Mummulan aarteet: Veli ja sisko





Lähitulevaisuudessa on luvassa eräänlainen jatkokertomus mummulan aarteista. Mummuni kuoli jo kymmenen vuotta sitten, mutta nyt kun aviomiehestäänkin aika jätti, kunnioitettavassa 97 vuoden iässä, tuli aika tyhjentää asunto. Mummuni oli armoitettu käsityöihminen (erityisaloina erilaiset kirjotut ja virkatut liinat ja tyynynpäälliset, sekä villasukkien ja patalappujen kutominen), joten isäni ja kummini kysyivät, josko olisin kiinnostunut katsastamaan mummun kangas- ja lankavarastot. Ja tokihan olin. Kävin lapsena aika paljonkin mummulla yökyläilemässä, joten tuntui mukavalta saada joitain ihan käsinhipelöitäviä muistoja. Ja kyllähän niitä sitten roppakaupalla pelastinkin…Tässä siis “Mummulan aarteiden” ensimmäinen osa, silvuplee!

Minulla oli lapsena sellainen ihana, Tampellan valmiiksi painetusta kankaasta ommeltu vaaleatukkainen mollamaija (valitettavasti en löytänyt siitä guuglettamala mitään tietoa!), jota olen erityisesti viime aikoina kaiholla muistellut ja sen häviämistä kovasti harmitellut. Naapurissa asuneilla serkuillani oli vastaava ajokoira, “Tammelantorin noutaja” (Anneli Airikka-Lammi), molemmat pehmolelukankaat olivat mummulta saatuja. Joten mitä riemua tunsinkaan, kun Tampellassa työskennelleen mummuni kätköistä löytyi vielä käyttämätön pala “Veli ja sisko” -kangasta! Sen värit ovat meille suorastaan täydelliset ja kankaasta saa ommeltua sekä poika- että tyttö-nuken. Siis ikioma nukke molemmille pienokaisilleni! Tämän aivan mahtavan sattumuksen jälkeen melkeinpä jo uskon kohtaloon! 🙂

SAATTAISIT PITÄÄ MYÖS NÄISTÄ

17 kommenttia

  1. Hih, minullakin oli nämä nuket pienenä kovassa käytössä! Tuolla ne ovat “lapsuudenlaatikossa” vielä tallella 🙂

  2. Mahtista, pitäkäähän sisarukset hyvässä tallessa! Ette muuten sattuis tietämään mitään siitä mun mollastani?

  3. Voih, tuo veli oli pikkusisareni rakkain ystävä, kaikkialla mukana reissannut “Kalle-nukke” :)Mummo sen hänelle teki.

  4. ihana yllätys! tämä näyttää kyllä hämärästi tutulle, pitääpä äitiltä kysellä onko meillä ollut joku vastaava tai mummulassa.

  5. Ihana löytö! Välillä sitä miettii, mitä kaikkea suomalaisten ullakoilta löytyykään, kun pelkästään omien vanhempieni vintiltä olen saanut pelastaa jo jos jonkinlaisia aarteita 🙂

  6. Oisko mummulla ollut joku etiäinen, että suvussa on tulevaisuudessa tarvetta näille. Kylmät väreet menivät.
    Oma mammani viimeisenä vuotenaan, jo aika lailla muissa maailmoissa eläneenä, kertoi, että hän näki yöllä viisi pientä tyttöä. Niin paljon vauvoja…

    Seuraavan vuoden aikana syntyi sukuumme viisi … tyttöä. Ei yhtään poikaa missään välissä…

  7. Mahtava löyty! Ja näyttävät niin kovin tutuilta, taisi hoitotätilläni aikanaan olla nämä! Minulla taas oli ruskea-valkoinen ajokoira, jonka äitini on ommellut, oliskohan sekin ollut Tampellan tuotantoa, mene ja tiedä.

    -Piia

    1. No se on juurikin se “Tammelantorin noutaja”! Miksi ihmeessä kirjoitin, että se olisi ollut mäyräkoira… Päivitin tekstiin oikean rodun. 🙂

    2. Voi mahtavuuttaa, juuri tuommoinen “Tammelantorin noutaja” se on! Täytynee napata hauva ensi keväällä kesänviettopaikalta tänne kotiin, josko se tottuisi vielä kaupunkielämään vaikka ikää lähemmmäs 30 vuotta alkaakin jo olemaan! 🙂

  8. Voi miten ihana ja juuri teille sopiva! Jos teillä on siellä vanhoja käsityökirjoja menossa pois, niin täällä olisi niille ostaja!

    1. Käsityökirjoja en nähnyt, mutta pelastin kyllä muovipöntöllisen mummun käsin leivinpaperille piirtämiä kirjontakuvioita.

  9. Meilläkin on tuo poika, nimeltänsä Poika. Ostin sen kirpputorilta 20 sentillä kun tyttö oli ehkä 1kk vanha ja en osannut arvata miten rakas siitä tulee. Hauskaa, että teidät pikkuiset saa veljen ja siskon 🙂

  10. Voi että, minulla oli tuollainen Veli pienenä ja se oli yksi lempinukeistani. Nyt täytyy soittaa äidille ja kysyä onko veli vielä tallessa. Toivottavasti on ja saisin sen omalle pienelle pojalleni.