Meidän virpomiset

virpomisvitsat1

virpomisvitsat2

virpomisvitsat3

virpomisvitsat4

virpomisvitsat5

 

Tämä samainen juttu yllättää mut joka vuosi, joten tälläkin kertaa kuvittelin palmusunnuntain olevan vasta viikon päästä (kotiäiti kun ei käytä kalenteria). Eilen iltapimeässä sitten kävin tytön kanssa riipimässä pajunoksia isosta, ison tien varressa olevasta pajupuusta, jossa olin nähnyt kissoja ainakin jo viikko takaperin. Kotona sitten selvisi, että kissathan ovat aivan nokisia. Kylvetin oksat, mutta eivät ne puhdistuneet kuin nimeksi, joten koska miehen ja koiran aamuinen pajunkissojen metsästysretki ei tuottanut tulosta, koristeltiin nämä tienposkessa saastuneet oksat. Kaksosten ja minun yhteinen askarteluhetki ei sujunut ihan niinku Strömsöössä, joten kokonaista viisi oksaa valmistui, kaksi omaan maljakkoon (veljeni perheen tuoman tulppaaninipun kaveriksi), kaksi mammalle ja papalle ja yhden itse, pinkein höyhenin koristelemansa tyttö halusi pitää itsellään. Minä luotin paperisulkiin, masking-teippiin ja mumman juuri tähän tarkoitukseen tuomiin samettinauhoihin. Mutta juuri kun tehtiin lähtöä pyöräily/virpomisreissulle, osui naapurinrouva jutulle ja lopulta hän päätyi virvottavaksi meidän omalle kotiovelle (erikoisen hyvää palvelua!). Lapset saivat komeat suklaatikkarit ja rouva toisen oksan meidän maljakosta. Mammalle ja papalle vietiin hillityt, virpojien mukaan pinkillä ja vihreällä maustetut oksat ja palkaksi tuli kaksi kinderiä per nuppi. Harmi vaan kun sekä kaoottiset lähtövalmistelut, että pyöräilyn ja viileähkön sään yhdistelmä ei houkuttanut pukeutumisleikkeihin (vaikka olishan sitä nyt edes naamoja voinut värittää!). Mutta ainakin virpomislorut sujuivat kivasti, mitä nyt poika lyhensi “tuoreeks, terveeks, tulevaks vuodeks” muotoon “terveeks vuodeks”. 🙂

Our Easter branches.

SAATTAISIT PITÄÄ MYÖS NÄISTÄ

1 kommentti

  1. Teidän oksat sentäs olivat oikeaa lajiketta! Meidän oksat oli.. noh, jotain oksia. Virvottaville (mummu, kummivanhemmat ja eno) asia onneksi selviää vähän myöhemmin 🙂
    Meillä askartelu meni tähän tapaan: lapsi kuikutteli eikä lähtenyt metsäretkelle hakemaan oksia. Lapsella tuli nälkä kun aloitettiin oksien koristelu:” Äiti, jatka sä. Mä en enää halua”, sanoi hän. Se ei edes aloittanut!
    Virpomisen hän hoiti isin kanssa, lähti kotoota prinsessa-mekko päällä sukuloimaan. Suostui sentäs laittamaan huivin päähän ja huulipunat & pisamat poskille. (Mä olin ottanut Marimekon trikoomekon ja iloisen takin esiin..) Aina ei mee kuin Strömsössä, hih 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *