Pinkit ilopilkut ja minustako “marittaja”

konmari1

konmari2

konmari3

konmari4

konmari5

 

Päivät ovat jo niin ihanan pitkiä ja valoisia, että tekee taas mieli kuvata kotiakin. Eikä siinä kaikki. Viime viikolla minäkin sitten ostin ja lukaisin japanilaisen ihmenaisen Marie Kondon kirjoittaman KonMari-hittikirjan (on muuten Prismassa halvin, 12,95!) ja koin jonkinasteisen herätyksen. Ihan ensi töikseni marssin raivaamaan tiskipöydän “ikitiskit”. 😀 Onhan kirjassa ja metodisssa mielestäni myös paljon hömppää ja Marien asiakaskunta on koostunut pitkälti tokiolaisista “huoneissa” (vanhemmillaan tai kimppakämpissä) asuvista nuorista aikuisista (ei siis mitään jatkuvasti remontoivia lapsiperheitä), mutta silti moni asia kolahtaa. Olen ehtinyt funtsia näitä järjestelyjuttuja kovastikin sitten kahden vuoden takaisen, viikon (jep…) kestäneen muuton ja muutaman vuoden olen ollut hyvinkin konmari-henkinen kuluttaja, ihan jo taloudellisistakin syistä (olen kotiäiti, you know). Mutta. Ongelmana on ollut kaikki ne kahden lapsettoman työssäkäyvän villien kulutusvuosien aikaiset hankinnat, eli käyttökelpoiset tavarat, joita ilmankin pärjäisi, ihanat, mutta vääränkokoiset vaatteet (reilusti vauvakiloja jäljellä…), käyttämättä jääneet vaatteet, uniikit kirpputorihuonekalut, joille ei kuitenkaan tällä hetkellä ole tilaa tai käyttöä, lukemattomat tai muutoin vanhentuneet kirjat, runsas määrä työkaluja, joille on varmasti vielä paljon käyttöä, lapsille pieneksi käyneet vaatteet, joita ei ole ehtinyt kiikuttaa kirppikselle, taulut, jotka eivät ole päässeet seinille, melkoinen määrä erilaisia käsityö-, askartelu- ja tuunailumateriaaleja, ja niin edelleen. Enkä ole tiennyt mitä kaikelle pitäisi tehdä. Eli kiitos KonMarin, sain vihdoinkin hyvältä tuntuvan “mittarin”, jonka avulla erotella säilytettävät tavarat hävitettävistä.

Niille, jotka eivät vielä KonMaria tunne, kerrottakoon, että tämän metodin keskeinen kriteeri on se, että tuottaako kulloinkin käsissä tutkittavana/tunnusteltavana oleva tavara omistajassaan iloa (Does it sparkle joy?), ja jättää itselleen vain aidosti iloa tuottavia tavaroita. Toisilla niitä on enemmän ja toisilla vähemmän, ja kullakin ne ovat erilaisia. Eli askeettisuus ei ole mikään itseisarvo, vaan esimerkiksi isokin lankavarasto tai postimerkkikokoelma on Marien mielestä ihan ok, kunhan se saa omistajansa sydämen hypähtämään ilosta. Toinen itselleni merkittävä ja syyllisyydentuntoa vähentävä asia oli ymmärtää se, että esim. käyttämättä jääneellä vaatteella on silläkin ollut tärkeä tehtävä opettaessaan, mikä ei sovi minulle. Enpähän enää osta samanlaista. Ja että käyttämättäkin jäänyt tavara tai vaate on yleensä ostohetkellä tuottanut meille suurta iloa ja onnea, ja on sillä tavoin jo tehnyt tehtävänsä.

Yksi asia, mitä Marie Kondo ei kirjassa juurikaan käsittele, on miten ylimääräinen tavara tulisi hävittää. Rivien välistä ymmärsin, että tavara vaan heitettäisiin kylmästi roskikseen, mutta se ei kyllä sovi omaan ajatusmaailmaani. Ja sitten kun tavaraa hinnoittelee ja kuskaa kirpparille, voikin tulla katumapäälle… Eli jollei välttämättä halua tienata vanhoilla tavaroillaan, olisi hyväntekeväisyyskeräykset optimaalinen vaihtoehto päästä tavarasta eroon.

Jotta “suursiivouksemme” onnistuisi mahdollisimman hyvin, on kirja parhaillaan miehen luettavana. Ihan jo odotan seuraavaa hyvin nukutun yön jälkeistä vapaapäivää, jolloin voin käydä vaatekaappini kimppuun. Koska se on se, mistä KonMari-metodin mukainen puhdistautumisriitti aloitetaan. Palataan siis asiaan, kunhan mulla on lisää raportoitavaa!

P.S. Kertokaahan omia kokemuksia!

SAATTAISIT PITÄÄ MYÖS NÄISTÄ

10 comments

  1. Samoissa aatoksissa, tosin kirjan lukemisen sijaan oon nyt pari viikkoa seurannut onnistumisia FBn Konmari Suomi -ryhmässä. Aloitimme eilen siskon vaatehuoneesta, josta läx mm. kaksi ikea-kassillista pahvia ?

    1. No sinne minäkin liityin, mukavan aktiivista ja innostavaa meininkiä! Meiltäkin löytyy välillä vastaavat määrät pahvia, jos kumpikaan aikuinen (eli mies…) ei ehdi kiikuttaa keräyslaatikolle, kun ei kuitenkaan ihan omassa pihassa ole. Ja edellisen kotitalon kellariin jätettiin perinnöksi monta muovikassillista keräyslasia, kun silloin ei omistettu edes laatikkopyörää ja keräyslaatikolle oli kuitenkin ehkä puoli kilsaa. 😀

  2. En ole kirjaa lukenut mutta oman vaatevaraston karsiminen (joka on kyllä hyvin paljon pienempi kuin sun?) alkoi sillä että laitoin sivuun ne vaatteet jotka päällä oikeasti on mukava ja itsevarma olo. Sit keräykseen kaikki mitä ei oo pariin vuoteen pitäny, kylmästi vaan! Mua ainakin vaan ahdisti ne “tää on hyvä sit ku taas laihdun” vaatteet. Ajattelen että sit ku on itselleen sopiviin mittoihin taas joskus päässyt, on mukava mennä ja ostaa jokunen uus vaate “palkinnoksi”.

    Mielenkiinnolla seuraan mitä kirja saa teillä aikaan!

    1. Ei mullakaan ole enää kuin metrinen vaatetanko. Tosin ihan tupaten täynnä, suurimmaksi osaksi vaatteita jotka ei mahdu päälle… kotiäidin arkitrikoot on sitten ulosvedettävissä koreissa. Ongelma onkin se, ettei mun maun mukaisia vaatteita (=mustia laadukkaista materiaaleista tehtyjä “veistoksia”) ole ihan joka kaupassa ja ne vaatekaapin liian pienet vaateaarteet olisivat jo itsessään kaikkein paras palkinto laihtumisesta. :/

  3. Minulla on ollut jo monta vuotta tavaran karsimisvaihe meneillään, välillä aktiivisemmin, välillä on taas vedetty siinä vähän henkeä. Meillä lapset ovat jo isoja ja on tuottanut suurta iloa, kun aikoinaan sai laittaa kuopukselle pieneksi jääneet aina suoraan eteenpäin sen sijaan, että niitä olisi tarvinnut seuraaville sisaruksille säilöä. Sitten kävi vaatekaappi ahtaaksi ja olimme jo Ikeassa katsomassa lisäkaappeja, kun päätin kuitenkin käydä kaapit ensin läpi. Seurauksena oli 12 kassillista kierrätykseen lähtevää ja pari roskiin mennyttä muovikassillista, n40 henkaria jäi tyhjäksi. Nyt olen käynyt läpi myös astiat, koriste-esineet ja paperisälän ja tavaraa on lähtenyt ulos ovesta hirveästi. Olo tuntuu joka kuorman lähtiessä hirveän kevyeltä. Nyt huomaan katselevani ympärilleni tyytyväisenä, sillä kaikki, mitä näen, tuottaa minulle iloa. Se onkin minusta Kondon tärkein viesti. Suoraan roskiin on meiltä mennyt vain risoja juttuja, kaikki kierrätyskelpoinen on kierrätetty. Kirppispöytä oli aluksi kolmeen otteeseen vuokrattuna, sitten olen myynyt Tori.fi:ssä, fb-kirpuilla ja sitten lahjoituksena on lähtenyt paikallisella fb-roskalavalla, Pelastusarmeijan laatikkoon ja Hopelle Tampereelle, tekstiiliä vein kauheat kasat myös tekstiilin kierrätyspajalle. Vähän on joskus ollut huono omatunto siitä, että lisäänkö tällä jonkun muun romuvarastoa, mutta sitten olen ajatellut, että ehkä nämä tuottavat kuitenkin jollekulle muulle iloa.
    Minusta tämä on ollut mahtavaa ja pienikin asunto tuntuu tilavammalta, kun roinaa on vähemmän. Kondon tyyliin olen tosin viikannut vasta t-paitoja, mutta eiköhän se siitä :).

  4. Ensin, kiitos mutakakkuohjeesta, tein sitä tänään oli hyvää. Niin rikkaan makuista, että yksi pala riitti tälle pohjattomalle ahmatille, mikä on ennenkuulumatonta!

    Itse luin konmari kirjan n 4kk sitten. Tähän väliin mahtui kuukausi sitten muutto. Muuton yhteydessä vein yli 20 jätesäkillistä tavaraa roskiin ja kierrätykseen (meitä on äiti, isä ja 6 v kaksoset). Ja uudessa asunnossa järjestelin tavarat konmari ovjeella omiksi ryhmikseen ja huomadin esim että meillä on 4 korkkiruuvia kun ne kaikki oli samassa paikassa! Muuton jälkeen vrin vielä 4 jätesäkillistä tavaraa pelastusarmeijalle. Aikataulu ja mukavuus syistä en myynyt mitään. Lahjoitin pelastusarmeijalle kaiken käyttökelpoisen ja rikkinäiset roskiin/sorttiasemalle. Tsemppiä projektiin. Btw etenkin lasten vaatekaapit kannattaa järjestellä konmari tyylillä, eli viikata vsweet spottiin pystyyn riviin, pysyvät niin tosi paljon paremmin siisteinä!

    1. Eipä kestä, hyvä että kakku maistui! 🙂 Ja niistä lasten kaapeistahan mä sitten aloitin, kun oli helpointa ja nopeinta, pieneksi jääneetkin oli poistettu jo kuukausi sitten. Ja hei onnittelut sulle hyvin suoritetusta “marituksesta! 🙂

  5. Täällä innokas marittaja, kierrättäjä ja nurkkien putsaaja. Ajatuksia energisoivan “hallitsen tavaroitani”- fiiliksen lisäksi on herännyt pari ajatusta. 1. On mahtavaa ostaa jotain ihan oikeaan tarpeeseen. Vatkain meni rikki korkeassa 18 vuoden iässä ja oli oikeasti hieno fiilis ostaa uusi, koska oikeasti tarvitsi. Perheemme leivänpaahdin on vuodelta kivi ja kanto. MUTTA ei puhettakaan , että ostaisin uuden vain siksi että haluaisin tyylikkäämmän.:D
    Toinen ajatus liittyy kuluttamiseen ja tavaraähkyyn siten, että mitä tahansa ostankin niin skannaan läpi tavaran elinkaaren. Miten/missä valmistettu ja mietin mitä tapahtuu tavaralle, kun en enää käytä sitä. Pyrin valitessani jotain miettimään onko se mahdollista kierrättää seuraavalle käyttäjälle vai onko tavara jätettä sen jälkeen, kun minä olen sitä käyttänyt. Monesti olen hylännyt jonkun tavaran ostamisen, koska olen tullut lopputulokseen etten halua ostaa jotain asiaa mikä päätyisi kaatopaikalle sen jälkeen kun olen sitä käyttänyt. Aluksi tunsin suurta maailmantuskaa mutta helpottaa.

  6. Minulla alkoi kodin organisointi ja tavaroiden karsiminen jo vuosi sitten, mutta vasta nyt tulin hankkineeksi KonMarin. Tällä hetkellä kirja on kesken, enkä ole mitenkään intohimoisesti sitä lukenut, vaikka uskoin hurahtavani. Nyt olen kirjan puolessa välissä, enkä ole mitään erikoista valaistumista kokenut. Olemme juuri muuttaneet ja pakatessa opin nopeasti päättämään kunkin tavaran kohtalon aika tylyn tehokkaasti. Mitenkään erityisen filosofisesti en kuitenkaan tavaroihin ole suhtautunut, vaan luopuminen on ollut yllättävän helppoa.

    Itseäni on tähän mennessä häirinnyt kirjassa kaksi seikkaa. Ensinnäkin tuo mainitsemasi tavaroiden heittäminen pois (itse lahjoitan ja myyn kaiken mahdollisen mistä olen luopumassa) sekä jatkuva hehkutus siitä miten “tämä muuttaa koko elämäsi, kukaan ei ole epäonnistunut”. Varmasti joillekin tekniikka on avain elämänmuutokseen, mutta tuo hehkutus menee vähän jo yli.

    Olen kuitenkin päättänyt lukea kirjan loppuun asti siinä toivossa, että sieltä tarttuisi vielä jotain vinkkejä ja niksejä matkaa. Avoimin mielin siis. 🙂

  7. Hei marittajat joihin katson itsekin kuuluvani!
    Tein viikon kestävälle bussikiertomatkalle matkalaukustani mukana kulkevan vaatekaapin Kon Marin periaatteella. Viikkasin vaatteet toiseen matkalaukun puoliskoon. Toiseen puoliskoon laitoin neljä läpinäkyvää muovipussukkaa: 1.tukanpesutarvikkeet, 2.hammasharjat ja dödöt ja kasvojenhoitoaineet ja -laput, 3.meikit , ja 4. lääkkeet ja harvemmin tarvittavat tavarat.
    Näin matkalaukkua ei hotellien vaihtuessa ( neljä eri hotellia viikossa) tarvinnut ollenkaan purkaa ja pakata. Otin vain tarvittavat pussukat ja vaatteet esiin ja laitoin käytetyt vaatteet likapyykkipussiin joka toimi myös kenkäpussina.
    Oli tosi helpottava ratkaisu. Tavarat ja vaatteet löytyivät nopeasti.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *