Meidän perhe Meidän Perhe -lehdessä

meidanperhejuttu1

meidanperhejuttu2

meidanperhejuttu3

 

Eilen ilmestyi huhtikuun Meidän Perhe -lehti, jossa on meistäkin tehty juttu. Kyse on lähinnä siis allekirjoittaneen pakkomielteisestä suhtautumisesta sisustus- ja pukeutumisasioihin. Tai no, oikeastaan kaikkeen. 😉 Ihan jo vesi kielellä odottelen niitä keskustelupalstojen herkullisia analyysejä meidän perhe-elämästä ja meikäläisen mielenterveydestä. Koska mikäli vanhat merkit pitävät paikkansa, niitä on kyllä luvassa! 😀

Lukkoonlyöty kuvauspäivähän aiheutti melkoisen remppa- ja tuunausinnon, joten vielä edellisenä päivänäkin isäni oli meillä poraamassa hyllyjä ja kaappeja seinään. Siinä hässäkässä jäi varsinaiset stailaustoimenpiteet tekemättä. Vaikka tosiasiassa meillä vannotaan kyllä muutenkin enemmän sattuman ja arjen tekemään stailaustyöhön. Katsokaa vaikka noita ruokapöydän takana olevassa vitriinikaapissa siinteleviä Lego Dimensions -pelin hahmoja ja pikkulegoja säilöviä tavallisia pakasterasioita (tästä krediitit miehelle)… Kaikenkaikkiaan juttu on mielestäni hauskasti kirjoitettu ja kuvat on kivoja (ja tämäkin pulleroäiti näyttää ihan kohtuullisen inhimilliseltä, vaikkei ehtinyt edes kampaajalle). Mulle nämä lehtijutut on mukavia muistoja, toivottavasti lapsille myös.

Our family and home featured in Meidän Perhe magazine.

SAATTAISIT PITÄÄ MYÖS NÄISTÄ

10 kommenttia

  1. Mustavalkoisuus ei ole koskaan pahasta tyylissä! Arvona se muuttuu vaaralliseksi, mutta moiset ihmiset voi aina jättää oman ahdasmielisyytensä armoille. Blogisi on silmäkarkkia pitsejä ja maalaisranskalaisromantiikkaa karttavalle, kiitos siis rohkeudestasi avata ovesi meille lukijoille!

    1. Eipä kestä, hauskoja muistoja nämä ovat. Minä olen siitä kumma tyyppi, että mulle on aika lailla sama, tykkääkö muut vai ei. Pääasia että itse tykätään. Ja sama myös niin päin, että jos itse olen tyytymätön johonkin asiaan, ei mun mielipidettäni muuta muiden positiiviset kommentit.

      Ainoa asia mikä harmittaa, on se että joskus ihmiset muodostavat mielipiteensä väärien tietojen tai olettamusten perusteella, kuten vuosia sitten tehdyn Me Naiset -haastattelun kanssa kävi. Keskustelupalstoilla kilvan analysoitiin kuinka minä määrään sisustuksesta yksinäni ja myös väkisin pakotan mieheni värittömiin, ja kuinka “hän sitten salaa työmatkoilla pukee päälleen ruskeat alushousut”. Ei olisi voinut olla enempää väärässä. Asian oikea laita olisi selvinnyt, jos nämä kommentaattorit olisivat vaivautuneet lukemaan koko lehtijutun, ei pelkkää otsikkoa. 😀

    1. Joo, niillä on ollut tapana tehdä tuollainen “kurkistus”. Kuvan valkoinen lipasto on mun ja miehen yhteinen kirpparihankinta 2000-luvun alusta, se maksoi 420 markkaa. Ei raaskita luopua, joten lipasto odottaa sitä, että tytöllä olisi joskus oma huone. Sen päälle sopisi peili ja muutama kiva korulaatikko. 🙂

  2. Mitä mieltä muuten olet muiden ihmisten värien käytöstä? Siis jos tulisit vaikkapa meille, kotiin jossa on paljon mustaa ja harmaata mutta myös koko skaala muita värejä iloisesti sekaisin. Eikä perhettä ole värikoodattu, varsinkin vauvalla paljon värikkäitä vaatteita. Millaisia ajatuksia se herättää, häiritseekö vai kiinnitätkö siihen edes mitään huomiota? Ihan mielenkiinnosta kysyn, tämän nimenomaisen lehtijutun ja siinä esitettyjen kysymysten innoittamana. 🙂

    1. Voi, ei häiritse yhtään, ettei muiden maku ole yhteneväinen omamme kanssa! 😀 Se on mielestäni vain virkistavää ja kiinnostavaa, ja esim. kyläillessämme on hauskaa miettiä, millaisiakohan tarinoita tavaroiden ja kalusteiden takana on, ovatko ne saatuja vai itse ostettuja, uutena vai vanhana, asukkaille rakkaita vai yhdentekeviä väliaikaisratkaisuja. Korkeintaan minua häiritsee se, jos koti ei ole asukkaidensa näköinen. Ja tietenkin liian jäykät ja steriilit ovat aika tylsiä. 🙂

      Nykyään olen todella harkitseva kuluttaja jo ihan taloudellisistakin syistä, mutta silloin kun meillä oli kaksi työssäkäyvää (eikä siis lapsia) ja periaatteessa varaa ostaa melkein mitä vaan mieli teki, oli tästä rajoittuneisuudestani vain hyötyä. Katsos kun jos näin esim. todella hienon vaatteen tai sisustustavaran, joka oli väärän värinen, oli ne hyvin helppo jättää ostamatta. Tulee siis tehtyä hyvin vähän hutiostoksia, ja kaikki hankinnat mätsäävät jo lähtökohtaisesti melko hyvin yksiin. 🙂

  3. Meidän Perheen jutun innoittamana löysin tämän blogin ja lisäsin sen samantien lukulistalle. 0len jo pidempään toivonut löytäväni omaan makuun sopivan sisustusblogin ja luulen että tämä on se. Sisustamisen lisäksi tykkään musta-valko-harmaasta myös 4 v tytön vaatteissa. Isompien (poikia) vaatetukseen en niinkään enää puutu.

  4. Tykkään lukea blogiasi ja olikin iloinen yllätys, kun yhtäkkiä Meidän Perhe lehteä selatessani tuttu mustavalkoinen koti hyppäsi vastaan lehden sivuilla. Kauniita kuvia teidän perheestä ja kodista. Oikein inspiroiva juttu kaiken kaikkiaan. Ja mitä nuihin mahdollisiin höpöhöpö juttuihin tulee, niin useinhan se on sellaista tietyn asteista “kateutta” asioita/ihmisiä kohtaan. Ei ehkä itse uskalleta olla noin “sinut” itsensä kanssa kuin esim. sinä Sanna Matilda olet. Mukavaa kevään jatkoa teille! 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *