Meidän aatto

jouluaatto1

jouluaatto2

jouluaatto3

jouluaatto4

jouluaatto5

jouluaatto6

jouluaatto7

 

Meidän aattoaamu alkoi upouudella varastetulla (mistälie luin/kuulin) perinteellä, omien vanhempien hankkimilla kuusenaluslahjoilla (hämyksi paketoin lahjat eri tyylillä, kuin pukintuomat). Idea on antaa kullekin lapselle aattoaamuna yksi lahja, jonka parissa aika kuluisi rattoisasti pukkia odotellessa (ruskea paketti on pienimmäisen kummeilta, se päätyi kuusen alle, sillä sen lapset ehtivät nähdä). Kaksoset saivat Beleducin opettavaiset kerrospalapelit, tytön ja pojan, ja pienimmäinen sai Hapen puisen autoaiheisen pujottelupuuhan. “En toivonut tätä”, lausui jo isompi poika palapelistään. Kaksi muuta kuluttivat jokusen tovin lahjojensa parissa, tosin pujottelun sijasta pienimmäinen asetteli autokuvioita erilaisiin riveihin ja pinoihin.

Päivä kuluikin “rattoisasti”, kun miehen oli juostava vielä viimeisillä ostoksilla, tyttö panikoi pukin saapumista ja pienimmäinen nosti kunnon kuumeen ja halusi olla vain äidin sylissä. Isompaa poikaa ei tuntunut edes kiinnostavan koko joulu. Vasta papan ja mummin saapuminen kolmen-neljän aikaan iltapäivällä nosti joulutunnelmaa ja vapautti vanhempien resurssit jouluaaton valmisteluihin.

Pappa toimi pukkina ja tyttö voitti kuin voittikin pukkipelkonsa. Lahjoja tuli aikamoiset läjät, enemmän ja vähemmän tarpeeseen. Ja vielä kun ruoka oli maittavaa, niin loppu hyvin, kaikki hyvin.

Our Christmas Eve.

SAATTAISIT PITÄÄ MYÖS NÄISTÄ

2 kommenttia