Linssikeittoa ja tuoretta sämpylää

linssikeitto1

linssikeitto2

linssikeitto3

linssikeitto4

 

Kaikki lapseni ovat, valitettavasti, melko valikoivia syömistensä suhteen, nuorimmainen on ollut alusta asti ihan erityisen nirso (ei mössöjä, ei syöttämistä, mieluiten selkeää sormiruokaa. Syksyllä alkava päiväkoti toivottavasti tuo tähän jotain muutosta!), joten on todella puuduttavaa koettaa keksiä, mitä ruokaa perheelle kokkaisi. Nyt olen ottanut missioksi uittaa edulliset ja ravinteikkaat linssit ja pavut lastenkin lautasille. Ennen lapsia keiteltiin miehen kanssa linssisoppaa säännöllisen epäsäännöllisesti, aina yhdellä ja samalla Koti ja Keittiö -lehden 2000-luvun alkupuoliskon reseptillä. Kyllä isommat sitä maistoivat, toinen söi jopa pikku lautasellisen raejuuston kanssa, mutta nyt kaipasin vaihtelua. Ystäväni Googlen avulla löysin Jolien sivustolta kiintoisan reseptin, ja koska meillä oli sattumoisin jopa kookoskermaa kaapissa, pääsi tämä “Maailman paras linssikeitto” kokeiluun. Ja jestas, miten järisyttävän hyvää se olikin, ihan nimensä veroista! Siis omasta mielestäni, lapsille (isommille, pienin ei suostunut edes pöytään…) vähän liikaa tulisuutta. Tätä pitää tehdä pian uusi satsi, ilman chilimausteseosta (meillä ei ollut alkuperäisen ohjeen cajun-maustetta)!

Ja vielä kun muistin eilen illalla laittaa Namaste-leipätaikinan jääkaappiin kohoamaan, oli meillä oikein herkullinen ateria. Siis omasta mielestäni, lapset olivat hiukan eri mieltä…

Kikherneetkin muistin eilen illalla laittaa likoamaan (en ole reiluun kymmeneen kikherne-vuoteeni ostanut koskaan purkkiversiota, vaan aina keittänyt kuivista). Niistä laitoin jo osan marinoitumaan (oliiviöljy, sitruunamehu, suola, valkosipuli, persilja), lopuista teen varmaan kikhernecurrya ja pikku koesatsin ajattelin paahtaa uunipellillä (pitäisi olla lastenkin herkkua). Tästä alkaa lasten käännyttäminen!

The best lentil soup ever and fresh bread.

SAATTAISIT PITÄÄ MYÖS NÄISTÄ

4 comments

  1. Täytyy sanoa, ettet odota liikaa päiväkodilta. Meidän neiti Nirso kohtaviisivee syö kyllä päiväkodissa hyvin, mutta kotona kaikki on “hyi, yök, pahaa, en syö”. Kaupan maksalaatikko ja pinaattiletut kyllä kelpaavat, mutta esimerkiksi makaronilaatikkoa, josta luulisi kaikkien lasten pitävän, hän ei edes maista.

    1. Juurikin noin se on meidän viisivuotiaiden kohdalla, jotka siis aloittivat päiväkodissa vasta viime syksynä (15pv/kk). Ja meillä sama, ettei suuri osa “lasten suosikeista” uppoa ollenkaan. Mutta siis tämän kaksivuotiaan kohdalla olisi jättipotti jo sekin, että herra söisi päivittäin edes yhden kunnollisen aterian. Ongelmana on myös lepsu äiti, joka lopulta tarjoaa sen alkuperäisen ruoan lisäksi vaikka mitä muita vaihtoehtoja, että lapsi söisi edes jotain… :/

    1. Juu, tuo Mandy-amppeli on kyllä aikas kivan näköinen, mutta hirmuisen hintainen. Ja aika pieneltäkin näyttää. Päädyin siis kahden euron laastiämpäreihin. 🙂
      Keitosta saa huomattavasti miedomman, jos jättää cajun/chilimausteen pois. Tai vaihtoehtoisesti käyttää vain tavallista tomaattimurskaa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *