Kilisee kilisee kulkuset (myös pienen kädessä kassajonossa)



Viime perjantaina jätin kuumeisen tytön isukkinsa hellään huomaan ja pyörähdin Koskarissa ihan kahden kesken poikaseni kanssa. Oltiin liikenteessä ilman rattaita ja poika oli aivan tohkeissaan ja täynnä virtaa. Poikkesimme myös Tiimarissa, josta poimin (ensin vain neljä, mies nouti pojan kanssa myöhemmin loput kaksi putkeloa) mukaani jättikulkusia. 70% alella tietty. Enpä vielä tiedä päätyvätkö nuo kuusenkoristeeksi, joulukattaukseen (lautasliinojen ympärille esmes), lahjapakettien koristeeksi vai tonttulakkeihin, vaiko kaikkiin niistä. Mutta sen tiedän, että söpöjä ovat. Ja nyt siis myös halpoja, 1,80 euroa/6 kulkusen putki.

Ja esittelemällä nämä kulkuset sain samalla tilaisuuden kertoa siellä Tiimarin kassajonossa esitetystä näytelmästä. Olimme siis kassajonossa, pojalla yksi kulkusputki kourassaan, kun taaksemme asettui keski-ikäinen täti-ihminen lyhtykynttilöidensä kanssa. Ensin hän kyseli pojalta, mitä tällä oikein on kourassaan ja kuuluuko kulkusista kiva ääni. Hetken perästä poika alkoi innokkaana heiluttamaan jalkaansa ees taas. Pian täti jo huomautti, että poika oli potkaissut häntä. Itse en asiaa huomannut, mutta jalan oli takaa vauhtia ottaessaan täytynyt osua tädin jalkaan. Olin hiukan hämmentynyt siitä “Ai sää sitten potkaisit mua” -kommentista, kun se selvästikin oli vahinko (ja täti ilmeisen lähellä meitä, kun tuo arviolta 40cm pituinen jalka ylettyi häneen osumaan!). Mutta minä tietysti pahoittelin asiaa ja ohjeistin poikaa pyytämään tädiltä anteeksi. Poikakin näytti olevan ihmeissään, mutta mutisi kuitenkin hiljaa “Anteekki täti, pokkatin”, johon täti vastasi “Jaa että mää muka potkaisin sua?”. Minä entistä hämmentyneempänä siihen sitten kiiruusti tulkkaamaan, mitä poika tarkoitti ja että hän ei suinkaan yrittänyt väittää tätin potkaisseen… Nyt tuli meidän vuoromme maksaa kulkuset. Poistuessamme kassalta poika tuttuun tapaansa kiitti ja heippasi myyjätätin useampaan otteeseen “Tiitti täti, eippa täti!”… Sen jälkeen poika otti kanssani kaksi askelta ovea kohti, mutta kääntyi yhtäkkiä ja suoraan tätiä silmiin katsoen lausui kuuluvalla äänellä “Anteekki täti, pokkatin!”, johon tämä pojan toimista selvästikin yllättynyt täti nyt kiiruhti vastaamaan, että “Ei se mitään, saat anteeksi!”. Me kävelimme käsi kädessä ulos kaupasta ja minä olin suorastaan haljeta ylpeydestä (ja sen myös pojalle kerroin, useaan otteeseen!), kuinka hienosti mun vain kaksi vuotta ja kaksi viikkoa vanha poikani hoiti tämän sinällään hyvin omituisen tilanteen! On se vaan niin sanavalmis, reipas ja I-H-A-N-A! <3<3<3

P.S. Anteeksi ihanat lukijaiseni, kun olen syksyn ja talven ajan ollut niin surkea bloggaaja! Energiani on riittänyt juuri ja juuri vain uuden "sisällön" tuottamiseen, eikä niinkään kommentteihinne ja viesteihinne vastaamiseen… Ensimmäistä kertaa tuntuu, että kapasiteettini ei riitä kaikkien tarvittavien asioiden hoitamiseen ja että unohtelen asioita. Nukuttua tulee aivan liian vähän ja aivan liian huonosti. Syy "vähäiseen" nukkumiseen on omani, kun valvon liian myöhään (bloggaamisen ja monien kotitöiden kimppuun pääsee vasta lasten nukahdettua), mutta "huonosti" osuudesta pitääkin sitten huolen lasten yölliset heräilyt… Onneksi olen vielä kotona ja voin ottaa lasten kanssa päiväunet, kuten teenkin lähes päivittäin, töissä en tällä hetkellä edes pärjäisi!

SAATTAISIT PITÄÄ MYÖS NÄISTÄ

12 kommenttia

  1. Ihana pieni mies sinulla! Otahan ilo irti arjesta sieltä mistä sen vaan saat, sillä kohta sinun pienet on niin isoja että kotivuodet on takana päin. Ratkiriemukasta uutta vuotta!

  2. Olipa siinä oikein lapsiystävällinen täti-ihminen! Mrrrh! Uskomatonta, miten joku voi sanoa noin pienelle lapselle. Onneksi ihana lapsi pelasti ja täti toivon mukaan koki ison piston sydämessään sanoistaan!

  3. On nuo pienet ihmisenalut niiiin ihania! Minä juuri eilen nauroin 1v4kk tyttöäni, joka kaupassa käydessäni päätti pikkuisen vakavan tuijotuksen jälkeen nostaa kättään ja sanoa coolilla äänellä ‘moi’ kassapojalle. Oli pienoinen yllätys tuon ikäiseltä. 😀 Aina yllättävät sillä, että mitä jo osaavatkaan.

    Nuo kulkuset on muuten ihania! Harmittaa, kun en ole ehtinyt tiimarin aleen vielä ollenkaan. :/

      1. Minäpä kerron oman mielipiteeni. Täti oli tähän vahingossa suoritettuun “potkuun” puuttuessaan tavallaan ihan oikealla asialla, mutta se töksäyttelevä tapa miten hän asiansa hoisi, oli perin kummallinen. Eikä hän mielestäni mitenkään huomioinut poikani kovin nuorta ikää. Poika puhuu ikäänsä nähden oikein hyvin, mutta täti ilmeisesti kuitenkin odotti kieliopillisesti täydellisesti muodostettuja ja lausuttuja virkkeitä?Jos minä olisin ollut tämän täti-ihmisen housuissa,, en olisi moiseen pikku vahinkoon edes tarttunut. 🙂

  4. Hei!

    Ihana, reipas poika sinulla <3 Olisi tietyillä täti-ihmisillä opittavaa kaksi vuotiaan käytöksestä. Ne on niin hienoja hetkiä, kun saa pakahtua ylpeydestä omaan lapseen 🙂

    Sinulle on haaste blogissani, nappaa mukaan jos ehdit ja jaksat. Tämä on onneksi aika helppo toteuttaa: http://modernistikodikas.blogspot.fi

  5. Ensinnä haluan sanoa, että saat todellakin olla ylpeä pojastasi.

    Harvoin viitsin keskustella kommenttien perusteella kenenkään kanssa, mutta haluan silti sanoa muutaman sanasen. Tädille terveisiä, että ottaisi vähän iisimmin ja muistaisi, ettei 2-vuotias ehkä pahuuttaan kassajonossa potki. Huomautus asiasta oli silti paikallaan ja muistuttaa varmasti poikaa siitä, ettei toisten vieressä kannata heilutella jalkojaan. Luulen, että poikasi ymmärsi tämän oikein hyvin, koska pyysi anteeksi useampaan kertaan.

    Se mikä minua tässä kummastuttaa on -ei niinkään kärttyiset tädit, jotka eivät useinkaan saa selvää pikkulasten puheesta (tuskin odotusarvo oli kielioppillisesti täydellistä puhetta) – vaan se, että jotkut äidit käyvät leijonan lailla hyökkäykseen lastensa puolesta. Tämä koskee kommentoijaa nro. 5:ttä. Minkälaisia kansalaisia tässä maassa kasvaa, kun äidit käyttäytyisivät tämmöisessä tilanteessa näin!? Ja vaikka olisikin huumorilla heitetty kommentti, niin silti, näitä tapauksia on. Lapsia kasvatetaan nykyään niin hellällä kädellä, että yhtään sanaa ei saisi sanoa väärin. Maailma on valitettavasti kova paikka ja ensimmäinen törmäys tulee vastaan viimeistään koulutiellä, jossa opettajat ovat voimattomia näiden auktoriteetteja pelkäämättömien lasten kanssa. Tämä meni jo todella pitkälle itse aiheesta, mutta pienistä asioista on kiinni suuria asioita 🙂

  6. Ole ylpeä pikku veijaristasi, niin kohtelias käytökseltään 😉

    Olitteko Piritalla taas 2v kuvauksissa? Meillä ajankohtaista taas kesäkuussa ja mietin, että kohta saa jo varausta laittaa menemään, että pääsisi suunnilleen synttäreiden aikoihin 😉

    Tsemppiä jaksamiseen, itekkin kukun pystyssä aivan liian myöhäseen :0)

    1. Ei oltu nyt Pirittalla, mutta kyllä joskus taas mennään! Ja oon kyllä ylpeä pikkumiehestäni, hän on ihan super, niin kohtelias ja huomaavainen. <3