Nallet luokkakuvassa



Jokunen nalle on jo vauvoille kertynyt, joten sehän oli sitten luokkakuvan paikka. Uusimmat tulokkaat ovat mumman Kainuusta ostamat nallet, jotka saivat uudet rusetit kaulaansa. Ja johan hekin sopivat porukkaan!

Helistinpanda H&M, iso valkoinen Katinkullasta (mummalta siis) KicoNico-nalle Imaginariumista (mamman ja papan Espanjantuliainen), sahalaitakuvioinen H&M home (pitkään kyttäämäni ja viimein alesta puoleen hintaan ostamani) ja virkattu raidallinen Marimekon (“syntymälahja” Niinikosken kummituksilta). Virkattu nalle on Vilhon oma rakas unilelu, Vienolla on vastaavanlainen virkattu tyttö, kaikki muut nallet meillä onkin sitten tuplana. 🙂

SAATTAISIT PITÄÄ MYÖS NÄISTÄ

9 kommenttia

  1. Joskus mietin, mitä tekisit jos joku ostaisi lapsellenne vaikkapa ruskean perinteisen nallen? Tummansinisen Plaston traktorin? Hilebilebarbien? Joo, vauvoja he vielä ovat mutta ajatusleikkinä kiinnostaa.. ehkä tulevaisuudesa totista tottakin 🙂

  2. Meillä on selkeästi sama maku, henkkamaukan Ralf (se on kuulemma sen nimi) löytyy meiltäkin, samoin tuo virkattu tyyppi joskin luulin sen olevan pupu eikä nalle. 😀

    Myös HIPPit uppoavat täälläkin.

    Psssst. Henkkamaukan uusin nalle on kokomusta nahkainen. 😉

  3. Illi, onhan niitä ei-niin-vanhemmille-mieluisia lelujakin kertynyt, (vaikka ystävät ja sukulaiset ovat kyllä maustamme ihan kiitettävän hyvin perillä, tai vaihtoehtoisesti suosivat syötävää, juotavaa ja kuihtuvaa) yhdet oransseilla huppareilla varustetut perusnalletkin saatiin turvaistuinten mukana! Mutta ne ei-niin-kauniit lelut ovat lelukopassa “piilossa”, eikä niitä paljon esitellä. 😉 Ja niitähän voi sitten myös surutta kuljettaa vaunulenkillä, koska ei niin kovasti surettaisi, vaikka hukkuisikin. Meillä se on korkeintaan minä, joka saattaa vähän heltyä ja yrittää käyttää jotain lahjusta ihan kohteliaisuudesta, mutta mies pysyy tiukempana: “Mitäs toivat tällaista!”. Mies kerran ehdottikin, että laitetaan kaikki epämieluisa vinttiin talteen, saavat vauvat sitten mukaansa pois kotoa muuttaessaan! ;D

    Kottarainen, huomasin sen ja ensin kovasti innostuin, kunnes noteerasin valmistusmateriaalin. Suurena keinonahan vihaajana olen estynyt hankkimasta sitä. Höh.

  4. Vähän samat ajatukset Illin kanssa. Teidän kotinne, tyylinne jne. on minusta aivan ihana, mutta kieltämättä vähän kummastuttaa tiukka linja värien suhteen, ettei vaan mene överiksi. Anteeksi, tiedän ettei blogeissa saisi sanoa mitään negatiivista, tulee kuraa niskaan vähintäänkin herneet nenään vetäviltä kanssalukijoilta. 😀 Mutta makuja on erilaisia, ja jos vähän kummastuttaa niin… kai sen voi sanoa ääneen? 🙂

  5. Tiina, niin herkkähipiäinen en sentään ole, ettenkö kommentteja kestäisi! Mutta samalla pidätän itselläni oikeuden huvittua siitä, että tämä “värirajoitteisuuteni” närkästyttää ihmisiä. ;D

    Itse rakastan kovasti myös iloista huvikumputyyliä, jossa huonekalut ja astiat ovat eriparisia, väreillä ja kuoseilla on iloteltu jne. Mutta valitettavasti mulla ei ole taitoa ja värisilmää moiseen, vaan yritykseni muistuttaisi varmasti lähinnä sateenkaaren oksennusta (tähän mahtavaan termiin törmäsin muuten Kaisun blogissa! http://muutamahetki.blogspot.com/). Siispä mun on parempi pitäytyä tiukassa linjassa! 🙂

  6. Juu, no närkästyminen on ainakin omalla kohdallani liian voimakas sana. 🙂 Itse olen huomannut ihastelevani koteja, joissa on esillä runsaasti ihanaa tavaraa, esim. vanhoja purkkeja keittiössä ja niin edelleen. Siitäkin huolimatta, että oma kotini ei tule koskaan näyttämään sellaiselta, koska minua liika tavara alkaisi kuitenkin vain ahdistaa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *