Poikasen uudet pokat

vilhojalasit_ulkona1

vilhojalasit_ulkona2

vilhojalasit_silmalappu

vilhojalasit_silmalappu2

 

Saanen esitellä ihanan (ja näissä valitsemissani kuvissa niin kovin vakavan) pienen poikani ihanat uudet pokat. Ja oman äitin omin käsin ompeleman silmälapun.

Poika sai siis ensimmäiset silmälasinsa viime vuoden marraskuussa, 1v 11kk:n iässä. Silloin havittelimme mustia muovipokia, jotka olivat kuitenkin vielä auttamatta liian isot, joten päädyimme pienempiin ja silikonityynyillä nenälle istutettaviin metallikehyksiin, jotka olivat kyllä oikein söpöt nekin. Tarkoitus oli, että ekoilla laseilla mentäisiin vuosi ennen seuraavaa näöntarkistusta, elleivät ne sitten aiemmin rikkoutuisi. Kuluneen 10kk:n aikana laseja käytiin vääntelyttämässä milloin mistäkin syystä ja uusia silikonityynyjäkin noudettiin ihan yhtenään, herra kun toisinaan myös jauhoi niitä suussaan… Ja olivathan ne linssitkin jo naarmuuntuneet. Mutta viimeinen niitti oli, kun minä itse polkaisin lasten riehumissession aikana lattialle viskattujen lasien päälle, ja metallipokan kiinnitysosa murtui. Ja sitten niitä juotetiin, kahdesti, kun ensimmäinen juotos ei kestänytkään. Joten tämän tapaturman ansiosta silmälääkärireissu vähän aikaistui.

Vaan eipä valittu tälläkään kertaa niitä vuosi sitten liian isoja muovipokia. Sen lisäksi, että ne tuntuivat nyt vähän turhan köykäisiltä poikamme hurjaan menoon, olivat ne jo aavistuksen verran pienet. Ahkeran sovittelun jälkeen tukevimmat ja kaikin puolin parhaat olivat nämä siniset (siis SINISET!) muovipokat. Ja jestas, miten nopeasti ne saatiin: tilaus tehtiin perjantai-iltana ja lasit olivat päässä jo seuraavana keskiviikkona!

Uutena asiana otettiin ohjelmistoon myös vasemman silmän peittohoito (tavoiteaika on 2 tuntia päivässä), jottei oikea ihan vallan laiskistuisi. Alkajaisiksi ostettiin apteekin kuminauhallinen merirosvolappu, mutta se oli niin teräväreunainen kova koppura, että samaan aikaan oli hankala pitää laseja. Seuraavaksi kokeiltiin laastarilappua, mutta sitä poika oikein kammosi, joten viimeisenä keinona ompelin poikaselle taipuisan kangaslapun Ikean kaksinkertaisesta vahvasta raitakankaasta. Ja se olikin menestys!

p.s. Kehuttakoon muuten vielä Specsaverin nopeiden toimitusaikojen (meidän perheessä on kokemusta yhteensä 11 Specsin silmälaseista ja kolmista aurinkolaseista) ja lasten kehysvalikoiman laajuuden lisäksi myös Koskarin liikkeen mahtavaa palvelua, ei meinaan riitä kahden käden sormet laskemaan niitä kertoja, kun ekojen lasien 10kk:n elinkaaren aikana ollaan käyty, erinäisten kohellusten jälkeen, säädätyttämässä ja väännätyttämässä pokia ja hakemassa toistakymmentä kappaletta uusia silikonisia nenätyynyjä… ja aina on saatu ystävällistä palvelua, eikä mistään ole tarvinnut erikseen maksaa! Ja jos välillä käynneillämme onkin ollut vähän taukoa, ollaan seuraavalla kerralla sitten kyselty Vilhon kuulumiset ja huomioitu kasvamiset. Että suosittelen lämpimästi!

My lovely son got new eye glasses from Specsavers, and a striped eye patch made by me.

SAATTAISIT PITÄÄ MYÖS NÄISTÄ

22 kommenttia

  1. Kivat! Onko tuo ulkopuoli tummansininen vai musta? Meidän isoimmalla pojalla on silmälasit ja päädyttiin titanium ruuvittomiin kehyksiin, ne kun kestää rajumpaakin menoa ja on todella kevyet päässä. Ja vaikka ovatkin kirkkaan turkoosit, niin kehyt on niin ohut, ettei näytä siltä että koko kasvot oisi turkoosit 😀 Ollaan tykätty kyllä.

    1. Tuo ulkopuoli on todella tumma sininen, näyttää kyllä aikalailla mustalta. Ajateltiin nyt kokeilla näitä “nappulattomia” muovikehyksiä (aurinkolaseista kun on vaan hyviä kokemuksia), niitä nenäkappaleita kun sai olla säätelemässä ihan yhtenänsä, tällanen kaksvuotias kun vetelee kuperkeikkoja ja törmäilee koheltaessaan kaikkeen mahdolliseen… 🙂

  2. Hienot on uudet lasit ja niin myös silmälappu 🙂
    Tsemppiä ja jaksamista lappuhoitoon! Meillä lappu on ollut jo neljä vuotta käytössä 2 h päivässä ja vielä olisi pari vuotta edessä.. Ja kuvallisilla “laastarilapuilla” mennään, alkuun oli kova vastustus, ja edelleen ajoittain, mutta pakko mikä pakko 🙁 Jos saatte merirosvolapulla onnistumaan niin se on myös todella suuri rahallinen säästö!

    1. Joo, toivotaan tosiaan, että saadaan homma kunnolla käyntiin! Ja mielellään tuolla lapulla, eikä euron kertakäyttöisillä tarroilla… :/

  3. Hyvän näkönen. Ihanat lasit. kyllä kelpaa niin pojalle ku äidilleki, ku me äidit tahdotaan ajatella liikaa sitä ulkonäköä 😉 Meillä oli sama tilanne viime syksynä nelivuotiaan kanssa. Hän (onneksi hän enkä minä äitinä) halusi ehdottomasti mustat muovipokat. Niitä etsittiin kivien ja kantojen kanssa. Optikot ku olivat sitä vastaan…”ei noin pienellä voi olla sellasia laseja”, mitä millonki syynä. Kunnes yksi optikko sanoi, että lapsi ei pidä laseja jos ei saa haluamiaan. Poika sai ne mustat instrusta! isot ne oli hyllystä otettuna, mut saatiin hyvin muokattua. Nyt ne lasit on niin tärkeät ja aina muistaa kiittää ku sai itse valita sitä mitä halus 🙂

  4. Olen käynyt tässä muun blogisi ohessa muutamankin kerran seurailemassa näitä sinun silmälasipostauksiasi 🙂
    Meillä kaksospojistamme toisella ( taitanee muuten olla tasan vuosi ikäeroa teidän duoonne 🙂 ) havaitsimme myös karstastusta toisessa silmässä ja silmälaakärissä todettiin sen johtuvan ehkäpä hajataitosta, jota samaisessa silmässä on. Miten teillä on sujunut silmälääkärissä käynnit? Meillä oli melkoista huutoa ja potkua, sekä lapsi, äiti, että lääkäri olivat yhtä hikisiä ja punaisia tutkimuksen jälkeen. Eipä silti voi olettaa, että 1 vee ja 10 kk osaisi olla koko tutkimuksen ajan hiljaa paikallaan 🙂 Mutta voipi siis olla, että lasit sitten määrätään muutaman kk kuluttua. Siinä on varmasti hieman opettelua miten lasit pysyy päässä pienellä ihmisellä. Teidän poika on ainakin supersuloinen hienoissa pokissaan 🙂

    1. Eka silmälääkärireissu 1v11kk iässä sujui kuin Strömsössä konsanaan, poika ei kavahtanut edes silmätippojen laittoa. Joten tuli yllätyksenä, että melkein vuotta myöhemmin silmätipat olivatkin melkoisen panikoitumisen paikka. Tai ne ekat vielä meni, mutta toisia ei oltais saatu laitettua varmaan millään. Poika oli sylissäni ja painoi päänsä niin tiukasti kaulaani vasten, etten meinannut irti saada… Onneksi hoitaja sitten epätoivoisen räpiköintimme jälkeen katsoi, että pupillit ovat jo laajentuneet tarpeeksi, eikä toisia enää tarvittane! Eikä onneksi tarvittukaan. Muu osuus reissusta meni tälläkin kertaa oikein mallikkaasti, poika osasi jo nimetä näkemänsä kuviotkin. <3

  5. Tsemppiä lappuhoitoon! Suosittelen, että jo alusta asti pidätte siitä ajasta kiinni, jonka silmälääkäri suosittelee. Vaikka kuinka tekisi mieli joustaa. Muutoin hoito saataa venyä entistä pidemmäksi.
    Mikään hoitokeino (mm. yskänlääke, hammasraudat) eivät ole kivoja, mutta ilman niitä ei paraneminen onnistu.

  6. Meillä on tyttö nyt 2v5kk ja lappuhoitoa on kestänyt noin kuukauden. Se sujuu mainiosti. Myös lasit on ja niiden kanssa ei ole elo aivan ongelmitta alkanut. Itseasiassa lasit säilyivät ehjänä tasan vuorokauden. Eilen kävin lasit korjauttamassa ja nyt sitten pitäisi ottaa uusi alku. Sen ekan vuorokauden aikana lasit olivat päässä ehkä kolme tuntia yhteensä ja heitettiin maahan ehkä sata kertaa. Olisiko sulla jotain vinkkejä miten lasit sais pienen päässä pysymään? Miten Vilho suhtautui laseihin alkuun?

    1. Vilho otti lasit heti omakseen, olisikohan syynä +5 ja +5,5 vahvuudet, kun laseista on Vilhon tapauksessa aivan selvästi hyötyä! Lappuhoito meillä tuppaa toisinaan unohtumaan, jos päivän aikana on kovasti ohjelemaa… :/

  7. Jee!
    Meillä juuri saatiin ohjeistus aloittaa lappuhoito.
    Ja kammosin heti alkuun noita sairaalan laastari/harso-yhdistelmiä.

    Joten kiitos googlen löysin blogisi ja tuon silmälappumallin.
    Ethän pahastu jos otan siitä mallia teettääkseni silmälapun pojalleni?

    1. Anna palaa vaan! 🙂 Alkukesästä lähtien poika on suostunut käyttämään laastariakin, jonka käyttöä ei tarvitse yhtä paljon vahtia (nosti itsekseen sitä kangaslappua). Mutta kangaslapulla me siis päästiin homman alkuun. Onnea koitokseen!

  8. Meillä Veikko jo viisi vuotta, joten ehkä paremmin antaa tuon merirosvolapun pitää 🙂
    Tyyli on jo tärkeä 🙂

    Kiitos. Malliasi kopoiden teemme omia lappuja.

    1. Mulla oli apteekin (kova koppura) lappu mallina, tein kylläkin vähän isomman. Siksakkasin kaksi leikkaamaani kangaspalasta nurjat puolet vastakkain, mittasin ja leikkasin kuminauhan sopivaan mittaan, kiinnitin sen lappuun ja kanttasin reunat vinonauhalla. Ei siinä sen kummempia. 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *