Viime lauantaina, tasan kaksivuotiaina







Viime lauantaina, kun tuo niin kovasti toivottu ja rakastettu kaksikkomme täytti kaksi vuotta, luovutettiin oman perheen lahjat ja räpsittiin kasa kuvia. Kumpaisestakin paketista paljastui Brion juna/autorata-setti (toisesta matkustus- ja toisesta nosturi-aiheinen) ja Lego Duplo -kirjanen (toisen päähenkilönä kirahvi, toisen norsu). Katsokaas, kun haluan olla kaikessa ehdottoman tasapuolinen. 🙂

Taannoin kommenttiboksissa toivottiin, että kertoisin vähän kaksikostamme ja heidän taidoistaan. Ettäpä tässä nyt jotain mieleeni juolahtavia seikkoja:

Molemmat syövät ja juovat (Kartio-laseista ja Dombo-mukeista) itse, tai ovat syöneet jo puolitoistavuotiaista, kun viimeinkin annoimme lusikat pikku kätösiin. Puhuvat myös kovasti, kuudenkin sanan lauseita. Muistelevat, etenkin nukkumaan mennessä, sekä kuluneen päivän aikaisia, että hyvinkin vanhoja tapahtumia. Yksi klassikko on se, kuinka “tetä uokki ja tetältä tippu ponkakko”. Tämä viittaa parin-kolmen kuukauden takaiseen tapahtumaan, jolloin ylitimme Hämeenkatua ja nuori mies juoksi kovaa ohitsemme (ilmeisesti bussiin) ja häneltä tippui lompakko (jonka hän sitten kävi noutamassa). Yksi klassikoista on myös se, kuinka taannoin syksyllä kerhossa “tuuna poika otti käettä peeäkääyn”, eli tuhma poika otti Vienon kädestä nukenrattaat (=peräkärry). 🙂 Uusimpia juttuja ovat erilaiset kysymykset ja komennot: “Meijä äiti, mitä teet?”, “Kikko (=sisko), tuu tänne!”, “Kikko, poit (=pois) alta!”, “Tämä on minun!” (synttärijuhlien aikana opittu!), “Ei, ei avua (=halua)!” jne.

Molemmat tervehtivät ja kiittävät (esim. aina pois ruokapöydästä pois halutessaan) kohteliaasti, joskin toisinaan täytyy asiasta myös muistuttaa… Tyttö pukee kovasti mm. kenkiä, hattuja ja hanskoja, välillä myös kieltäytyy pukeutumasta johonkin äitin ehdottamaan vaatteeseen ja vaatii päälleen mekkoa, poika ei ole moisista pukeutumisasioista niin kiinnostunut (paitsi joskus kyllä haluaa hänkin päälleen hameen ja päähänsä pinnin, jos siskollekin laitetaan!). Kumpikin käy potalla, tyttö sinne toisinaan ihan vaatiikin, mutta harvassa ovat ne kerrat jolloin siellä oikeasti saadaan jotain aikaiseksi… Taitaa olla se palkkioksi saatu ksylitolipastilli se pottailun suurin kimmoke! :/

Poika on uusien ihmisten seurassa oikein reipas, siskonsa lämpenee huomattavasti hitaammin ja on alkuun ihan äitissä kiinni (“Äitin tyiin!”). Turvallisen välimatkan päästä hän kyllä flirttailee ihan uusillekin ihmisille. Molemmat juoksevat, pomppivat ja tekevät kuperkeikkaa, laukka-askeliakin hyppelevät. Palloakin ovat potkineet kovasti jo kesästä asti. Kumpainenkin suorastaan rakastaa muovailemista (poikasen muovailuvahan syömisyritykset vain hieman rajoittavat harrastusta…), mutta kyllä piirteleminen ja värityskirjojen “värittäminenkin” kelpaa. Molemmilla on vähän turhan lyhyt pinna ja esimerkiksi leikkiessä eteen tulleet vastoinkäymiset, esim. junan raiteilta tippumiset otetaan turhankin raskaasti. Leluista toki myös tapellaan ja muutoinkin tuota uhmaa esiintyy ihan riittävästi. Molemmilla…

Koskapa nämä ovat esikoisemme, ei meillä ole oikein vertailupohjaa, enkä tiedä mitä kaikkea kaksivuotiaan pitäisi jo osata. Mutta oli miten oli, näine kaikkinensa nuo ovat niin kovin ainutlaatuisia, ihania ja rakkaita! Ja nyt jo kaksivuotiaita!?!

EDIT:
Ihan unohdin, että sormiakin laskeskellaan, pojalla menee useimmiten ihan oikein, tytöllä “kakki, komme, nejjä, viiti, tommi (kaksi, kolme, neljä, viisi, sormi)”. Kerran poju laski isänsä takin kahdeksan nappiakin. 🙂 Ja siivoamisestakin ovat kovasti innostuneet, rätin kun antaa käteen niin kyllä syöttötuolit saavat kyytiä. Ja lattiamopistakin tulee riitaa…

Lisättäköön noihin lasten höpinöihin vielä useasti pojan suusta kuultu kysymys “Mikä te oli?”, kun hän kuulee tai näkee jotain. Ja hauska juttu on sekin, että siinä missä poika sanoo oikeaoppisesti “Tämä on minun”, kuuluu tytön suusta “Tää on mun”.

EDIT:
Unohdin mainita senkin, että poika tunnistaa myös monta väriä. Ainakin punainen, sininen, keltainen, vihreä, pinkki, violetti, musta ja valkoinen ovat takuuvarmoja. 🙂

SAATTAISIT PITÄÄ MYÖS NÄISTÄ

8 comments

  1. Oma tyttöseni täytti 2v joulupäivänä, ja puhuu myös pitkiä lauseita. Tämän viikon uutuutena on alettu inttämään: kun sanotaan, että sohvalla ei hypitä, muksu inttää että saa hyppiä. Ihanaa, kommunikointi toimii…

  2. Hei,voisitko ystävällisesti kertoa, kuinka olet kiinnittänyt noin hurjan määrän tauluja ym. lastenhuoneen seinään? Et kai nauloilla/ruuveilla sentään… Itselläni vastaavanlainen kokoelma odottanut ripustamista jo kohta pari vuotta, kun en ole viitsinyt ottaa poraa kauniisiin käsiini.

  3. Teidän kaksivuotiaat ovat just kuin meidän kaksivuotias. 🙂 Paitsi, että meidän juo Kartio-lasien lisäksi myös Aalto-laseista 🙂

  4. Moi! Satun “I love your blog” -tunnustuksen kautta löysin blogisi ja tulin kertoilemaan, että meilläkin meidän kaksoset (tytöt) täyttivät joulukuussa 2-vuotta! Kiva raikas ja värikäs sisustus teillä kotona!

  5. Voi kuinka suloisia teidän kaksoset ovat! Ja aina niin kauniisti puettuja. Onko tämä joku kaksosten juttu, että siivotaan kamalasti, vai kuuluuko se vaan tähän ikään. Meillä nimittäin toukokuussa kaksi täyttävät kaksoset ovat myös erittäin innokkaita siivoojia. Ovat tapelleet rikkaharjasta koko sen ikänsä, kun ovat sitä osanneet kädessään pitää… 😀

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *