Taiteilutarpeet ja taiteilun tarve

Taiteilutarpeet1

taiteilutarpeet2

taiteilutarpeet3

taiteilutarpeet4

Ensimmäiset puuvärit (lyhyet ja paksut), lehtiöt ja värityskirjat hankittiin noin vuosi sitten ja siitä se paperin suttaaminen sitten lähti. Nimpparilahjaksi saadut muovailuvahat korkattiin vasta syksymmällä ja siitähän se riemu vasta repesikin. Muovailtu olis aina vaan! Omaa muovailuhetkien järjestämisintoani tosin hieman hillitsi pojan kiinnostus vahan syömistä kohtaan. Homma vaati siis 100% huomioni…

Vuodenvaihteen jälkeen valtava piirtämisinnostus valtasi lapsosten mielet ja sittemmin lehtiöt ja kynät ovat olleet jatkuvasti esillä. On aivan ihana huomata, miten muutoin niin vilkkaat ja energiset lapset rauhoittuvat piirtämään pitkiksikin ajoiksi. Tosin välillä sekin velvoittaa äitiä, kun kumpainenkin ojentaa kynää ja luettelee vaativaan sävyyn milloin mitäkin piirrettäviä asioita ja esineitä. 🙂 Ja koska halusin niiden jatkuvasti pöydällä pyörivien lehtiöiden olevan myös ilo silmälle, hankin kummallekin lapsoselle Tigerista tyylikkäät ja reilunkokoiset mustat kierreselkäiset piirustuslehtiöt.

Jotta lasten innostus taiteiluhommia kohtaan säilyisi (tai mielellään vaan lisääntyisi!), haluan ehdottomasti tarjota heille mahdollisimman laadukkaat välineet. Itse tajusin vasta kaksikymppisenä muotoiluopiskelijana, että kyllä välineillä ja Välineillä vaan on eroa. Vai vieläkös muistatte vaikkapa ne koulun ihanat vesivärit, joiden nappeja sai hinkata siveltimen karvat tanassa, eikä niistä siltikään irronnut väriä? Siis jos niissä siveltimissä enää edes oli karvoja…

Viikko sitten lopetin niiden haaveilemieni Derwent Artists -puuvärien metsästyksen ja hankin lapsille Stockmannin kantistarjouksessa olevat Derwentin Academy -kynät. Tuo Academy on Derwentin edullisempi mutta laadukas tuotesarja aloittelevammille harrastelijoille. Varmasti aivan riittävät lapsosteni tarpeisiin siis, mutta kun itse on kerran päässyt pehmeiden ja ihanasti paperille “sulavien” kynien makuun, on pakko myöntää etteivät nuo yllä ihan samalle tasolle… Tosin saahan niillä terävämpää ja tarkempaa jälkeä!

Lasten vielä harvakseltaan käyttämät vahaliidut (syy on siivoustekninen…) ovat iskän ja äiskän ala-asteaikaisia kyniä. 80- ja 90-lukujen taitteesta siis! 🙂

Br-lelukaupasta jo reilu vuosi sitten hankkimani muoviset “ensisaksetkin” on vihitty käyttöön ja paperin leikkaamista harjoiteltu.

Lidlin peite/sormiväreille (toiset sormivärit eivät päässeetkään mukaan ryhmäkuvaan) hankin Tigerista kätevät melamiiniset väripaletit.

Ja kaiken kruunaa tänään Arteljeesta(/Tuubista) noutamani, lapsille suunnatut, Color&co:n jumbo-kokoiset peitevärinapit. Toinen kuuden setti oli valmis kokoelma, toinen on koostettu irtonapeista. Mielelläni olisin laittanut kylmät ja lämpimät keltaisen, punaisen, sinisen ja vihreän sävyt paletteihin pareittain, mutta nuo valmispaletin napit olivat perkuleet niin tiukasti kiinni, ettei se onnistunut!

Että tämmösillä välineillä meillä nyt taiteillaan. Seuraavaksi voisikin hankkia jotkut vähän tuoreemmat vahaliidut, Clas Ohlsonin piirustuskansiot niille kaikkein parhaimmille töille ja vesivärilehtiöitä sitten ens kuussa Hulluilta Päiviltä.

SAATTAISIT PITÄÄ MYÖS NÄISTÄ

2 comments

  1. Tämä on kyllä niin totta! Elävästi kuvauksestasi muistin, kun pensseliä pyöriteltiin vesiväreissä, joista ei irronnut yhtään väriä niin että pensselin karvat olivat harallaan. Se vähä mikä väreistä irtosi niin ei kuivuessaan näyttänyt miltään.

  2. Hei!
    Tosi hyvä, että panostat laatuun. Varsinkin lapsille myydään tosi kehnoja vesivärisettejä, ja niillä ei saa mitään aikaan. Käytän koulussa opena peitevärinappeja, ovat tosi hyviä!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *