva magneettiliitutaulu-projekti. Tämänkin homman primus motor oli isäni, jolla on sekä riittävästi aikaa, sopivat tilat ja tarvittavat kädentaidot, että halu auttaa. Ja tämä viimeksi mainittu tietenkin lämmittää mieltäni kovasti.

Idea lähti isosta kaksinkertaisesta patterista, joka etenkin alussa, leikkihuoneen valmistuttua, pisti lasten pyöreän piirustus- ja leikkipöydän ääressä istuessa ikävästi silmääni, etenkin kun ikkunan alareuna on melko korkealla. Tämä magneettiliitutaulu toimii siis samalla myös patterinsuojuksena. Alun perin olin ajatellut levyksi vaneria, mutta isäni vakuutti autokatoksessamme tarpeettomana pyörivän lastulevyn olevan ihan riittävän kestävää, etenkin kun alareunaan tuli jäykkäriksi valkoista muovimattoa liitupölyltä suojeleva puulista. Minä mietin seinän ja levyn väliin kiinnikkeiksi kertopuupalikoita, mutta näppäränä miehenä isäni taivutteli itse tuollaiset sopivan kokoiset sirot metallikannakkeet. Levyn päälle tulee vielä edellisellä asukkaalla palvellut puurimoista tehty ikkunalauta, jonka isäni kaventaa ja lyhentää sopivan mittaiseksi. Siihen saa sitten kynäpurkit ja piirustuspaperirullan kätevästi riviin.

Isäni kävi iltapäivällä kiinnittämässä levyn seinään ja illansuussa minä marssin Prismaan, jo netin perusteella kalliiksi toteamaani magneettimaalia ostamaan, mutta sepä olikin paikan päällä vielä kympin kalliimpaa (59,95€/0,5L). Grrr. Koko 0,5 litran purkillinen (jestas mitä mönjää, ranne maitohapoilla sitä veivasin tasaiseksi!) kuluu tuohon himpun yli neliömetrin levyyn. Onneksi oli sentään liitutaulumaalia valmiiksi kotona. Sunnuntai-iltana voisikin sitten jo olla liitutaulumaalitkin pinnassa. Ihan huippua, että tämä projekti viimein toteutuu! Kiitokset siitä isälleni!

We are getting a magnetic chalkboard (thanks to my dad)!

Continue Reading

Lasten oma ulkovaatesäilö valmiina

lasteneteinenvalmis1

lasteneteinenvalmis2

lasteneteinenvalmis3

 

Kun muovisangot, vaatetanko ja kenkäalusta on noudettu ja paikoillaan, on aika esitellä lasten oma ulkovaatesäilö. Rappujen alla, verhon takana on pieni (147x92cm) matalakattoinen tila, johon on ympätty kaksi Design House Stockholmin Wave -naulakkoriviä (eli kaksi kahden naulakon settiä) vastatusten ja niiden väliin Ikean edullinen säädettävä Mulig-tanko. Vasemmanpuoleisen naulakon alla on patteri, joten siinä kosteat ulkovaatteet myös kuivuvat ja lämpiävät kätevästi. Oikeanpuoleisessa naulakossa roikkuvat tällä hetkellä kaksosten luistelukassit. Patterin alle sijoitettiin Bilteman kenkäalusta, joka ei sulavista lumista tai kuraisista kengistä loukkaannu. Parhaillaan käytössä olet kengät riisutaan ja säilytetään ulko-oven luona tuulikaapissa.

Ikean henkaritankoon on ripustettu astetta paremmat takit, ja ne on sijoitettu siten, että rappusten alla olevaan säilytystilaan johtava pieni ovi (takkien ja mustavalkoisten säilytyskassien takana siis) aukenee kunnolla. Henkarit toki pitää ottaa pois tieltä.

Valkoisissa muovisangoissa on kunkin lapsen villa- ja fleece-väliasut, sekä muut talviset asusteet, kaulurit, kypärämyssyt, pipot ja hanskat.

Wave-naulakot ovat palvelleet jo edellisissä kodeissamme, kuten myös Ikean vanhat mustavalkoruutuiset isot säilytyskassit, jotka säilövät tällä hetkellä välikausivetimiä. Ja vielä kun seinään kiinnitetty valaisin ja ylhäältä rapuista putoavalta pölyltä vaatteita suojaavana kouruna toimiva Ribba-hyllykin ovat nekin vanhoja, jäi tarvittavien uusien hankintojen hinta alle 17 euroon! Ei paha. Seinälle voisi vielä jotain kivoja kuvia kiinnittää, mutta muutoin tämä olisi valmis kohde! Oon niin iloinen, ette uskokaan mikä positiivinen vaikutus tällä sopukalla on rapukon yleiselle siisteydelle…

The storage space for my kids’ outdoor clothing is now finished!

Continue Reading

Sirkuskollaasi

sirkuskollaasi1

sirkuskollaasi2

 

Leikkihuoneen sirkusteltan raidoilla tapetoitu seinä tarttee kaverikseen tietenkin sirkus(eläin)-aiheisen kollaasin. Olle Eksellin iso Cirkus-printti kehyksineen on viime syksyinen hankinta Ikeasta, muita aiheeseen sopivia seinäntäytteitä on niitäkin ihan mukavasti, tässä vähän näytettä.

Muutama vuosi sitten akryyliväreillä maalaamaani leijona-tauluun olen ottanut vaikutteita Ingela P. Arrheniukselta, karhu-printti Seventy Treen, heppakortti Paapii Design, leijonakortti Polkka Jamin, ikivanhassa keltaiseksi maalatussa Ikea-kehyksessä irronnut kuvakirjan sivu, Hama-pelle itse värkätty.

I’m planning circus themed collage to my kids’ room.

Continue Reading

Raitaa leikkihuoneen seinään

mariraita1

mariraita2

 

Asuntomme alkuperäisen keittiön paikalle rempattu lasten leikkihuone valmistui elokuussa 2014, lähes puolen vuoden asumisen jälkeen, ja siitä asti Marimekon mustavalkoinen vinyylipintainen Korsi -tapetti on odotellut leikkihuoneen seinälle pääsyä. Aiemmissa kodeissamme olen tapetoinut aika paljonkin, myös ihan yksin, mutta tähän projektiin en rohjennut tarttua itsekseni, päällimmäisinä syinä seinässä olevat kolme peite- ja pistorasiaa ja tapetin kohtalaisen korkea hinta (ainakin aiempiin tapetteihimme verrattuna). Nyt tuli innostus, ja kun isäni tuli avuksi (kiitos!), saatiin tapetti vihdoin seinään. Lopputuloksesta tuli oikein hieno ja sirkus-henkinen, mikä onkin ollut lastenhuoneidemme teemana, sekä tässä että edellisessä kodissa.

Mutta tapetin laatuun ei voi olla täysin tyytyväinen! Marimekon tapetin valmistaja on italialainen Sirpi ja tapetti on tilattu Taloon.com-verkkokaupasta (kun sieltä jonkun alennuksen sain), lähemmäs puolitoista vuotta sitten siis. Tapettirullat on säilytetty avaamattomina eiliseen asti, ja kun ensimmäinen rulla sitten avattiin, odotti sisällä yllätys. Suunnilleen metrin päässä mustan raidan puoleisesta reunasta puuttui ihan merkittävä, ehkä puolen kämmenen kokoinen palanen. Ja kun rullaa vielä avattiin, paljastui sieltä yhden valkoisen raidan kohdalta pitkä (ainakin toista metriä nähtiin, enempää ei avattu) syvä ura, josta puuttui tapetin pintakerros kokonaan! Ilman näitä valmistusvirheitä oltaisiin selvitty yhdellä rullalla, mutta nyt meillä on sitten kaksi silputtua rullaa. Sapettaa, etenkin kun ei tässä nyt puolentoista vuoden jälkeen voi enää reklamoimaan ruveta.

Ai että kun voiskin pitää hyllyt ihanan väljinä ja laittaa niille vain harkittuja asetelmia. Mutta totuus on se, että hyllyt tulee oleen ihan tupaten täynnä… Palataan asiaan!

My kids’ play room got a new striped wallpaper.

Continue Reading