Diginatiivi

diginatiivi1

diginatiivi2

diginatiivi3

 

Kun tässä taannoin perin miehen vanhan iLuurin, siirryin älypuhelinaikaan oikein rytinällä. Lapsille olen ladannut jos jonkinnäköistä appsia ja Instagram-tilinkin avasin (aika kälysiähän ne kuvat siellä on, mutta luuleeko joku, että ehtisin muka jotain puhelimen kuvankäsittelyohjelmiakin käyttelemään?!?). Kaiken huippu on kuiteskin Apps Storesta löytämäni ilmaiset Fischer-Pricen vauva-sovellukset! Eihän siinä mitään, että nuo kohta nelivuotiaani ovat tietotekniikkalaitteiden kanssa äitiinsä verrattuna jo suorastaan ammattilaisia, mutta tässä tämä mun 8kk vauvanikin nyt sitten käyttelee tablettia! Että eiköhän tässä nyt ole kyseessä aika puhdasverinen “Diginatiivi”? (Teippien avulla koitin estää vauvaa hinaamasta sitä ohjelmaa pois…)

Fischer-Price has cute apps for babies!

SAATTAISIT PITÄÄ MYÖS NÄISTÄ

8 comments

  1. iPadissa on muuten ohjattu käyttö -niminen toiminto, jolla voi estää lasta poistumasta tietystä ohjelmasta! Ei tarvita teippejä 😉

  2. Miten annat noin pienelle lapselle padin? Eikö lapsella ole tässä maailmassa koko elämänsä aikaa olla tietokoneella? Tuon ikäinen ei kaipaa virikepelejä tai tietokoneita, vaan tavallisia kirjoja, leluja ja ennen kaikkea äidin syliä. Mielestäni on surullista, miten moni kotihoidossa oleva lapsi saa aamusta iltaan näpertää padia, tietokonetta tai katsella tv:tä. Lapsen kanssa pitäisi laulaa, leikkiä ja katsella ihan tavallisia juttuja, vaikka ihmetellä luontoa. Padin kirkas valo yliaktivoi lasta, ja juuri julkaistiin uusi tutkimus siitä, miten paljon lapsia yliaktivoivat kaikki tekniset näyttöpäätteet ja pelit.

    Eivätkö kaksosesi ole kamalan pieniä vielä? Ei tuon ikäisten kuulu tietää mitään Instagrameista ja vastaavista, oli äiti sitten kuinka bloggaaja tahansa. Leikkikää herran jumala lasten kanssa. Ulkoilkaa, menkää kerhoon ja laittakaa lapset vaikka sellaiseen hoitopaikkaan, jossa lapset saavat muita virikkeitä kuin tietokoneet, jos ette kotona muuhun vaivaudu äidit ja isät!

    1. No, tuota… Tämä vauva on ehkä 4 kertaa läiskinyt tätä iPadia, kun näytti niin kivalta nuo lataamani sovellukset. Ja sylissä vauva on totisesti saanut olla, liikkumaanoppimisen kanssalta oikeastaan ihan liiaksikin asti. 🙂 Kaksoset täyttävät ensi kuussa 4 ja he kyllä katselevat telkkarista lastenohjelmia (muuten meillä ei sitten olekaan tv päällä, toisin kuin keskivertoperheessä) ja toisinaan myös pelaavat Super Mariota tai Donkey Kongia. Poika haluaa myös katsella YouTubeen ladattuja videoita, joissa joku pelaa Mariota. Maanantaisin kaksoset käyvät käsityökoulussa, tiistaisin (3 tuntia) ja perjantaisin (2 tuntia) kerhossa. Ja kyllähän me kaikenlaista muutakin tehdään, ei huolta. Mutta oletkos nähnyt, mitä kaikkia opettavaisia ja kehittäviä sovelluksia lapsille tehdään? Tietokoneet ovat työvälineitä varmasti myös tulevaisuudessa, joten hyvä niitä on oppia käyttämään.

  3. Pakko nyt kasvatuksen ammattilaisen ottaa kantaa. Ensinnäkin, lapsesi käyvät ikäänsä nähden kauheasti harrastuksissa. Olen saanut ja joutunut katsomaan surullisena sitä, kun vanhemmat ovat hoitavinaan lapsiaan kotona. Ja sitten näitä kunnan ja kirkon kerhoja käytetään lapsiparkkeina ja puhutaan miten lapset tykkäävät virikkeistä ja kerhoissa on paremmat oltavat kuin vaikka päivähoidossa.

    Me kerhontädit emme aina kerro niistä vaikeista tilanteista, kun yritämme vaikka kahden askarteluohjaajan voimin paimentaa isoa lapsilaumaa joista osa on pahimmillan vielä vaipoissa. Meillä on paljon huonommin resursseja ja mahdollisuuksia valvoa lasten tarpeita kuin kotona tai edes päiväkodissa. Alle kouluikäiselle siosittelsiin vain yhtä kerhoa kerran viikossa noiden vaaratilanteiden ja ohjaajien kuormittumisen vuoksi. Kerhoharrastuksia voi ottaa kuvioihin lapsen jaksamisen mukaan kouluiässä. Tai sitten on käytävä niissä kerhoissa, joissa vanhemmat ovat lapsen mukana ja valvovat itse omaa lastaan ja hoitavat häntä.

    Lisäksi ihmettelen, miten lapsesi ei liiku, jos lähetät isommat lapsesi monta kertaa viikossa kotoa pois ja sinulla olisi aikaa aktivoida vauvaa ja hellittelyn kautta opettaa liikkumista. Olen sanonut monelle nuorelle naiselle, että blogien ja Facebookin aika ei ole silloin, kun ollaan kotiäitejä. Lapselle ei ole iloa tietokoneella notkuvasta vanhemmasta, joka pahimmillaan bloggaa öisin ja on sitten lastensa kanssa väsynyt. Jos ihminen päättää olla kotona lastensa kanssa, siihenkin on suhtauduttava ammattimaisena ja läsnäolevana kasvatustehtävänä.

    1. Ööö? Onko ensi kuussa 4 vuotta täyttävillä lapsillani todellakin mielestäsi liikaa harrastuksia: maanantaina käsityökoulua 1,5 tuntia (käyvät siis harjoittelemassa 4 lapsen “ryhmässä” toimimista ja askartelemassa open kanssa ilman omia vanhempia ), tiistaina kaupungin kerhoa 3 tuntia, keskiviikkona ja torstaina ollaan ihan omalla porukalla kotosalla (joskus harvoin käy vieraita), perjantaina kerhoa 2 tuntia. Lisäksi lauantaisin ovat osan syksyä käyneet yhdessä isovanhempien kanssa (hekin siis luistimilla) 45 minuuttia kestävässä ohjatussa luistelukoulussa. Lasten viikon kerhoilusaldo on siis yhteensä 6,5 tuntia (ja sitten tuo 45 minuutin yhteinen luistelukerta mamman ja papan kanssa), ja sehän nyt ei ole edes tavallisen päiväkotilapsen yhtä hoitopäivää! Että mitäs sanoisit vaikka justiinsa vuoden täyttäneiden päiväkotilasten vanhemmille…?

      Tuo kommenttisi kakkoskappale tulisi suunnata ennemminkin työnantajallesi! Onneksi meidän lasten kerhossa ei taideta olla ihan noin purjeessa (henkilökunnan resurssit ovat tulleet tutuiksi, sillä ennen varsinaisessa kerhossa aloittamista kävimme samassa paikassa avoimessa perhekerhossa). Siellä aamupäiväkerhot on tarkoitettu 2-4-vuotiaille ja iltapäiväkerhot 3-7-vuotiaille, olisikohan lapsia yhdessä ryhmässä suunnilleen 15 (jos kaikki paikalla) ja ohjaajia on peräti 5.

      Mun aktiivisille lapsilleni tämä “huimat” 6,5 tuntia ohjattua toimintaa per viikko on kyllä melkeinpä minimi! Ja kun ajatellaan vaikka tulevaisuudessa siintelevää esikoulun alkua, toimivat nämä harrastuksemme mielestäni tarpeellisena pehmeänä laskuna isommassa ryhmässä toimimiseen.

      Niin ja tuosta vauvan liikkumisesta: Alkusyksyn kuljetin isommat vauvan kanssa kerhoon, joten kerhon ajan hengailin kaupungilla. Nyt lähellä asuva ja eläkkeellä oleva pappa on kuskannut, joten ne pari tuntia keskityn vauvaan, siivoilen, teen ruokaa tai käymme kaupassa. Vauvaa on tullut kannettua todella paljon, sillä meillä on koira ja vauhdikkaat isosisarukset, joten turvallista lattiapaikkaa oli vaikea löytää. Etenkin kun muuton jälkeen tavara seilasi pitkin kämppää. Ja kun vähän väliä on ravattava ylä- ja alakerran välillä.

      Ja kyllä, bloggaan ja maksan laskut “öisin”, kun lapset nukkuvat. En edes yritä tehdä niitä silloin, kun olen lasten kanssa. Ja kyllä, vähän toki väsyttää.

      p.s. Mun miehenikin kasvatuksen ammattilainen. 😉

  4. Ikävä kyllä tilanne ei vaikuta minun silmääni hyvältä nyt kun kerroit vielä tuon luistelunkin. Aivan liikaa hälinää ja rikkonaisuutta pienten lasten arjessa. Ja mielestäni on aivan väärä vertailukohta se, että hoitaa lastaan levottomassa ympäristössä ja ottaa rinnalle ne, jotka laitetaan vuoden ikäisenä päiväkotiin. Se, että joku toinen laittaa vielä kehittymättömämmän lapsensa kuormittavaan ympäristöön, ei poista sitä faktaa, että lapsillasi on liikaa kuormitusta. Ja niin paljon olen lapsia ja perheitä nähnyt, että sydämeni ei kestä olla puuttumatta tällaiseen tilanteeseen. Esikoulu on ehdoton alaikäraja yhtään minkään harrastuksen ja ryhmätoiminnan aloittamiselle. Kerhot eivät kerro totuutta, eivät uskalla, koska niiden kriteerit ovat erilaisen kuin parjatun päiväkodin.

    Oletko miettinyt miksi lapsesi vaikuttavat levottomilta ja aktiivisilta? Rikkonainen arki vain ruokkii hämmentyneen lapsen ylivireytymistä ja vanhemmat kuvittelevat, että harrastusten lisääminen ovat lapselle hyväksi. Todellisuudessa lapsi uupuu ja alkaa käyttäytyä levottomammin ja kierre on valmis.

    Kuten jo edellä sanoinkin, vetoan kaikkiin bloggaaviin naisiin. Miettikää, mistä tämä sosiaalisen median käyttönne on pois. Se on pois lapsiltanne, kasvatuksesta ja läsnäolosta. Ja se, että selittelet toimintaasi noin kiivaasti, kertoo vain siitä, että syvällä äidin sydämmessäsi tiedät kyllä että tämä ei ole oikein. Ole rohkea ja kuuntele sydämesi ääntä, siellä on äitiyden ääni.

    1. No huh huh! En mä nyt mielestäni kovin kiivaasti ole mitään selitellyt, kokosin vain faktat yhteen ja samaan viestiin, kun tuntui, että olet saanut väärän käsityksen lasten päivätoiminnasta… Mutta sehän ei sitten pitänytkään paikkaansa! 😀 Jos “Esikoulu on ehdoton alaikäraja yhtään minkään harrastuksen ja ryhmätoiminnan aloittamiselle”, kuten mainitsit, täytyisi kyllä kiiruusti olla yhteyksissä tämän maan päättäjiin (Onkohan ne kuunnelleet vaan jotain Sinkkosta tai Keltinkangas-Järvistä?)! Heillä taitaa olla vähän erilaista tietoa, kun kohta neljävuotiaitten kaksosteni kotihoitoonkin kannustetaan Kelan puolesta huikealla 65,61 euron summalla. Tarttee äitin sitten yötä myöten blogata, että saa raavittua vähän lisää rahaa kokoon ja pidettyä lapsensa kotona kasvamassa. Eikun siis harrastuksissa rasittumassa… Yksi 45 minuutin luistelukerta (jossa kullakin lapsella on oma huoltaja ja pyörivät kaukalossa kukin omaan tahtiinsa, lopuksi on nimenhuuto, jotta tietävät, ketä oli paikalla) on mielestäni verrattavissa vaikka potkupyöräilylenkkiin. Vai sen ohjaajan läsnäoloko siinä se paha on? Voi apua. Oikein huimaa ajatella, mitä mieltä oletkaan siitä, millaista elämää moni pieni eroperheen lapsi viettää: Joka toinen viikko nukutaan eri vanhemmalla, päivät vietetään päiväkodissa, illat kuntokeskuksen lapsiparkissa ja viikonloppuna mummolassa yökylässä… No mutta “kerhontäti” taitaakin olla vaan trolli…?!? :O

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *