Laidat pois sängyistä




Ja sitten se toinen perjantain suuri muutos… tattadattadaa… oli pinnisten laitojen poistaminen ja turvalaitojen asennus! Täräytimme siis kaksi isoa muutosta samalla kertaa. Viisasta vaiko ei…

Aiemmin viikolla poikkesimme Ikeassa (reissun muista ostoksista lisää myöhemmin) hakemassa pinniksiimme sopivat turvalaidat ja koska osasimme ennakoida sen hurlumhein, mikä operaatiosta seuraisi, jätimme sen viisaasti viikonloppuun…

Venytimme perjantai-iltaa saapumalla kävellen tehdyltä (reilu puoli kilsaa suuntaansa) kyläily/tuttienluovutusreissulta vasta kasin maissa, ja sillä välin kun lapset söivät iltapalaa ja kävivät lämpimässä kylvyssä, äiti huseerasi sänkyjen kimpussa. Kylpyshow:n jälkeen homma oli vielä hiukan kesken, joten isukkikin ehti toisen turvalaidan kokoamishommiin. Uusittuihin sänkyihinsä tenavat pääsivät tutustumaan ysin jälkeen. Ja mikä riemu siitä repesikään! Sängystä oli kiivettävä pois, oli kiivettävä takaisin ja siinä välissä oli juostava kierros ympäri kämppää. Uuvutustaktiikkamme puri puoleen porukasta, joten neiti ei jaksanut vetää kovinkaan montaa kunniakierrosta, vaan väsyi jo vartin jälkeen. Herralla sen sijaan riitti virtaskaa, hän jatkoikin riekkumista yksikseen ja sammui vasta kymmeneltä. Yritimme toki houkutella lapsia makuuasentoon ja vähän väliä myös nostimme heitä takaisin sänkyyn. Mutta minkäs teet…

Eilen sitten päiväunille mentäessä sama homma, juoksentelivat ja leikkivät kolme varttia, ennen kuin saimme heidät taintumaan. Eilen illalla oli taas kunnon show, tällä kertaa se oli herra, joka rauhoittui makuuasentoon nopeammin, muttei kuitenkaan nukahtanut, kun neiti piti niin kovaa mekkalaa, oli vaatimassa milloin mitäkin: maitoa, appelsiinimehua, omenamehua, tuttia… Vettä annoin, mehua lupasin vasta aamulla ja tuttien kohtalosta muistuttelin. Meni taas lähemmäs tunti ennen nukkumatin saapumista…

Kun tänään päiväunille mennessä sama meno jatkui, aloin jo toden teolla tulla katumapäälle! Kun tämä show sitoo kaksi vanhempaa sängynviereen toppuuttelemaan ja peittelemään, miten hemmetissä selviän siitä jo huomenna yksikseni?!? Joko venytän päiväunille menoa niin pitkään, että tenavat ovat jo kuukahtaa lattialle, tai sitten skippaamme koko unet ja laitamme aiemmin yöunille? Päivät ovat noiden kahden energiapakkauksen kanssa niin hektisiä ja valitettavasti viimeaikoina yötkin aikas repaleisia, että päiväunet ovat olleet suorastaan henkireikäni, jolloin olen saanut ottaa tarvittaessa pikku tirsat itsekin… Jo useamman viikon ajan lähes joka yö ainakin toinen herää ekan kerran yhden maissa (toisinaan en ole ollut vielä itsekään nukahtanut, mutta siitä saankin sitten syyttää puoleenyöhön kukkumista). Jos herääjä on poika, on hänellä yleensä vaippa jo täynnä ja useimmiten riittääkin, että vaihtaa sen ja palauttaa herran petiinsä (ei kuitenkaan aina, vaan toisinaan on päästävä syliin), mutta jos se on neiti, pitää hänen ehdottomasti päästä äiskän ja iskän väliin. Joskus vielä riitti, että menin hänen sänkynsä viereen, säkkituoleista kokoamaani petiin nukkumaan ja tungin käteni pinnojen välistä, mutta enää se ei siis riitä. Toissayönä neidin olisi pitänyt saada olla istuvan äidin sylissä, makaavan äidin kainalo ei kelvannut… Useimpina öinä olen myös lennosta vaihtanut välissä nukkujaa, kun lastenhuoneessa on taas huudeltu äitiä, olen kiikuttanut väliimme nukahtaneen takaisin petiinsä ja ottanut uuden mukaani. Että tällaista… onneksi olen saanut nyt kahtena aamuna nukkua puoli yhteentoista, kun mies on herännyt lasten kanssa. Mutta kaipa tämäkin joskus helpottaa? Hyviä vinkkejä ja omia kokemuksianne otetaan vastaan…

P.S. Olen ollut tosi tyytyväinen noihin Ikean pinniksiin, niissä yhdistyy hyvä laatu ja edullinen hinta (maksettiin niistä vaivaiset 59 euroa kipaleelta, kiitos silloisen kaksikymppiä halvemman kuvastohinnan ja työkaverini vinkkaaman Family-korttitarjouksen!). Sitten kun meillä on isompi koti ja molemmilla omat huoneet (tai aluksi yhteiset nukkuma- ja leikkihuoneet) ja lapset nukkuvat isommissa sängyissä, voi nuo jättää kivoiksi pinnasohviksi (ilman turvalaitaa ja pienellä pohjalevyn vahvistuksella varustettuna), joissa voi löhöillä ja lueskella. Pinnisten pyörät on hankittu Clas Ohlsonilta.

SAATTAISIT PITÄÄ MYÖS NÄISTÄ

17 kommenttia

  1. Heips! Voihan keltainen sentään miten pilvisenpäivänvarjoisia-kommentteja oletkaan saanut! 🙁 Satuin jostain kautta jälleen, pitkästä aikaa tänne sinun blogiisi (en ole koskaan ennen kommentoinut) ja kommentteja lukiessani klikkasin sitten ne sinun laittamat linkit pahimpiin haukkujais-kommentteihin..Olen ihan tyrmistynyt. Täytyy kyllä sanoa, että hienosti jaksat vastata näille seniileille luupäille!! Ihan muutama ruma sana pyörii mielessäni..*#£”@*=¤#^~ …Mutta heiiii muista, tämä on Suomi, missä ollaan! Ei täällä osata arvostaa, ja kateelliset, sitruunannielleet, pystyynpaleltuneet, (sisäisesti)rumat, mauttomat ne vaan kirjoittelee sellaisia. 🙂 Niillä on itsellä niin kökkö koti, etteivät uskalla siitä kuviansa minnekään laittaa, kun ei ketään kiinnostaisi niin ikävännäköistä kotia nähdä. Lisäksi ns. ammatti – “sisustussuunnittelijoita” on moneen junaan, kaikki niistä ei ole läheskään edes sinun arvoisia rautaisia kodinsisustuksenideoijia.. Ja täällä Suomessa tarttis olla vaan valkonen seinä, ja valkonen kaapinovi tai mielellään pyökinvärinen, tai miten olisi pyökinvärinen lastulevy ja parkettilattia ja ja ikivanhat oksennuksensekaisenväriset taulut seinällä, lisäksi sohva on oksennuksenvärinen tai mielellään sellainen ns. ikävällä tavalla ruskea…Ja olohuoneen nurkassa voi vielä nököttää ruma”värikäs”lastenteltta…voi plaah! 😉 Jätä nämä mitättömyydet omaan kastiinsa, kun eivät koskaan yllä sinun arvoosi ja nauti virikkeellisestä kodistasi, jossa on huimasti svengiä ja aurinko selvästi asuu kodissanne. <3 <3 <3

  2. Kiva blogi sulla! Välillä olen täällä käynyt kurkkaamassa. Kuulostaa niin tutulta, itsellä 2- ja 1-vuotiaat. Laitaan meillä totuttiin aika nopeasti, helpotti sitä ettei tarvi aina käydä nostamassa sängystä pois.
    Ja tsemppiä arkeen ilman tuttia. 🙂 meillä jätettiin vasta 2-vuotiaalta ja päiväunet loppuivat siihen. Ei enää mitään keinoa millä saisi lapsen rauhotettua päivällä. Ymmärrän tuon henkireikäsi täysin, toivottavasti lapsesti eivät lopeta niitä!!

    Puoleenyöhön kukkuminen kuulostaa myös tutulta, ei vaan malta mennä nukkumaan kun talossa rauha.. 🙂

    Voimia arkeesi ja viikkoosi!

  3. Ihanat vipeltäjät. Kuvat niin iloisia, kuten yleensäkin. Laitaan tottuvat kyllä nopeasti, usko pois.

    Vielä noista törkykommenteista. Koti on kotiäidin työpaikka. Jokaisella on oikeus ja mielestäni jopa velvollisuus tehdä kodista sellainen ympäristö, jossa viihtyy 24/7. Älä siis välitä -hyvähän se on noin sanoa, mutta älä kuitenkaan välitä. Keep going, ihana blogi sulla.

  4. Heip! Meillä siirryttiin kans viime viikolla isojen poikien sänkyyn. Yllättävän hyvin mennyt, otettiin sellainen sääntö, että kun on päätetty että nyt yö- tai päiväunet alkaa niin ei vaan saa enää tulla sängystä pois. Sitkeästi vaan kannetaan takaisin jos lähtee kirmailemaan. Muulloin saa sitten tietenkin kiipeillä edes takaisin niin paljon ku sielu sietää. Protestiahan tuo välillä aiheuttaa mutta toiminut. Toki meillä on vaan yksi kpl karkulaisia teidän kahden sijaan joten osaan kuvitella shown:)Ja tuttihommeli järjestettiin kans aikoinaan samalla tyylillä ja toimi!
    K

  5. Hei, kiitos vinkistä en tiennytkään eetä tuohon Ikean tosi hyvään pinnasänkyyn saa matalan reunatuen. Esikoinen tippuili aikanaan sängystä kun siitä laita poistettiin. Käännettiin avoin reuna kohti seinää, näin halutessaan pääse sieltä itse pois, mutta ei tipu. Tutista luopuminen olisi Kuopuksen kanssa esityslistalla…

    P.S. Tykkään sun tyylistä. Lämpöisiä syyspäiviä koko perheelle.

  6. Kuulostaa tosi tutulta unillemenohulina 😉 Meillä tytöt lopettivat päiväunet 2v. 4kk, kiipesivät vain pinniksista pois ja ilmoittivat nukkuneensa jo. Isojen sänkyyn siirtyivät vasta 2,5v. viime keväänä ja alkuun oli meilläkin karkailuja. Vieläkin kiipeillään toisten sänkyihin yms. jos eivät ole tarpeeksi väsyneitä. Meillä on ollut apua siitä, että ovat lukeneet kirjoja omissa sängyissään.

    Tsemppiä teille!

    Tykkään kovasti blogistasi. Lapsilla on tosi kaunis huone, samoin kuin muun kotinne. Kiva myös seurata teidän tuplia, kun omat ovat hiukan vanhemmat 🙂

    1. Kiitti vinkistä, tänä iltana rauhoituttiin ensin lukemaan kirjoja omiin sänkyihin, vasta hetken perästä sammutettiin valot ja käytiin yöpuulle. Mutta kyllä siinä silti sai vielä olla kaksi vanhempaa tukkimassa pakoreitit… :/

      Eiliset päiväunet oli ihan fiasko, rullasin lopulta sängyt ympäri pinniksiksi… Laitoin sänkyyn normaalia myöhemminkin, mutta siltikin kesti tunnin ennen kuin sammuivat! Tänään mieskin oli päiväuniaikaan kotona, joten meni ihan kohtuullisesti. Huomenna taas pitäisi selvitä yksin… 😮

  7. Tsemppiä! Meillä kanssa poitsu 2v2kk. Tutti jätettiin kesällä pois ja pinniksen laita otettiin pari kk sitten kun poika kiipesi sieltä itse pois kuperkeikan saattelemana. Siitä asti ollaan oltu nukutuskoukussa, parhaimmillaan menee puoli tuntia, pahimmillaan puolitoista. Kuuluu varmaan myös ikään..eli koitetaan siis jaksaa!

    p.s. sulla on kiva blogi! 🙂

    1. Parisen vuotta sitten tilasin H&M:n postimyynnistä meille vääränkokoiset kuminauhoilla varustetut alulakanat, ompelusmateriaaliksi, kun kerran olivat pilkkahintaan. Niistä sai ommeltua nuo pussilakanat ja sen lisäksi kankaasta on tehty mm. neidille kesähattu. 🙂

  8. Ai että, kuulostaa kovin kovin tutulta tuo nukkumishärdelli!! 😀 Meidän tuplilla,tyttö ja poika myös,alkoi nukahtamishästäykset jo ennen kuin siirsimme heidän Jolla-sänkyihin. He riehuivat pinnasängyissään jossa pidimme loppuun asti pinnakaiteet. Aina toinen oli salaa livahtanut toisen pinnikseen ja siellä sitten yhdessä heiteltiin tyynyt peitot lakanat nalleineen päivineen ympäri huonetta. Kikatusta ja höpötystä. Me tehtiin sit sillain, että jompi kumpi meistä jäi passiin huoneeseen. Valoja vähemmäksi, sit erotuomarin penkille isukki tai äippä istumaan. Joskus hyräiltiin unilauluja, joskus riitti pelkästään se,että istui vain hiljaa paikoillaan. Eipä tullut sitä härvellystä. Poika nukahti yleensä aika nopeaa, tyttö kukkui ja kukkui aika pitkään.Hiljaa katseli kirjoja. Lopulta se meni sit niin, että tyttö vaatimalla vaati että siellä huoneessa todella piti kököttää vaikka velipoika oli jo aikaa sitten nukahtanut. Hän siis tottui siihen, läsnäoloomme, siihen oli ilmeisesti turvallista nukahtaa. Monesti yritin hiippailla pois ennen hänen nukahtamistaan,mutta typykkä nosti metakan niin häntä luimuna kirmasin takaisin erotuomarin penkille,jotta velipoika ei herää siskonsa mekastukseen.
    Hui hai, olihan se aikaa. Nykyään nukahtavat jo itsekseen ihan jees. Mitä nyt joskus löytyy iso peittotelttamöykky toisen sängystä & kihertävä kaksikko sen alta, mutta mitä pienistä, saahan sitä joskus lähimmäisensä kanssa hupatella 😉 Nykyään menee jo sana ihan perillekin asti kun pyytää käymään omaan sänkyyn (täyttivät juuri 3v).
    Tsemppiä teille kovasti!!

  9. Hei, ihana blogi! Söpöt lapset ja niiiiiin kaunis koti. Mulla myös tuplat, nyt 1v4kk ja olen miettinyt tota “isojentyttöjen” sänkyyn siirtymistä… En vaan ymmärrä kuinka saan ne sinne nukahtamaan!:) Esikoisen kanssa siirtyminen meni toooosi helposti… Mutta nämä kaks. Ehkä odotellaan lisää järkeä päähän. Muuramen Jollat haluaisin.

  10. Mä en ole ehtinyt lukea mtn törkykommennteja tai muuta älyttömyyksi (vielä), koska juuri tänne vasta tieni löysin. Mutta tuli mieleeni, että miksi sellaiset viestin jättäjät lukevat ylipäätänsä sellaista mistä eivät pidä?
    Jos jollakulla on niin paljon ylimääräistä aikaa että ehtii lukemaan jtn sellaista skeidaa mistä ei pidä, niin ehkä he voisivat jakaa ystävällisesti vinkkinsä ajan teho käytöstä?

    Sitten tärkeimpään: en ole vielä montaa minuuttia ehtinyt blogiasi selaamaan, mutta täytyy sanoa, että tulen varmasti toistekkin!
    Kaunista, kekseliästä, persoonallista sekä pullollaan mitä parhaimpia vinkkejä ja ideoita. Kiitos! Mukavata syksyä.

  11. Moi! Aivan ihana huone, voisin palkata sut kopioimaan tämän huoneen meidän pojalle! Mistä nuo mustavalkoiset tyynyt on hommattu, jossa on noita “viirejä”?

    1. Kiitti! 😀 Nuo suorakaiteen muotoiset, joissa on sekä viiri- että raitakangasta, olen itse ommellut. Raitakangas on edelleen Ikean valikoimissa, mutta tuota ihanaa viirikangasta siellä ei ole ollut enää pariin vuoteen. Harmittaa, että ostin sitä niin vähän, ettei sitä riittänyt enää lasten päiväpeittoihin (työn alla), kun menin muinoin päällystämään sillä silityslaudankin! Arvoin kyllä, että irrottaisinko ja tekisin silityslautaan uuden päällisen, mutta en todellakaan jaksanut ryhtyä moiseen urakkaan… :/