Lastenvaatemietteitä

lastenvaateajatuksia2

lastenvaateajatuksia3

lastenvaateajatuksia4

 

Tulinpa jälleen pohtineeksi näitä erinäisiä lastenvaatteisiin liittyviä intohimoja, kun Meidän Perhe -lehti nosti FB-sivulleen meistä tehdyn, jo huhtikuun lehdessä julkaistun jutun, ja se keräsi jälleen lastenvaatemakuamme kauhistelevia kommentteja allensa.

Tunnen mm. perheen, jossa tytär on puettu vaaleanpuna-valkoiseen ja poika sinisen sävyihin, perheen, jossa lapset puetaan värikkäisiin retrokuoseihin (uutta tai vanhaa tuotantoa), ja perheen, jossa alusvaatteita lukuunottamatta kaikki vaatteet ovat kierrätettyjä. Ja näissäkin ratkaisuissa on siis (ainakin alunperin) ollut taustalla ihan puhtaasti perheen vanhempien oma tahto ja maku. Mutta tämän kaltaisia valintoja en ole koskaan kuullut kritisoitavan, vaan se on ainoastaan tämä värittömämpi linja, joka niitä intohimoja herättää. Onko monikaan tullut ajatelleeksi, että kyllä se retroperheen tyttönenkin voi kaivata muilla näkemiään vaaleansinisiä Elsa-paitoja ja pinkkejä Hello Kitty -hamosia, ja vanhemmat sitten yrittävät siellä hyllyjen välissä vaihtaa niitä samoilla hahmoilla koristeltuihin pikkuhousuihin ja yökkäreihin (meillä tämä on toiminut aivan loistavasti, lisäksi meillä on paljon naamiaisasuja)? Niin kauan kun lapsella ei ole omaa tahtoa, mikseivät vanhemmat pukisi lastaan oman makunsa mukaisesti, ja senkin jälkeen, kun se oma maku (eli lähinnä se, mitä näkee muiden lasten päällä) sitten herää, voidaan asioista silloinkin vielä neuvotella. Kyllä kai lapsenkin tyyliä ja makua ja vaatteidenyhdistelytaitoa voi yrittää vähän harjaannuttaa!

Ja miksiköhän ajatellaan, että ne olisi vaan kirkkaat värit, jotka lapsia kiinnostaa? Väittäisin kyllä, että omia lapsiani kiinnostaa enemmänkin kuviot. 5-vuotias poika pitää erityisesti raidoista, tähdistä, supersankarihahmoista (jotka kelpaavat siis aivan mainiosti myös värittöminä versioina) ja niiden lisäksi vihreästä väristä. 5-vuotias tyttö rakastaa pilkkuja, raitoja, sydämiä, eläinhahmoja ja pinkkiä. 2-vuotias poika pitää eläinhahmoista (panda on erityinen suosikki), osaa jo vaatekaapille mentäessä pyytää tiettyjä vaatekappaleita, eikä kaikki ajattelemani asut hänelle kelpaa. Värejä ei ole ainakaan vielä osannut vaatia.

Isommat lapset valitsevat itse päivittäiset asunsa, poikien juhlavammat asut saan yleensä päättää yksin, mutta tytön vastaavat mietitään yhdessä vaatteistaan tarkan neitokaisen kanssa. Yhdistelemme mustavalkoista ja harmaata pinkkiin ja vihreään, yksivärisiä mustia vaatekappaleita ei housuja lukuunottamatta juurikaan ole. Samaan malliin mennään niin kauan kun se vaan lapsille sopii!

Kuvissa esiintyvissä harmaissa asuissa käytiin tänään 6-vuotissynttäreillä. Isomman pojan hopea-harmaa paita on muuten juurikin noita mainitsemiani supersankarilemppareita, tällä kertaa Batman-aiheinen.

My kids and monochromatic fashion.

SAATTAISIT PITÄÄ MYÖS NÄISTÄ

7 comments

  1. Miksiköhän on aikuisille niin tärkeää sulkea lapset johonkin tiettyyn tyyliin? Oli se tyyli sitten mikä tahansa mainitsemistasi tai joku muu, niin on se kuitenkin aikuisen haaveiden ja tyylitajun toteuttamista. Tokikaan aina ei voi antaa lapsen päättää, mutta menee noin tarkkaan toteutettuna jo vähän nipottamiseksi. Tuskin siinä kuitenkaan kenellekään suurta vahinkoa aiheutuu, että turhan suuri numero tästäkin asiasta tehdään. Ehkä lapsen luovuus ja oman maun kehittyminen kärsii.

  2. Heippa!

    En ymmärrä sitten alkuunkaan toisen vaatemaun arvostelua! Ihailen useasti, miten kauniisti teidän lapset on puettu, vaikka omat lapseni pukeutuvatkin värillisiin vaatteisiin ja (valitettavasti) myös sellaisiin vaatteisiin, mitkä eivät ole välttämättä äidin mieleen. Minä en vain ole niin tarkka pukeutumisessa, vaikka itseasiassa toivoisin olevani (ainakin silloin, kun katsomme vanhoja kuvia, joissa lapsilla ei ole ne kauneimmat vaatteet päällä… :). Olen sitten taas tarkka jossain muussa asiassa, joka voi tuntua jostakin toisesta hassulta.

    Tykkään lukea blogiasi monestakin eri syystä ja yksi syy on kauniit vaatteet 🙂 Ja on myös kiva saada vaateideoita! Josko meilläkin mentäisiin kohti kauniimpaa vaatetusta 😉

    Voi kun ihmiset suvaitsisivat erilaisia tyylejä ja erilaisia ajatuksia paremmin! Ja arvostelisivat toisiaan vähemmän…

    Mukavaa kesää!

  3. Meidän perheessä “kultaisella 80-luvulla” minä pukeuduin lähinnä siniseen ja veljeni punaiseen, koska lempivärimme vaan oli ne . Ehkä se oli sitä edistynyttä sukupuolettomuuspukeutumista 😀

    Joku ehkä haluaisi pukea lapsensa nätisti tai tyylikkäästi, mutta ei osaa. Siksi on helppo arvostella muiden pukeutumistyyliä. Toisaalta sama pätee myös aikuisiin, jos tykkäät laittautua, niin sekin on huono, koska “mitä sä nyt sinne kauppaan laittaudut”. Aina huono jonkun mielestä.

  4. Minusta on kiva katsoa kuvia kaksosista ja pikkuveljestä, koska he ovat aina siististi ja tyylikkäästi puettuja. Sehän on merkki siitä, että heidän vanhempansa välittävät lapsistaan paljon. Uskon, että näille lapsille kehittyy hyvä tyylitaju ja varma maku. Aikuistuessaan he varmaan ovat rohkeita pukeutujia ja uskaltavat kulkea omia polkujaan valtavirrasta välittämättä. Toki kunkin oma tuleva tyyli saattaa olla erilainen kuin äidin, mutta enpä usko sen häntä haittaavan. Mielenkiintoista tässä on se, että joissakin lukijoissa tämä asia herättää näin voimakkaita negatiivisia tunteita. Ja hei, itse pidän väreistä ja pukeudun sen mukaan. Juhannus on tulossa! Annetaan ihmiset kaikkien kukkien kukkia!

  5. Tottakai vanhempien tyyli saa näkyä lastenkin vaatteissa! Omat lapseni kulkevat samantyylisissä ja merkkisissä vaatteissa kuin minä ja miehenikin. Tuntuisi oudolta pukea lapselleen semmoista mistä ei itse tykkää. 4-vuotias onkin ristinyt Hilfigerin merkin “akku-merkiksi”. Sen verran olen joustanut, että Disney-kuvioisia alusvaatteita on ostettu 🙂 Teillä on hyvä tyyli ja käyn varastamassa täällä ideoita vaikka vaatetuksessa meidän musta onkin tummansininen. Eikö vaan olekin helppo pukea lapsi tyylikkäästi jos suurinpiirtein kaikki vaatteet sopivat toisiinsa 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *