Mummulan aarteet: Rihkamat ja minä



Mummun kaapin päällä oli kuvia kaikista neljästä lapsenlapsesta. Minä poseerasin niistä kolmessa: ylioppilaskuvassani, päiväkodin sisaruskuvassa (neljän-viiden vanhana?) veljeni kanssa, sekä tässä ihanassa, tätini ylioppilasjuhlissa otetussa mustavalkokuvassa, jossa olen reilun 14 kuukauden ikäinen, siis lähes päivälleen saman ikäinen kuin lapsukaiseni ovat nyt. Kuva on otettu toisten isovanhempieni parvekkeella ja päälläni minulla on äitini vaaleansinipohjaisesta kukkakankaasta ompelema mekko (Tampellaa sekin?), samasta kankaasta oli hattukin. Kuva oli siinä perinteistäkin perinteisemmässä ruusukulmakehyksessä, joita löytyy kaupoista vieläkin. Minä vaihdoin kuvan Ikean kehyksiin, vaikkakin tuon valmiin paspiksen aukko olisi saanut olla hiukan isompi. Siinä vanhassa kehyksessä kuvassa oli kyllä enemmän “ilmaa” ja mekkonikin näkyi paremmin. Mutta yhtä kaikki, ihana kuva!

Sokerikko ja rintarossi ovat nekin mummulta, rihkamaa kumpainenkin. Otin ne silti, kun olisivat muuten päätyneet roskikseen. Mummu piti kovasti kristallista ja kullanväristä, mutta varsinaiseen arvotavaraan hän ei sitä kaikkein pienintä kansaneläkettään tuhlannut. Säästeliäästi elämällä silläkin rahalla pystyi kuitenkin matkustelemaan Kanarialla ja Torremolinoksessa, hankkimaan käsityötarvikkeita, lahjomaan avokätisesti lähisukua sekä ylläpitämään siirtolapuutarhamökkiä. Siinä olisi kyllä itselläkin opittavaa!

SAATTAISIT PITÄÄ MYÖS NÄISTÄ

4 kommenttia

  1. Hei,
    liittymättä varsinaisesti tähän postaukseen, onko tuo stereo ollut hyvä? Samaisen ihaniin värivaihtoehtoihin ihastuin syvästi ja mietin sen ostamista. 🙂

    1. On ollut oikein kelpo peli. Ainoa kumma homma on, ettei cd:n biisejä pysty “kelaan” ilman kaukosäädintä. ,

  2. Jäi häiritsemään yksi asia: Olisivat päätyneet roskikseen. ROSKIKSEEN, miksi?! Vaikkei niitä kukaan omainen olisi halunnutkaan, onko roskis oikea päättäri? Ihan oikeasti.

    1. Omasta mielestäni ei. Mutta kun minä en ole varsinaisesti mukana tässä projektissa, vaan isäni ja veljensä (puolisoineen), eikä heillä ole aikaa ja halua alkaa järkkäilemään esim. mitään kirpparisysteemejä. Roskat lensi ihan perusroskikseen, turhat metallit ja lasit kierrätykseen ja sitten ne tavarat, joilla oli joko rahallista- tai tunnearvoa, pelastettiin. Valitettavasti roskiin lensi myös tekokuituisia tai vähän vähemmän nättejä kankaita ja lankoja. Ne olis kyllä voinut kiikuttaa vaikka Mummonkammariin. Se jäi kaihertamaan… :/